Kuinka päästää itsensä helpommalla töissä

 

KUINKA PÄÄSTÄÄ ITSENSÄ HELPOMMALLA TÖISTÄJatkan Kysy Jevgeniltä-laatikkoon tulleiden kysymysten läpikäyntiä. Tämänkertainen kysymys näyttää tältä:

Hei!
Mitä voisin tehdä epävarmuudelleni työni suhteen? Osaan perusasiat hyvin, mutta jos olen jostain asiasta epävarma enkä tiedä varmasti miten asia on, minulle tulee tästä epävarmuudesta syyllinen olo ja tunnen itseni tosi huonoksi. Jos olen jotain tehnyt omasta mielestä huonosti töissä, se kiertää päässä tämän tästä koko viikonlopun.

Tämä on minulle sikäli kiva kysymys, että aikoinaan ensimmäisiä kertoja työelämässä ollessani mietiskelin paljon samaa. Ennen työelämään menoa olin elänyt uskossa, että yrityksissä kaikki tapahtuu tehokkaasti ja järkevästi, jokainen yrityksen henkilö tietää tarkasti mitä tekee, jok’ikinen prosessi toimii kuten pitääkin ja työn jälki on aina ammattimaista ja laadukasta.

Työelämässä olleet saattavat hieman hymyillä yllä olevalle kuvaukselle, sillä he tietävät todellisuuden olevan jotain ihan muuta. Osa prosesseista köhii minkä ehtii, osalla porukasta ei tunnu olevan mitään hemmetin hajua siitä, kuinka heidän kannattaisi toimia, asioita hoidetaan toisinaan epäammattimaisesti tai jätetään hoitamatta ollenkaan ja muutenkin yllättävän moni asia vähän repsottaa.

Ennen kuin pääsin näkemään tätä asioiden repsottamista useammassa paikassa, stressasin hieman itsekin työni tekemisestä hyvin.

Mitä työkaverini tai pomoni ajattelevat, jos menen sieltä, mistä aita on hieman matalampi?

Mitä muut ajattelevat, jos huomaavat, etten käytä aikaani mahdollisimman järkevästi ja tehokkaasti?

Olenkohan epäonnistunut työntekijä, jos en tuota yrityksen osakkeenomistajalle maksimaalista määrää voittoa ja siten osoita, että olen ollut palkkaamisen arvoinen ihminen?

Olenko myynyt sian säkissä, kun olen työhaastattelussa vakuuttanut olevani hyvä työntekijä, mutta todellisuudessa olen jotain ihan muuta?

Muun muassa yllä olevat ajatukset pyörivät mielessä ja aiheuttivat hieman ikävästi kaihertavaa stressiä. Pikkuhiljaa, työelämään tottuessani se kuitenkin helpotti. Miksi?

Siksi, että huomasin olevani vähemmistön sijaan pikemminkin enemmistöä. En ollut se ainoa musta lammas, jos ei viitsinyt tehdä töitään sata lasissa ihan koko aikaa. Päinvastoin, tuntui siltä, että useimmat yritysten työntekijöistä tekevät työnsä mukavan verkkaiseen tahtiin, miettimättä kovin kummoisia ajanhallintakeinoja, maksimaalista tehokkuutta tai täydellistä tulosta. Heille riitti, että he tekevät työnsä tarpeeksi hyvin.

Joukossa oli toki aina jokunen huippusuoriutujakin. Valitettavasti harvoin huomasi, että huippusuoriutuminen olisi johtanut jonkinlaiseen erityiskiitokseen, minkä seurauksena moni hyvin suoriutuva kahdenkeskisissä keskusteluissa myöhemmin myönsi, ettei yksinkertaisesti viitsinyt panna parastaan, koska siitä ei välitetty sen enempää kuin keskinkertaisestakaan työpanoksesta.

Työpäivät ovat yleensä 7,5-tuntisia, mutta huippusuorittajat saivat usein täytettyä vaaditun määrän työtä jo parissa tunnissa. Tämän seurauksena aloin pohtia sitä, mihin valtaosalla porukasta oikein menee ne loput 5,5 tuntia?

Jokainen voi tarkkailla itseään ja kollegoitaan ja vakuuttua tästä itse. Valtaosa työajasta menee salakavalasti puolirentoon oleskeluun, läpän heittämiseen, kuulumisten vaihtamiseen, puolivauhdilla tehtyyn työhön, tehottomiin työprosesseihin, rööki- ja ruokataukoihin ja vessassa istumiseen.

En varsinaisesti näe työn tekemisessä keskinkertaisesti mitään ylpeilyn aihetta, mutta itsekin koin tuollaisen ympäristön sen verran epämotivoivana ja tukahduttavana, että jokaisessa työpaikassani lipsahdin hyvin pian alun jälkeen menemään siitä, mistä aita on matalin.

En mainitse näitä työpaikkoja nimeltä, mutta kyseessä on ollut esimerkiksi eräs kaikkien tuntema sähköyhtiö, kaikkien tuntema vakuutusyhtiö ja kaikkien tuntema tilintarkastus- ja konsultointiyhtiö. Tämä on myös yksi syy sille, miksi olen mieluummin yrittäjänä kuin töissä suuressa kansallisessa tai kansainvälisessä yrityksessä. Koen niiden tarjoaman ympäristön yksinkertaisesti epäkannustavana. Miksi antaisin kaikkeni, jos sitä ei odoteta ja vähemmälläkin pärjää?

Mitä yritän siis sanoa?

Sen, että myös useimmat muut työpaikallasi äärimmäisen todennäköisesti tekevät työnsä huomattavasti huonommin kuin kykenisivät. Moni on hyvin todennäköisesti sinun laillasi epävarma ja tekee välillä huonoa jälkeä.

Kuitenkin, jos katsot ympärillesi, maailma jatkaa tästä huolimatta pyörimistä. Työpaikkasi hommat tuntuvat kulkevan toisinaan tekemästäsi huonosta jäljestä huolimatta eteenpäin, vuodenajat vaihtuvat seuraaviin ja elämä jatkuu. Siitä huolimatta, että sinä ja sata muuta teette työnne vähän sinne päin.

Tarkoitukseni ei tietenkään ole kannustaa ketään tekemään huonoa työtä. Painotan kuitenkin sitä, että toisinaan huonosti tekeminen ei maailmaa kaada. Yleensä se ei kaada yhtään mitään, kukaan ei huomaa ja ketään ei kiinnosta. Näin ollen asia ei varsinaisesti ole stressaamisen arvoinen.

Pienissä startup-yrityksissä asia on toki toisin. Niissä vaaditaan jokaisen kovaa työpanosta ja parhaansa antamista (ja sellainen jopa huomataan!) ja siten ne ovatkin mielestäni huomattavasti inspiroivampia työympäristöjä kuin jonkun suuren firman konttorit.

Mitä jos tietäisit, ettei työsi jäljen täydellisyydellä ole todellisuudessa kovinkaan suurta merkitystä?

Mitä jos tietäisit, että suuri osa muistakin työntekijöistä tekee vähän sinne päin?

Mitä jos tietäisit, ettei ketään todennäköisesti edes kiinnosta, oletko tehnyt työsi aivan tiptop vai vähän hutaisten?

Mitä taas tulee epävarmuuteen työn tekotavasta, siihen tuntuu olevan olemassa erinomaisen yksinkertainen ratkaisu. Sen ratkaisun nimi on Vanhemmat Työntekijät. Valtaosa työtehtävistäni on pyörinyt melkoisen nippelisäädön ja pilkunviilauksen ympärillä ja myönnän, ettei minulla ole ollut valtaosa ajasta mitään hemmetin hajua, miten asiat täytyy tehdä. Kuitenkin vanhemmilta ja kokeneemmilta kollegoilta kysyminen on yleensä auttanut. Näin osaaminen siirtyy mestareilta oppipojille.

Toki epävarmuuden poistaminen tällä tavoin vaatii kykyä myöntää, että on välillä melko pihalla eikä osaa itse, mutta hei, niin ovat välillä kaikki muutkin. Pihalla olemisessa ei ole mitään hävettävää. Kukaan ei synny osaten jotain vakuutuskäsittelyn kiemuroita, vaan ne opitaan olemalla ensin todella kovasti pihalla.

Yhteenveto:

  • Lukuun ottamatta työpaikan huippusuoriutujia, useimmat kollegasi ovat todennäköisesti ihan yhtä pihalla kuin sinäkin.
  • Pihalla oleminen ja vähän sinnepäin tekeminen tuntuu olevan OK ja siihen harvoin tunnutaan kiinnittävän huomiota.
  • Pikkumokat harvemmin johtavat yhtään mihinkään. Niitä tekevät kaikki ja niiden tekeminen on inhimillistä.
  • Onko työsi oikeasti niin tärkeää, että sitä edes kannattaa miettiä työpäivän loputtua, tai varsinkaan viikonloppuna?
  • Onko sinulle todellisuudessa koitunut mitään ongelmia epävarmuudesta työssäsi? Mikäli ei ole, eikös kaikki ole tavallaan ihan hyvin?
(Visited 419 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment