Parisuhteen löytäminen stressaa, mikä ratkaisuksi?

parisuhteen loytaminen

Parisuhteen löytäminen voi tuntua stressaavalta. Varsinkin, jos sitä haluaa kovasti, mutta huomaamme olevamme vuodesta toiseen siltikin yksin. Sain aiheeseen liittyen lukijalta tällaisen viestin:


Moi Jevgeni!

Olen hieman alle 25-vuotias, mutta pieniä paineita parisuhteen löytymisen osalta on havaittavissa. Niitä oli nuorempana paljon enemmän, mutta ne ovat hälvenneet ajan ja toisenlaisten elämäntapahtumien myötä. Ja nyt sitten taas hieman nostamassa päätään.

En koe hanakasti etsiväni ketään, mutta erään suositun seuranhakusovelluksen tsekkailu säännöllisesti on kuitenkin läsnä elämässäni. Ja pyörittelen mielessäni ajatuksia: laittaako joku mainio tyyppi minulle viestiä juuri sillä hetkellä, kun sitä vähiten odotan? Vai kohtaanko kenties vaikka ystäväni juhlissa vieraan, mukavan ihmisen, jonka kanssa juttu luistaa ja jotain voisi kehkeytyä? Kenties jompikumpi näistä tapahtuu, mutta mitään pysyvämpää ei vaan tunnu muodostuvan.

En ole seurustellut hirveän vakavasti koskaan kenenkään kanssa, en ole siis esimerkiksi asunut yhdenkään kumppanin kanssa saman katon alla. Ystävien pariutuminen ympärillä joskus suorastaan ahdistaa, ja omat nettituttavuuksien kanssa kehkeytyneet jutut kaatuvat parin kahvilareissun jälkeen. Televisiosta tulee hääohjelmia, jossa onnellinen pariskunta on tavannut toisena yllättäen viisi vuotta sitten ja hankkinut pari lasta ja menossa kovaa vauhtia naimisiin. En edes halua katsoa tuollaisia ohjelmia, kun alkaa suorastaan ketuttamaan, kun itselle ei ole noin hyvin käynyt.

Kaipaankin siis hyviksi todettuja vinkkejä siihen, miten olla stressaamatta parisuhteen löytämisestä?

Kiitos!


Kiitos kysymyksestä! Minua on itseänikin aikoinaan stressannut tämä asia, mutta kuten lopulta sain onneksi todeta, stressasin sitä turhaan. Parisuhde löytyi kuin löytyikin.

Ennen sen löytymistä oli kuitenkin vaikeaa luottaa, että tässä kävisi näin hyvin. Tiesin, että osa ihmisistä jää yrityksistään huolimatta yksin. Mitä jos minä olisin yksi heistä?

En koe, että oma etsintäni olisi omannut epätoivoisia piirteitä. En yleensä kokenut itseäni erityisen yksinäiseksi, mutta mielessäni oli silti jonkinlainen jatkuva, salainen halu löytää vierelleni hyvän kumppanin.

Tämä halu oli lievästi ahdistava, sillä en ujouteni ja kokemattomuuteni vuoksi pitänyt itseäni millään tavoin viehättävänä tai kiinnostavana. Ahdisti, kun ajattelin, etten ehkä koskaan löydä kumppania, sillä “kuka tällaisen tyypin muka huolisi”?

Tässä tekstissä nostan esiin omalla kohdallani toimineita ajatuksia, joiden avulla voimme mahdollisesti parantaa todennäköisyyksiämme kumppanin löytämisessä ja toisaalta hillitä kumppanin puutteesta johtuvaa stressiä.

Parisuhteen löytäminen: Kuinka parantaa omia mahdollisuuksiaan?

Keskeisin asia, joka on helpottanut vuosien varrella monia asioita, mukaanlukien parisuhteiden löytämistä, on ollut jatkuva keskittyminen itsensä kehittämiseen. Logiikkani tässä on ollut seuraava:

Kaikkein helpoiten seuraa löytävät ne ihmiset, jotka vaikuttavat ulospäin viehättäviltä ja kiinnostavilta. Esimerkiksi intohimoinen asenne elämään, omasta fyysisestä ja henkisestä kunnostaan huolehtiminen, jatkuva opiskelu ja itsensä haastaminen ovat muuttujia, jotka tekevät ihmisestä kiinnostavan oloisen.

Sen sijaan näiden puute voi tehdä ihmisestä epäviehättävän. Passiivinen asennoituminen elämään, se ettei huolehdi itsestään sekä se ettei opiskele tai kehitä itseään, saattavat karkoittaa luotamme lupaavatkin kumppaniehdokkaat.

“Tällainen mä oon, muuksi en muutu, ota tai jätä”-mentaliteetti on monille voimakas turn-off.

Tärkeää on huomata myös se, että tämä kaikki “itsemme kehittäminen” tehdään ensisijaisesti itsemme vuoksi, eikä siksi, että löytäisimme jonkun vierellemme. Kumppanin löytäminen on tässä vain mukava, joskin tärkeä oheishyöty. Itsensä kehittäminen taas johtaa elämässä moniin muihinkin myönteisiin asioihin.

Ihminen, jonka elämässä on paljon mielenkiintoista meneillään, on viehättävämpi myös toisesta, usein piiloon jäävästä syystä. Hänen monipuolinen elämänsä kertoo siitä, ettei hän aseta onnellisuuttaan muiden vastuulle. Vaikka parisuhteessa kävisikin lopulta huonosti, on tällaisella ihmisellä silti oma elämänsä, josta hän kykenee nauttimaan pariauhteen epäonnistumisesta huolimatta.

Sen sijaan ihminen, jonka koko elämän ainoa sisältö on hänen parisuhteensa, on monien mielestä pelottava.Harva meistä on halukas olemaan täysin vastuussa toisen ihmisen onnellisuudesta.

Parisuhteen löytäminen onnistuu myös todennäköisemmin, kun olemme asiassa itse aktiivisia. Mitä aktiivisemmin etsimme itsellemme kumppania, sitä todennäköisemmin sellainen myös löytyy. Tämä kuulostaa itsestäänselvältä, mutta ei sitä käytännössä ole. Moni käy treffeillä vain pari kertaa vuodessa. Tilastollisesti tämä laskee todennäköisyydet onnistumiselle todella, todella alas.

Myös jokaisen käsitys siitä, mitä “aktiivisuus” tarkoittaa, on varsin erilainen.

  • Joku kokee olevansa aktiivinen, kun huolehtii ulkonäöstään ja pukeutumisestaan. “Näytän hyvältä, lähestykööt muut minua!
  • Joku kokee olevansa aktiivinen, koska käy välillä vaikka baarissa. “Kyllä mä välillä käyn miehiä kattelemassa, vielä ei ole löytynyt…”

Monet eivät tee kumppanin löytämisen eteen mitään, sillä “jos se oikea on löytyäkseen, kyllä se jostain itsestäänkin ilmestyy”. Ajatus on romanttinen ja vapauttava, muttei erityisen turvallinen. Mitä jos jäämme koko loppuelämäksemme yksin?

Parisuhde vai hyvä parisuhde?

Pariutuminen itsessään on helppoa. Ihmiset kiinnostuvat toisistaan herkästi ja pariutuvat jatkuvasti. Haaste on pariutuminen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on aidosti mukavaa olla yhdessä.

Paitsi että parisuhteessa pitäisi olla kemiaa, pitäisi siinä olla myös aitoa yhteensopivuutta. Kuinka yhteensopivia elämäntapamme ovat? Jos toinen tykkää viettää jokaisen illan baarissa ja toinen kotisohvalle käpertyneenä, eikä jompikumpi osapuolista ole tähän tilanteeseen tyytyväinen, on kyseessä yhteensopivuuskonflikti.

(Olen käsitellyt tätä aihetta tarkemmin kirjassani Löydä Se Oikea: Opas juuri sinulle sopivien ihmissuhteiden luomiseen.)

Voikin olla järkevää olla sukeltamatta parisuhteeseen vain sen vuoksi, että haluaa parisuhteen, vaan mieluummin ottaa aikansa ja tutustuu siihen, kuinka löytää vierelleen juuri itselleen sopivan kumppanin.

Muilla menee hyvin, vai meneekö sittenkään?

Joskus meitä saattaa vaivata ajatus siitä, kuinka hyvää muiden elämä on. Telkkarin hääohjelman sankarit kertovat, kuinka tapasivat toisensa sattumalta viisi vuotta sitten, pyöräyttivät pari lasta ja siitä eteenpäin onni on hymyillyt.

Ja ehkäpä onkin. Hyviä parisuhteita on paljon ja se on upeaa. On kuitenkin virheellistä ajatella, että edes hyvissä parisuhteissa olisi aina mutkatonta olla. Hyvissäkin parisuhteissa on usein enemmän tai vähemmän synkempiä kausia ja hetkiä, joina parisuhde tuntuu kaikelta muulta kuin siunaukselta.

Hyvin yleinen tapa ajatella on “sitten kun löydän vierelleni jonkun hienon ihmisen, elämästäni tulee upeaa ja ongelmani ratkeavat”. Ajatellaan, että kumppanin löytyminen muuttaisi elämämme kuin taikaiskusta paremmaksi!

Valitettavasti näin ei aina tapahdu. Parisuhteessa oleminen tekee elämästä erilaisen, mutta ei välttämättä parempaa. Parisuhde usein ratkaisee joitakin ongelmia kuten tunteen yksinäisyydestä, mutta samalla se tuo elämään uusia haasteita. Aikaa on yhtäkkiä käytettävä itsensä lisäksi myös kumppaninsa kanssa olemiseen. Omien ongelmien rinnalle tulee myös kumppanin ongelmien kuunteleminen ja niihin paneutuminen. Usein tämä kaikki on sen arvoista, mutta ei aina.

Mielenterveystyössä pääsee näkemään selvästi sen, kuinka ihmisillä ei mene aina hyvin, vaikka päällepäin heidän elämänsä vaikuttaisikin täydelliseltä. Ulospäin onnellisen oloinen ihminen voi olla sisimmissään aivan rikki. Tämän vuoksi varoisin itse ajattelemasta, että television hääohjelmienkaan ihmisillä menisi välttämättä erityisen hyvin. Voi olla että menee, mutta voi myös olla, ettemme todellakaan haluaisi olla heidän kengissään!

Onko stressaamisesta hyötyä?

Stressiä voidaan luonnehtia eräänlaiseksi kehon varoitusjärjestelmäksi. Tunnemme stressiä asioista, jotka tuntuvat uhkaavilta. Stressi toimii ikään kuin viestinä, joka kehottaa meitä varautumaan uhkaan ja nujertamaan sen. Niin pitkään kuin uhka on nujertamatta, tulemme todennäköisesti tuntemaan stressiä sen vuoksi.

Kaikissa tilanteissa stressistä ei kuitenkaan ole hyötyä. Saatamme stressata kovastikin jotakin asiaa ilman, että stressi auttaa meitä löytämään siihen ratkaisuja. Olemme huolestuneita, mutta stressistä ei ole tilanteessa kuitenkaan itsessään hyötyä.

Tällöin voikin olla tärkeää muuttaa stressi todelliseksi voimavaraksi. Jos tilanne ahdistaa, mitä voisimme käytännössä tehdä, jotta pääsisimme ahdistuksesta eroon? Kuinka meidän pitäisi muuttaa toimintatapojamme, jotta tilanteemme saisi arvoisensa ratkaisun?

Stressin tavoite on saada meidät liikkelle, ja niin meidän kannattaakin tehdä. On sovittava treffejä, rekisteröidyttävä nettideittisaiteille, tutustuttava uusiin ihmisiin, käytävä bileissä ja niin edelleen. Kun tiedostamme, että teemme aktiivisesti työtä tavoitteemme eteen, vähentää se myös tyypillisesti stressin määrää. Olemme tekemässä parhaamme, jotta koettu uhka – tässä tapauksessa ilman parisuhdetta jääminen – poistuisi.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Parisuhteen löytäminen stressaa, mikä ratkaisuksi?” on julkaistu

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia