Kuinka pärjätä intissä

BK Kuinka pärjätä intissä

Pari ystävääni astuvat heinäkuun alussa armeijan saappaisiin. Omistan tämän kirjoituksen erityisesti heille, sekä tietysti teille kaikille muillekin, joille inttijutut ovat ajankohtaisia.

Omasta armeija-ajastani alkaa olemaan jo yli 3 vuotta (kävin palvelukseni saapumiserässä 1/2010), joten muistot alkavat pikkuhiljaa haalistua, mutta sen verran niitä vielä löytyy, että muutaman vinkin pystyn antamaan. Seuraavat vinkit ja jutut perustuvat pääasiassa omiin kokemuksiini, mutta olen varma että monet armeijan käyneet pystyät niihin yhtymään. Toisin kuin muiden inttisivustojen vinkit, nämä tänne keräämäni eivät ole kovinkaan konkreettisia, vaan liittyvät lähinnä siihen, miten asioihin kannattaa suhtautua.

Omasta armeija-ajastani voin sanoa sen verran, että palvelin merivoimien sotilasvalokuvaajana. Ensin olin alokaskauden Upinniemessä ja sen jälkeen Suomenlinnan Merisotakoulussa yhteensä yhdeksän kuukautta. Loppua kohden toimin varusmiesjohtajana, olematta kuitenkaan alikersantti. Kokemukseni oli pääasiassa aivan upea (erityisesti näin jälkeenpäin), mutta myös synkkiä hetkiä mahtui joukkoon.

Yksi syy miksi haluan tämän tämän jutun kirjoittaa on myös se, että useimmat inttivinkkisivustot eivät käsittele tiettyjä armeijaympäristön synkkiä puolia, jotka useimmille ovat kuitenkin täyttä todellisuutta. Omasta puolestani haluan kuitenkin olla rehellinen ja tuoda esiin myös ne. Vaikka jutut saattavat kuulostaa paikoin hyvinkin negatiivisilta, viihdyin armeijassa kuitenkin valtaosan ajasta todella hyvin ja voisin jopa kuvitella meneväni sinne uudelleen, mikäki mahdollisuus tarjoutuisi.

Sen pidemmittä puheitta asiaan. Seuraavat vinkit ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä, mutta kaikki kannattaa lukaista. Olisin aikoinani itse ollut kovin kiitollinen, jos olisin tiennyt näistä asioista etukäteen.

Pahan mielen käsittelystä

Mikä on Suomen ekologisin eläin?

– Varusmies. Se hajoaa metsään alle tunnissa.

Hajoaminen eli paha mieli, kyllästyminen, vittuuntuminen, kyrpiintyminen ja ahdistuminen. Ylivoimaisesti intin puhutuin aihe. Syitä hajoamiseen on loputtomasti ja hajoamista tapahtuu lähes päivittäin. Jos sinulla ei jostain syystä ole paha mieli, joku pitää pian huolen että sinulle sellainen tulee. Tämä kuuluu pelin henkeen ja siihen kannattaa alusta asti asennoitua hyvin.

Olet sitten millainen zen-kaveri tahansa, sinulla tulee olemaan paha mieli verrattain usein. Syitä mielensä pahoittamiselle löytyy joka päivä satoja, joten pahan mielen määrä riippuu paljolti siitä, kuinka sinut osaat olla sen asian kanssa, että kaikki (mikään) ei mene niin kuin haluaisit.

Itse osasin suhtautua useimpiin epämukavuustekijöihin kypsästi, mutta toisinaan armeijassa luomalla luodaan tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus on loukata ja aiheuttaa pahaa mieltä. Esimerkiksi syyllistäminen kun et ole syyllinen sekä ryhmäpaine (eli se kun koko ryhmääsi rangaistaan henkilökohtaisen mokailusi takia) olivat itselleni tällaisia. Tämä kaikki kuitenkin kuuluu pelin henkeen ja se kannattaa vain kestää,sillä vaihtoehtoa ei oikeastaan ole (paitsi sivariin lähteminen tietysti).

Ihmiset armeijassa

Intissä tulet kohtaamaan melko täydellisen läpileikkauksen koko Suomen nuorisosta. Siellä törmää niin maailman siisteimpiin tyyppeihin, kuin ihan uskomattomiin taulapäihinkin. Kaikkialla muualla (koulussa, työelämässä jne) ihmiset valikoituvat ja pahimmat idiootit putoavat pois, mutta ei armeijassa! Tähän kannattaa asennoitua myös etukäteen ja suhtautua heidänlaisiin neutraalisti. Erottuvimpia tyyppejä myös kiusataan armeijassa armotta, mutta kypsä sotilas ei lähde tällaiseen mukaan, vaikka kohde millainen idiootti olisikin.

Intissä tapaa kuitenkin myös hyviä tyyppejä. Ihmisiin kannattaa oikeasti tutustua ja kuunnella heidän tarinansa, sillä toisinaan vastaan tulee hyvinkin mielenkiintoisia juttuja. Mikäli sitä itse haluaa, intistä voi löytää myös ihan oikeita kavereitakin, joten silmät auki :)

Inttikiusaaminen

Voisi luulla että kiusaaminen kuuluu alakouluun, mutta ei. Intissä se on ihan yhtä armotonta ja toisinaan jopa ikävämpää kun koulussa, sillä armeija-ikään ehtineet ihmiset osaavat kiusata nyrkkien sijaan myös henkisesti. Jos erotut joukosta jollain tavalla, on todennäköistä että siitä tullaan kiusaamaan, toisia enemmän ja toisia vähemmän.

Oivaltavat kiusatut oppivat nopeasti nauramaan kiusaajiensa mukana itselleen, mikä yleensä johti kiusaamisen loppumiseen. Toiset taas opettelivat puolustautumaan perinteisemmin: Koska kyseessä on henkisesti täysin epäkypsä ympäristö, väkivalta ja nyrkit toimivat siellä aivan yhtä hyvin kuin aikoinaan koulunkin pihassa. Mitään ihailtavaa tässä ei ole, mutta toisille tuo oli armeijassa täyttä todellisuutta.

Koska armeijassa vallitsee jatkuvasti hyvin vahva me-henki (meidän joukkue, meidän komppania, meidän aselaji, meidän porukka, me normaalit), on kiusaamiseen hyvin helppo lähteä mukaan. “Muita” kohtaan on hyvin helppoa olla tuntematta sääliä, vaikka kiusaaminen olisi toisinaan oikeastikin julmaa. Itse tajusin vasta jälkeenpäin olleeni kiusaajan roolissa mukana useammassakin tapauksessa, vaikka tapahtumahetkellä uskoinkin olevani vain viaton sivustakatsoja. Kiusaaminen tapahtuu usein niin, ettei itsekään oikein tajua olevansa osa sitä kiusaavaa porukkaa.

Luonnollisesti Puolustusvoimat kieltävät kiusaamisen ja tarjoavat tukea kiusatuille, mutta kuten aikoinaan opettajatkin koulussa, eivät kykene sitä käytännössä estämään. Pahoissa kiusaamistapauksissa kiusattu voidaan siirtää toiseen joukkueeseen, mutta mitään syvempää interventiota on turha odottaa.

Henkinen ikä ja “armeija tekee pojista miehiä”

Ei se tee. Intissä kyllä oppii sellaisia aikuisten taitoja kuin kärsivällisyyttä, vääryyksien kestämistä ja tiettyjä käytännön taitoja (metsässä selviämistä jne.), mutta ihmisten henkinen ikä siellä ei kyllä ihan hirveästi näyttänyt kasvavan.

Olen itse suuri hölmöilyn ja todella alatasoisen läpänheiton ystävä, mutta se mitä kohtasin armeijassa oli yllätys itsellenikin. Väitän että jopa päiväkoti on ympäristönä kypsempi. Nyt puhutaan siis ympäristöstä, jossa nukkuvan kaverin herättäminen tämän naamaan pieraisemalla tai kyrvällä naamaan läpsimällä on suurinta hupia. Myös “hei kaverit tulkaa tsekkaa miten iso paska multa tuli!”-tasoiset jutut nauttivat suurta suosiota. Itse viihdyin, mutta vähän vakavammat ihmiset kokevat tämän kaiken yllättäen aika vaikeaksi sietää, kannattaa siis asennoitua tähänkin jo valmiiksi.

Tornihuhut eli tornarit

Armeijassa pääsee nauttimaan jatkuvasta hieman epävarmasta olosta, sillä kierrossa on jatkuvasti useampia ikäviä huhuja siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ne eivät yleensä pidä paikkaansa, mutta toisinaan pitävät, minkä takia niihin kaikkiin tulee suhtauduttua mahdollisina totuuksina. Muistan esimeriksi tapauksen, jossa osa joukkueesta juoksi perjantaina pidetyn cooper-testin kuumeessa, koska huhu kertoi että kaikki vapautusta hakevat joutuvat jäämään kasarmille viikonlopuksi sairastamaan eivätkä pääse lomille. Kaikkea ei kannata uskoa, kuten ei olisi kannattanut tätäkään, mutta näitä on, eikä niistä oikein koskaan oppinut erottamaan, että mikä on lopulta totta ja mikä ei.

Inttijuttujen kertominen lomilla

Armeija on puolen vuoden, 9kk tai 12kk ajan koko elämäsi, joten on vain luonnollista että päässä ei pyöri mitään muuta kuin niitä maailman tärkeimpiä inttikertomuksia. Tästä syystä lomatkin kannattaa joko viettää muiden inttikavereiden kanssa tai sitten pitää ihan oikeasti se suu supussa, koska muut kaverisi ja erityisesti tyttöystäväsi eivät ihan oikeasti jaksa niitä juttujasi kuunnella :—D

Iän vaikutus intissä

Vaikka iällä ei pitäisikään olla palveluksen kannalta mitään vaikutusta, käytännössä sillä kuitenkin on. 28 vuotiaaseen matematiikan professoriin suhtauduttiin huomattavasti reilummin kuin 20-vuotiaaseen nuorukaiseen. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä se 20-vuotias sietää sitä pelleilyä (sillä sitähän armeija lopulta on) paljon paremmin kuin 28 v proffa sitä sietäisi.

Kuinka suhtautua sääntöpelleilyyn?

Armeijassa rakastetaan sääntöjä. Useimmat säännöistä ovat järkeviä, mutta mukaan mahtuu myös niitä, joiden ainoa tarkoitus on ilmeisesti opettaa nöyryyttä ja alistumista. Esimerkkejä näistä ovat esimerkiksi se, että kengännauhojen on oltava aina juuri oikealla tavalla tai se, että tervehtimisen pitää tapahtua käsi juuri oikeassa asennossa.

Tämä kaikki kannattaa vain hyväksyä, niin tyhmältä kuin se ehkä vaikuttaakin. Sekin on sitä pelin henkeä. Vaikka jälkeenpäin ajateltuna on hämmentävää, miten joku jaksaa sylki roiskuen huutaa kengännauhojen väärästä asennosta, vaikutti asia omastakin mielestä itse tilanteessa ollessaan vakavalta. Plussaa siis siitä, jos olet jonkinlainen pilkunnussija. Tulet pitämään armeijassa olosta ja armeija tule pitämään sinusta.

Muuttuuko intissä kusipääksi?

Armeijassa ololla on joihinkin ihmisiin tietyssä mielessä raaistava vaikutus. Tuijotus muuttuu pistäväksi ja epäystävälliseksi, puhetapa lakonisemmaksi ja asenne helposti ärsyyntyväksi. Kasarmiympäristössä tämä ei haittaa, mutta lomiasi odottava tyttöystäväsi ei välttämättä tästä muutoksesta pidä. Kannattaa siis varoittaa tästä jo etukäteen sekä hieman tarkkailla omaa käytöstään siviilioloissa.

Rööki

Intti on loistava paikka sekä aloittaa että lopettaa tupakointi. Toisaalta lopettamiseen kannustetaan ja se on usein jopa se houkuttelevampi vaihtoehto, sillä monesti rangaistukset koskevat juuri tupakoitsijoita. En itse ollut yksi tupakoitsijoista, mutta jopa minua kirpaisi se, miten tupakoivien elämästä toisinaan tehtiin niin paskamaista. Tupakkataukoja on erityisesti alkua kohden myös harvemmin kuin toivoisi, mikä sekin saattaa kismittää. Toisaalta monet aloittavat tupakointinsa juuri intissä, sillä kun on ilmeisesti niin kivaa lääkitä sitä hajoamistaan.

Karkki

En ole nähnyt missään syötävän niin paljoa karkkia kuin intissä, karkki kun lohduttaa kivasti sen kaiken kärsimyksen keskellä. Tavallisen illan aikana tuvan pöydältä katosi helposti se neljäkin jätti-TVmix-pussia. Voisi kuvitella että armeijassa laihtuisi, mutta minä näin lähinnä lihomista. Jos yrität siis pitää itsesi kunnossa, kannattaa tupaan hamstrata aina jotain terveellistäkin syötävää, sillä muutoin karkinhimo vie voiton.

Tarvitseeko armeijassa olla hyvä kunto?

Ei, ei tarvitse, vaikka siitä suurta hyötyä onkin. Hyväkuntoisena hajoat marsseihin ja fyysisiin harjoituksiin paljon vähemmän, mutta normaalikuntoisenakin voit luottaa aina siihen, että joukkueessa on aina joku sinua isompi punkero. Armeijassa edetään aina hitaimman tahtiin, joten kauhean usein ylivoimaisiin suorituksiin ei törmää.

Se, mitä armeijassa toisinaan tarvitaan on voima. Intissä nimittäin pääsee joutuu kantamaan kaikenlaista painavaa esineistöä ihan niin paljon kuin sielu sietää ja sitten vielä lisää päälle. Tavaraa on toisinaan kannossa esimerkiksi tämän verran:

2

Suunnitelmat ja AUK-loukku

Useimmilla oli inttiin mentäessä jonkinlainen suunnitelma siitä, kuinka kauan siellä tulee oltua. Toiset tähtäsivät vuoden aliupseereiksi, useimmat halusivat päästä kuudella kuukaudella. Jokaisen toiveita kuunnellaan aika hyvin, mutta Puolustusvoimien tarpeet menevät joka tapauksessa toiveittesi edelle. Jos olet toivonut pääseväsi kuudella kuukaudella, mutta vuoden miehiä ei ole saatu tarpeeksi, olet suurella todennäköisyydellä siitä eteenpäin vuoden mies. Omia toiveita kannattaa kuitenkin kuuluttaa joka välissä, sillä niitä kyllä pyritään kuuntelemaan.

Sitten sananen ns. AUK-loukusta. AUKista eli aliupseerikoulusta tule vuoden palvelevia alikersantteja. Jotkut haluavat tätä alusta asti, ja heistä lähes kaikki pääsevätkin AUKkiin. Löytyy kuitenkin paljon niitä, jotka alussa innostuvat intissä olosta ja ilmoittautuvat AUKkiin ja viettävätkin loput 10 kk päätöstään katuen. Paljon tapasi myös kavereita, jotka ilmoittivat alokaskauden luonnetestissä että “eivät kannata eivätkä vastusta AUKkiin joutumista”. Valtaosa heistä oli sittemmin päätynyt AUKkiin, vaikkei olisi sitä loppujenlopuksi halunnutkaan.

Valta ei sovi kaikille

Inttikokemuksesi aikana tulet aivan satavarmasti törmäämään ainakin muutamaan aivan uskomattoman kusipäiseen varusmiesjohtajaan. Jotkut ovat kusipäisiä luonnostaan, jotkut huumaantuvat vallasta ja jotkut ovat näitä koko elämänsä luusereina viettäneitä ja lopultakin valtaa saaneita ja siitä innostuneita. Heidän kanssaan kannattaa olla hyvin tarkkana.

Olkoot kyseessä millainen kusipää tahansa, kannattaa tehdä niin kuin hän määrää, sillä vaikka simputtaminen onkin kiellettyä, on varusmiesjohtajalla kyky tehdä elämästäsi todella paskamaista. Vastaan sanomista tulee yleensä välttää, sillä vaikka olisit oikeassa, saat katua (tai oikeammin, koko joukkueesi saa).

Jos haluat varusmiesjohtajaksi siksi, että pääsisit huutamaan ja pomputtamaan alokkaita, tee maailmalle palvelus ja pysy kaukana aliupseerikoulusta.

Omien aivojen käyttäminen

Älä käytä. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää, kerrotaan sinulle. Jos ei ole kerrottu, sinun ei tarvitse tietää. Jos jotakin ei ole koulutettu, sitä ei tarvitse osata. Ainoat tilanteet joissa aivoja tulee käyttää on kaikki turvallisuuteen liittyvä. Varusmiesjohtajat ovat hekin vain ihmisiä ja saattavat vahingossa ylenkatsoa jonkin turvallisuusaspektin, jolloin sinun kannattaa olla tarkkana. Jos saat selkeästi vaarallisen käskyn, se kannattaa pyytää kirjallisena (vaikka siitä paskaa niskaansa saakin), jolloin sinulla on myöhemmin todiste siitä, ettet mokaillut omasta tahdostasi.

Armeijan “johtaja”koulutus työelämässä

Johtajakoulutusta mainostetaan Suomen Puolustusvoimissa jonkinlaisena työelämäänkin soveltuvana kouluna. Älä usko tätä. Olen nähnyt muutaman armeijan menetelmiä soveltavan tyypin työelämässä, ja jälki ei ole kaunista. Armeijan johtajakoulutuksella ei ole mitään, niin tasan mitään paikkaa oikeassa työelämässä, eikä tähän mainostukseen tule uskoa.

Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että johtajakoulutus olisi millään tapaa huonoa. Koulutus on loistava, sen soveltamispiiri vaan näyttää olevan pelkästään se armeijaympäristö.

Entä muu hyöty työelämässä?

Muunlaista hyötyä armeijasta kyllä voi olla. Itse esimerkiksi palvelin sotilasvalokuvaajana ja hoidin myös kirjurin tehtäviä, joista molemmista on ollut hyötyä myöhemmän työnhaun kannalta. Valokuvaajana olen sittemmin jopa työskennellyt (oman yritykseni kautta), mikä on ihan kiva saavutus ottaen huomioon, että ennen armeijaa en tiennyt valokuvauksesta lähes mitään. Ymmärtääkseni myös monista muista erikoistehtävistä voi saada pidempiaikaisempaakin hyötyä.

Kerrospukeutuminen

Älä tee samaa virhettä kuin minä ja jätä perehtymättä siihen miten kerrospukeutuminen toimii. Siellä talvisessa metsässä on ihan oikeasti KYLMÄ. Pukeutumalla oikein teet palveluksen itsellesi, kehollesi sekä joukkuekavereillesi, jotka eivät joudu kuuntelemaan kaksi viikkoa kestävää kitinääsi siitä, miten kylmä sinun on.

Kitisemisestä muutenkin

Intti tarjoaa päivittäin satoja syitä kitisemiselle. Halu kitistä kovenee entisestään myös siksi, että kaikki ympärillä tekevät sitä. Itsekin olin tuolloin pahimpia valittajia. En voi kuitenkaan suositella sitä kenellekään, sillä valittamisella et saavuta mitään sekä kuulostat hemmetin ärsyttävältä. Sen sijaan niitä, jotka eivät oikein ikinä valittaneet mistään kunnioitettiin senkin edestä.

Sluibaaminen ja movettaminen

Toisinaan palvelus alkaa ihan rehellisesti vituttamaan, jolloin tekee mieli ns. motivaatiovempata (movettaa), eli ottaa omaa lomaa. Tämä tapahtuu yleensä marssimalla varuskuntasairaalaan ja valittamalla jotain olematonta sairautta tai vammaa. Tämä on jotain mitä ei ihan oikeasti kannata tehdä.

Jäämällä pois yhteisistä riennoista vaikeutat muun joukkueen osaa, sillä he joutuvat tekemään senkin työn, joka olisi kuulunut sinulle. Tämä kääntää äärimmäisen tehokkaasti joukkuekavereidesi suhtautumisen sinuun hyvin, hyvin kielteiseksi.

Ikävää sinänsä on myös se, että toisinaan oikeasti sairaana ollessasi muut kokevat sinun vain tekeytyvän sairaaksi. Tämä tuntui joka kerralla todella epäreilulta, mutta kuuluu sekin pelin henkeen, eli sitä vain tapahtuu.

Tiimityö

Armeijan paras opetus on se, että tiimityö kannattaa. Siinä ympäristössä ei yksinkertaisesti tullut kertaakaan vastaan tilannetta, jossa yksilösuoritus olisi voinut kilpailla tiimisuorituksen kanssa. Silti aina toisinaan törmäsi henkilöihin, jotka ilmeisesti kaipasivat jonkinlaista henkilökohtaista kiitosta ja yrittivät nostaa itsensä yksilönä joukkueensa yläpuolelle. Mikäli toimit noin, olet suoraan sanottuna ihan ***** tyhmä jätkä. Joukkueesi on kaikki kaikessa ja ilman joukkuetta et ole tuossa ympäristössä mitään. Toimi siis joukkueen osana, älä yksin.

asdf

Sotilasarvot

Sotilasarvot kannattaa ihan oikeasti opetella. En todellakaan osaa selittää miksi, mutta ne tuntuvat olevan erityisesti kantahenkilökunnalle elämän ja kuoleman kysymys. Mikäli olet seikkailuhenkinen itsetuhoinen, yritä huviksesi kutsua ylikersanttia kersantiksi. Se räjähtämisen määrä on toisinaan aivan käsittämätön.

Tienaaminen intissä

Armeijan päivärahat ovat niin surkeita, että niistä on turha puhuakaan (tuntipalkka 0,183 euroa ensimmäisen 6kk aikana). Sen sijaan leirit tarjoavat business-suuntautuneelle taistelijalle oivan keinon tienata ryyppyrahat seuraavaa lomaa varten:

Leireillä on jatkuva nälkä. Vaikka armeijan pöperöt toisinaan sitä vähentävätkin, mitään henkistä täyttymystä ne eivät tuo. Kaupasta ostetut euron lihapiirakka- tai roiskeläppäpaketit saa myytyä nälkäisille taistelijoille helposti viisinkertaisella hinnalla. Isommallakin varmaan saisi, mutta tällaisen röyhkeyden osoittamisen vaarana on jo se, että rahan sijaan saakin turpiinsa. Näin kuulin käyneen eräälle taistelijalle, joka uskalsi vaatia yksittäisestä tupakasta viittä euroa. Saattaa hyvin olla tornari, mutta eihän sitä koskaan tiedä ;)

1

Pari sanaa ravinnosta

Sanon ravinto, koska ruoaksi sitä pöperöä ei aina voinut kutsua (vaihtelee tosi palveluspaikan mukaan, Suomenlinnassa annokset olivat joskus melkeinpä ravintolatasoa, Upinniemessä taas jotain aivan hirveää). Siitä huolimatta syödä kannattaa aina kun kykenee. Tein itse toisinaan sen virheen, että söin liian vähän, minkä seurauksena palelin ja olin voimaton silloin, kun sitä jaksamista olisi eniten tarvittu.

Neuvokas taistelija tunkee myös jokaisen taskunsa täyteen välipalapatukoita, sillä nälkä yllättää usein ja hyvänmakuinen välipalapatukka pitää mielenkin parempana.

“Armeijassa ei kannata olla nopein eikä hitain”

En ole ihan varma kuinka paikkaansa pitävää tuo on. Hitain ei ainakaan kannata olla, se on totta. Olin itse sotilaana enintään keskinkertainen ja usein vähä huonompikin, mistä toisinaan sain paskaa niskaan. Parhaimpiin sotureihin taas suhtauduttiin huomattavasti paremmin kuin muihin, joten voisin melkein väittää, että liian hyviä suorituksia ei kannata varoa. Tietysti liian särmä kaveri halutaan laittaa aliupseerikouluun, joten sellainen vaara on tietysti olemassa.

Vapaa-aika ja hauskanpito

Vapaa-ajalle (jota ainakin kasarmilla on lähes joka ilta) tarjotaan tuvassa pyörimisen lisäksi aktiviteetteja kuten vapaaehtoista urheilua, lenkkeilyä ja toisinaan jopa erilaisia kerhoja. Näihin osallistumalla saa yleensä kerättyä itselleen kuntoisuuslomia, eli ylimääräisiä lomapäiviä. Vaikka luulisi että kaikki vapaa-aikansa kannattaisi käyttää tekemällä jotain hyödyllistä, itse neuvoisin aivan päinvastaista. Tuvassa tapahtuu yleensä niin hulvattomia asioita ja meininki on muutenkin pääosin niin hyvää, että vapaa-ajan sattumuksia tulee muisteltua hyvin mielellään myös jälkeenpäin.

Perinteisiä esimerkkejä levottomasta iltameiningistä:

tupa17 (205)

tupa17 (18)tupa17 (26)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(Kaksi jälkimmäistä kuvaa olivat muistaakseni vieläpä aivan spontaaneja)

Yhteenveto

Armeijakokemuksestaan kannattaa ottaa kaikki irti. Vaikka välillä suoraan sanottuna vituttaakin, on se kokonaisuudessaan niin uniikki ajanjakso elämässäsi, että siitä kannattaa yrittää nauttia. Et todennäköisesti pääse enää ikinä jälkeenpäin tekemään sellaisia asioita, joihin sinulla on intissä mahdollisuus. Oman kokemukseni mukaan synkät jaksot kannattaa kestää, sillä upea kokonaisuus korvaa kyllä hetkittäiset murheet. Varustaudu siis hyvällä asenteella ja nauti ns. “elämäsi parhaimmasta ja kauheimmasta ajastasi” ;)

Ainiin.

AAMUJA. NE EI IHAN HETI OLE LOPPUMASSA :D :D :D.

PS. II/13 ei kotiudu koskaan. Eikä myöskään I/14.

(Visited 21 898 times, 25 visits today)

14 comments… add one

  • Jakke Jääkäri Kes 29, 2013, 5:47 pm

    Olisin toivonut muutamaan kohtaan neutraalimpaa otetta tai oikeaa informaatiota. Huomautuksia:

    1. Kiusaaminen

    Jotenkin tuosta sai sellaisen kuvan, että se olisi yleisempää kuin mitä todellisuus antaa ymmärtää. Lisäksi on huomioitava juurikin tämä läpileikkaus kansasta: moni hyväntahtoinen kujeilu tulkitaan kiusaamiseki. Kiusaaminen on tuomittavaa, mutta ei mustavalkoista.

    2. Miehistyminen

    Mitä muuta voi odottaa, kun lauma nuoria miehiä laitetaan yhteen tilaan, jossa siviilielämän sosiaaliset normit eivät päde? Se on intti, ihan oma maailmansa. Sieltä tullaan väistämättä ulos uusin silmin.

    3. Sääntöpelleily

    Nauhojen asento siksi, etteivät ne roikkuisi ulkona ja aiheuttaisi kompastumis-/takertumisvaaraa. Kyllä, intissä on sääntöjä. Ja kyllä, useimpiin löytyy hyvä syy. Ja vielä kerran kyllä, niitä sääntöjä ei valitettavasti aina selitetä tyhjentävästi, vaikka taustalta löytyisikin pätevä syy. Maailmaa näyttäytyy niin erilaisena alokkaalle kuin miten se näyttäytyy johtajalle.

    4. Huumeet

    Ei hyvää päivää. Kenelläkään ei siellä ole mitään piiloputiikkia punkan alla, josta ostaa koko repertuaari päihteitä. Jos joku lomalla tykkää rännittää tai pössytellä, niin voiko sitä rehellisesti laittaa organisaation piikkiin (ba-dum tsshhh)? Koirat haistelevat yksiköitä säännöllisesti ja kiinnijäämisen riski on muutenkin korostunut.

    5. Omat aivot

    TÖÖT! Väärin. Nimenomaan käytä niitä. Eri asia, jos on käsketty toteuttaa jokin asia tietyllä tavalla. Ennakointi ja ajattelu ovat taitoja, jotka kehittyvät kokemuksen myötä oppiessasi firman tavoille. Kyse ei ole siitä, että tekisit asioita omin päin vaan siitä, että keksit tehdä käsketyt tehtävät itsellesi sopivalla tavalla. Johtajille ajattelu on elinehto, jos meinaa selvitä päiväohjelmasta ilman haukkuja alaisilta ja ylemmiltä.

    6. Johtajakoulutus ja työelämä

    Ai parinkymmenen samanikäisen johtaminen ei tarjoa kokemusta ryhmädynamiikasta? Ok. Melko, anteeksi vain, propagandistinen toteamus muutenkin tuo ”älä usko niitä, usko mua”.

    7. Kitinä

    Tästä mä olen itseasiassa äärimmäisen samaa mieltä. Itsesääliin käpertymällä varmistaa vain sen, ettei asia todellakaan muutu paremmaksi.

    8. Sotilasarvot

    Eipä tässäkään kannattaisi yleistää kaikkia skappareita raivohulluiksi ylikersanteiksi. Totta kai ihmiset haluavat arvostusta tehdystä työstä, vaikka toki sille parempiakin keinoja olisi kuin sättiminen ja huutaminen. Niinhän se sanonta menee, että mies on majurina mulkuimmillaan

    9. Tienaaminen

    ”Näin kuulin”, kts. kohta ”tornarit”. Ei vaisinkaan, saattoihan noin tapahtuakin, mutta ei siellä ihmisiä hakata järjestelmällisesti

    10. Ravinto

    Eipä nirsoilla, ihan tavallista laitosruokaahan se oli

    Näin lopuksi pahoittelen, jos tästä tuli ylinegatiivinen avautuminen. Tämä ei missään nimessä ollut huono opas, päinvastoin. Pääosin noihin mainitsemiisi kohtiin voi mainiosti yhtyä, kunhan niistä karsii liiallisen subjektiivisuuden pois. Intissä on erilaisia käytäntöjä ja tapauksia niin paljon, ettei niistä voi johtaa mitään yleispätevää ohjetta. Tätä kannattaakin käsitellä yksittäisen varusmiehen kokemuksena, ei läpileikkauksena intin arjesta. Oltiin muuten samaa saapumiserää ja lopuksi tahdon huomauttaa, että 2K > 1K

    • Jevgeni Kes 29, 2013, 11:46 pm

      Hahaa, kyllä se 1K oli se only & true ;)

      Hyviä pointteja kaikki. Olisi pitänyt todellakin tähdentää että tässä on vahvaa subjektiivista kaikua mukana. Kaikki radikaalimmat esimerkit tuli kyllä itse nähtyä, mutta olet varmaan oikeassa siinä että teksti antaa kuvan, että niitä tapahtuisi enemmänkin – tämä pitänee korjata myöhemmin.

    • Lihaliemikuutio Elo 13, 2014, 1:06 am

      No, enpä ole kyllä vielä yhteenkään muuhun laitokseen törmännyt jossa ruoan taso vastaisi Upinniemen Mukesia. Että kyllä se taso riippuu aika paljon varuskunnasta. Isosaaressa, Suomenlinnassa ja Santahaminassa on/oli kaikissa huomattavasti paremmat sapuskat kun esimerkkinä käytetyssä Upinniemessä.

  • Ligga Hei 1, 2013, 12:19 am

    Tää oli mielestäni tosi kiehtova postaus, rupes ihan tekee mieli lähteä armeijaan. Sais olla käskytettävänä ja vahvistaa itseään. :D Ehkä tää ny oli vaan tällanen ohimenevä mielihalu, mutta kuitenkin kiitos kirjoituksesta. Avas kivasti armeijan maailmaa.

  • Miia Hei 1, 2013, 10:57 am

    Mielenkiintoista lukemista.

  • Karla Nieminen Hei 13, 2013, 5:34 pm

    Hauska kurkistaa verhon taakse mitä kaikkea siellä oikeasti tapahtuukaan :) Kavereilta kuulee juttuja vain kohokohdista tyyliin urheilukilpailut ja loppusota. Tuo sotilasarvoihin niiden kantajien suhtautuminen kertoo jotain mielenkiintoista ja pelottavaa ihmisistä ja tittelien antamisesta. Jostain sitä oman arvon tuntoa on raavittava.

    Hajoamisen suuri tiheys ja ruuan myyminen intissä olivat itselleni ainakin ihan uusia juttuja. Ehkä tuo hajoamiseen tottuminen on hyödyllisimpiä asioita, mitä intissä voi oppia esim. työelämää ajatellen.

  • Kassu Hei 28, 2013, 12:04 pm

    Heh, täällä yksi II/13- mies, Riksun viestissä palvelen. Muutamaa asiaa lukuunottamatta (kaverit, ruoka, käytännön taidot) intti on maailman turhinta aikaa elämässä, varsinkin mitä pidemmälle mennään. Tuosta ruuasta ja karkista sen verran, että täälläkin pätee samat asiat kuin postauksessasi. Karkkia mässytetään aina kun mahdollista, mutta jostain syystä MuKen ruoka ei maistu, vaikka se on varsin oivallista näin pienessä varuskunnassa.

  • Pena Jou 2, 2014, 10:08 pm

    Sain tarpeekseni kahdessa päivässä!Kun pelattiin lakanoiden ja muutenkin vaatteiden järjestyksen kanssa ja joku samanikänen kloppi tulee pätemään naama punasen jostain mitätömästä asiasta sain tarpeekseni!Sotimaanhan siellä pitäis opettaa eikä tekstiilien kanssa pelaan!!Hain lääkäristä semmoset paperit ettei tarvii mennä pelleileen sinne ja käytin senkin ajan hyödyksi ja menin töihin jossa olen edelleen 16vuoden jälkeen!

  • Totaali Tam 5, 2015, 10:28 pm

    Sivarin lisäksi toinen vaihtoehto intille on vankeusrangaistus, joka kärsitään tätänykyä jalkapantatuomiona omassa kodissa. Saa ne vihreät paperitkin kun tarpeeksi paljon niiden perään itkee. Ei inttiä enää ole pakko käydä.

  • Bagge Tam 6, 2015, 12:46 am

    Monet ovat sanoneet että intissä kuolee melkein nälkään kun ei ole ruokaa paljon.

  • Lasse Tou 10, 2015, 12:11 pm

    Kävin armeiajja ja se osoittautui varsinkin meikäläiselle tosi hanjkalaksi. Kun epäonnistui sain se kuula kämpiksiltäni. Osa kouluttajasti palkkasi minua, etten pääsisi opettajakoulutukseen ja kun pääsin yliopistoon opiskelemaan historiaa, sitä vähäteltiin erään kapteenin johdossa. Tänään on lehtorin virassa vuodeest 1994 ja pärjännyt erinomaisen hyvin. Yksi un kaveri sattui olemaan aukin käynty ja tunsi minut ja oli hölmistyneen näköinen kun olin päässyt eteläpohjalaiseen lukioo töihin. Nykyää on FM tason mies ja tee sodan aikana toimistohommia todennäköisesti.

  • Matti Tou 15, 2015, 7:24 pm

    Parolaan menossa heinäkuussa ja täytyy myöntää, että olin melkein kaikesta samaa mieltä.

  • Jässikkä Huh 26, 2017, 12:18 am

    Hei! Kiitos oikein mielenkiintoisesta tekstistä. Sisältö vastasi useaan kysymykseen ja antoi pohjan sille, että mitä sieltä oikein pitäisi odottaa.

Leave a Comment