Kuinka saada riita loppumaan – 3 keinoa rauhan löytämiseen

kuinka saada riita loppumaan

Kuinka saada riita loppumaan? Tämä on aihe, jota tulisi opettaa jokaiselle jo peruskoulussa. Riitely on usein valtavan raskasta ja sillä satutetaan usein sekä itseään, että muita.

Riitelyä kokonaisuudessaan ei toki tule leimata. Toisinaan riitely ”puhdistaa ilmaa” ja tuo esiin ratkaisuja. Hyvin usein riitely kuitenkin seuraa samoja, tuttuja polkuja, tuntuu ahdistavalta, aiheuttaa pahaa mieltä, eikä tuo tilanteeseen mitään uutta ja hyödyllistä. Terapiatyössä puhutaankin usein ”riidan kehästä” ja sen katkaisemisesta. Riidan kehällä tarkoitetaan juuri sitä, kuinka riita etenee kerrasta toiseen täysin samalla tavalla, eikä siksi onnistu tuomaan toivottuja tuloksia. Siksi on tärkeää osata ”katkaista kehä” ja lähestyä riidan kohteena olevaa aihetta muilla kuin riitelyn keinoilla.

Tässä tekstissä haluan nostaa esiin kolme keinoa, joilla tätä riidan kehää voi yrittää katkaista. Nämä ovat vain kolme esimerkkiä lukemattomista olemassaolevista keinoista. Nostan esiin juuri nämä, sillä näistä minulla on paljon omaa, hyvin myönteistä kokemusta. Jos mieleesi tulee muita keinoja, kerro niistä esimerkiksi kommenteissa, kiitos paljon :)!

PS. Tämä teksti löytyy myös videoblogista tämän linkin takaa. Mukavia kuunteluhetkiä :)!

1.Keskity ensin tunnepuolen huomioimiseen

Kun ihminen ajautuu vakavaan riitaan, on se ennen kaikkea tunneasia. Aihe, josta kulloinkin riidellään, on riidassa toissijainen, vaikka ”sanojen tasolla” riideltäisiinkin näennäisesti siitä. Useimmat käytännön asiat saataisiin keskusteltua helposti kuntoon, ellei niiden taustalla vaikuttaisi koko joukko erilaisia tunneperäisiä syitä, joiden vuoksi riidassa ei päästä eteenpäin, eikä ehkä olla edes halukkaita löytämään ratkaisua.

Usein riitelevä ihminen ei halua löytää niinkään ratkaisua, vaan haluaa tulla kohdatuksi tunteiden tasolla. Haluamme, että meitä ymmärretään, että meidän näkemyksiämme pidetään arvokkaina, että meitä kuullaan, että meitä arvostetaan ja että meihin ja tilanteeseemme yritetään samaistua.

Tämä tunnepuoli jää helposti riidan aikana hieman piiloon, sillä sen esiin tuominen koetaan helposti vaikeana. On helpompaa riidellä esimerkiksi perheen rahankäytöstä, kuin keskustella taustalla olevasta tunteesta, kuten siitä, ettei koe tulevansa kohdatuksi arjessaan ja rakastetuksi juuri toivomallaan tavalla. Varsinkin toistuvissa riidoissa läheisten ihmisten kanssa tämä tunnepuoli on yleensä läsnä. Ja sen huomioonottaminen on tärkeää, sillä kaipaamme ennen kaikkea ratkaisua tunnepuolen huoliimme. Emmekä edes välttämättä ratkaisua, vaan edes sitä, että tunteemme huomioidaan ja otetaan vakavasti.

Kun riidan taustalla olevat tunteet otetaan molempien osapuolten toimesta vakavasti ja suhtaudutaan niihin kunnioittaen, syntyy myös molemminpuolisesti kunnioittavampi ja arvostavampi ilmapiiri. Sellaisesta käsin taas on paljon helpompaa ratkoa myös niitä käytännön tason erimielisyyksiä. Päästään hyvään tilaan, jossa ”asiat taistelee, mutta ihmiset ovat sovussa”.

Nykyään johonkin kiistaan ajautuessani pyrin huomioimaan tämän tunnepuolen mahdollisimman nopeasti. Toisinaan – varsinkin tuntemattomampien ihmisten kanssa – tuntuu hieman kiusalliselta nostaa tätä tunneaihetta esiin. Mieluummin tekisi mieli keskittyä riidan aiheeseen, eikä mihinkään tunnejuttuihin, sillä sellainen tuntuu helposti hieman tungettelevaltakin. Tästä huolimatta pyrin nykyään kuitenkin ottamaan aiheen esiin vaikka ihan suoraankin.

Esimerkiksi jotain tällaista:

”Hei, musta tuntuu että me ei nyt kohdata tässä asiassa jotenkin ihan tunteen tasolla. Ollaan ehkä eri mieltä tästä itse asiasta, mutta mä kunnioitan ja arvostan sua kuitenkin ihmisenä. Ei oo tarkoitus olla jotenkin ymmärtämätön tai väheksyvä sun näkökulmia kohtaan ja koitan ymmärtää niitä parhaani mukaan. Voit sanoa, jos sulla on vaikka sellainen fiilis että mä en jotenkin ota sun sanoja tosissani tai jotain vastaavaa, voidaan keskustella tästä.”

Tälllainen on ehkä hieman suoraa ja kömpelöä, mutta tuntuu toimivan loistavasti. Jo se, että riidassa todetaan, ettei ole tarkoitus loukata tai väheksyä toista, vaan löytää yhteinen ratkaisu ja se, että toisen tunteetkin ovat tärkeitä ja että ne pyritään ottamaan huomioon, tuntuu tekevän ilmapiiristä yleensä silmänräpäyksessä paremman. Kun annamme tilaa ja huomiota toistemme tunteille, kohtaamme paljon inhimillisemmällä tasolla, mikä pikemminkin lähentää, kuin loitontaa meitä toisistamme.

 

2. Älä pidä kirjaa siitä, kuka on oikeassa

Riidan osapuolille tuntuu olevan usein hyvin tärkeää se, kuka on kulloinkin ”enemmän oikeassa” ja kumpaa on kohdeltu isommalla vääryydellä. Sinä sanoit sitä ja minä sanoin tätä. Sinä sitä minä tätä. Ja tämä on ymmärrettävää, sillä oikeudenmukaisuus tuntuu olevan meille ihmisille todella tärkeää. Kaikkein ärsyttävintä on usein juuri se, että tulee syyllistetyksi jostain sellaisesta, johon ei itse koe olevansa syyllinen. Ja tätähän tapahtuu riidoissa paljon. Usein riidellään näennäisesti jostain asiasta, mutta taustalla pyritään myös saamaan selkoa siihen, kuka on ”enemmän oikeassa” ja kenelle valta tässä kulloisessa riidassa siksi kuuluu.

Tällainen ”oikeidenmukaisuuden” väkisin hakeminen on kuitenkin keskeisiä riitaa ylläpitäviä mekaniikkoja. Vähääkään pidempään jatkuneessa riidassa on hyvin vaikeaa löytää enää totuutta siitä, kuka on enemmän ja kuka vähemmän oikeassa. Ja usein tällaista totuutta ei edes alunperin ole ollut olemassa. Molempien osapuolten pitäessä väkisin kiinni omasta oikeassaolostaan, ollaan jonkinlaisessa pattitilanteessa. Molemmat tavallaan tarraavat jaloon ja perusteltuun ajatukseen: puolustaa itseään vääryydeltä. Taistelussa vääryyttä vastaan kaivaudumme yhä syvemmälle omaan poteroomme ja jatkamme vastaan pistämistä.

Oman kokemukseni mukaan oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ei kannata ainakaan ensisijaisesti edes pitää mitään kirjaa. Useimmat elämämme riidat eivät ole täysin oikeudenmukaisia. On täysin tavallista tulla esimerkiksi syytetyksi asioista, joita ei ole mielestään tehnyt. Jokainen meistä tekee toisinaan pieniä, epäoikeudenmukaisia tekoja toisiamme kohtaan. On aivan tavallista, että arkielämässä esiintyy jatkuvasti pieniä epäoikeudenmukaisuuksia. Ne on osattava niellä, jos haluaa elämäänsä enemmän rauhaa ja vähemmän riitoja.

Epäoikeudenmukaisuuden nieleminen on kuitenkin eri asia, kuin epäoikeudenmukaisuuden hyväksyminen. Ei tarvitse hyväksyä sitä, että itseään kaltoinkohdellaan. Usein vain näyttää olevan tehokkaampaa saada ensin ”rauha maahan” ja vasta sitten, yhteisen arvostuksen ja kunnioituksen ilmapiirissä, jatkaa sitä oikeudenmukaisuuden etsimistä. Tähän tilanteeseen pääseminen kuitenkin vaatii sen, että edes toinen osapuoli saa hetkeksiä ”nieltyä ylpeytensä” ja luovuttua oikeudenmukaisuuden vaatimisesta.

Ehkä sinä olet oikeassa, mutta onko sillä mitään merkitystä, jos riita silti vain pahenee? Voisiko omasta oikeassa olemisesta luopua edes hetkeksi? Sellainen tuntuu hyvin hankalalta ja kysyy luonnetta, mutta näyttää olevan loistava keino riitojen lopettamiseen.

3. Muistuta hyväntahtoisuudesta

Yleinen taustaoletus riitojen aikana tuntuu olevan se, että ”vastapuolemme” ei ole hyväntahtoinen meitä kohtaan. Ja kun koemme, että joku suhtautuu meihin kielteisesti, on luonnollista, että otamme riitelyyn aina vain aggressiivisemman ja henkilökohtaisemman sävyn. Alamme ikään kuin puolustaa itseämme hyökkäykseltä. Siksi riidan lopettamiseksi on tärkeää tuoda esiin se, ettei ole tarkoitus olla pahantahtoinen. Asiat tappelevat, eivät ihmiset. On korostettava toisen arvostamista ja kunnioittamista.

Olen huomannut turvautuvani tähän keinoon erityisesti ”ammatillisissa väännöissä”. Olen kovasti tällainen maailmanparannushenkinen ihminen ja vietän paljon aikaa porukoissa, joissa on paljon eri asioiden aktivisteja. Ja aktivistithan ovat usein tällaisia varsin tulisieluisia oman asiansa puolustajia ja puolestapuhujia. Huomaan ajautuvani heidän kanssaan toistuvasti erilaisiin kiistoihin, vaikka olemme pohjimmiltamme yleensä asioista aivan samaa mieltä. Yleinen kiistojen aihe tuntuu olevan erimielisyyden sijaan pikemminkin se, kuinka jokin asia pitäisi toteuttaa. Huomaan itse esimerkiksi puolustavani hillittyä lähestymistapaa johonkin asiaan, kun taas keskustelukumppanini saattaa olla palavasti sitä mieltä, että asiaa täytyy lähestyä hyvin radikaalista näkökulmasta. Olemme siis pohjimmiltamme samaa mieltä asiasta, mutta hieman eri mieltä sen toteutuksesta.

Tällaiset keskustelut tällaisten tulisieluisten ihmisten kanssa etenevät helposti riitelyksi, ellei kiistan sävyä de-eskaloi jatkuvasti:

  • ”En tarkoita tätä pahalla, vaikka tämä saattaakin kuulostaa aika raskaalta…”
  • ”Ollaan sun kanssa ihan samalla puolella, vaikka ollaankin tästä hieman eri mieltä…”
  • ”Olet mun mielestä pääasiassa ihan oikeassa, olen melkein kaikesta samaa mieltä, mutta…”
  • ”En todellakaan tarkoita olla ärsyttävä tai mitään, kun olen eri mieltä, mutta…”

Eli tavallaan eri keinoin tuodaan jatkuvasti esiin sitä, että keskustelun taustalla vaikuttaa kuitenkin arvostus ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan, vaikka kulloisesta asiasta ehkä ollaankin hieman eri mieltä. Tämän arvostuksen ja kunnioituksen läsnäolo suojelee keskustelun ilmapiiriä, eikä anna meidän ihmisten luisua meille niin luonnolliseen viholliskuvan muodostamiseen toisesta osapuolesta.

Entä millaisia keinoja suosit itse riitojen lopettamiseksi tai vähentämiseksi? Kerro kommenteissa :)!

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Riidat ja muut sosiaaliset konfliktitilanteet ovat raskaita kaikille, mutta erityisen raskaita ne ovat silloin, kun ihmisten kanssa oleminen on muutenkin vaikeaa. Julkaisin äskettäin Itsevarmuus: Eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssin, jolla käsittelemme myös sosiaalisten konfliktitilanteiden kohtaamista. Tutustu verkkokurssiin täältä :)!

(Visited 1 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field