Kuinka tulla toimeen kyllästymisen pelon kanssa

kuinka tulla toimeen kyllästymisen pelon kanssa

Kysy Jevgeniltä-boksiin pamahti taannoin seuraavanlainen kysymys.

Hola Jevgeni!

Tässä hiljattain olen huomannut eläväni elämääni sellaisissa 2-3 vuoden sykleissä; viihdyn yhdenlaisessa elämässä helposti tuon aikaa, mutta sitten yleensä siinä kolmannen vuoden tienoilla alan turtua, tylsistymään elämääni ja kaipaamaan jotain uutta ja jännittävää.

Silloin saatan ottaa hatkat töistä, koulusta ja vaihtaa kaupunkia tai maata aloittaakseni kaiken alusta. Tuo puhtaalta pöydältä aloittaminen tuntuu todella hyvältä, elämän uudelleen rakentaminen ja järjestely kunnes sitten taas iskee tylsistyminen ja muutoksen kaipuu. Tämä pätee myös seurustelusuhteisiini. Kumppani menee vaihtoon yleensä siinä samalla kun vaihdan maisemaa. Nyt olen (uskoakseni) löytänyt elämänkumppanini ja olemmekin jo olleet naimisissa 3 vuotta ja nyt viime aikoina tuo levottomuus ja muutoksenkaipuu on jälleen nostanut päätään. Onneksi hän on myös muutoksenhaluinen ja suunnittelemme muuttoa toiseen maahan.

Pelkään kuitenkin, että jossain vaiheessa kyllästyn häneenkin ja muutoksenkaipuussani haluan eroa. Häiritsevintä tässä on se, että olen onnellinen nykyiseen elämääni, mutta silti haluan enemmän ja nähdä mitä muita mahdollisuuksia elämä tarjoaa.

Mistä tämä kyllästyminen ja muutoksenkaipuu johtuu ja mitä sille voisi tehdä?

Kiitos etukäteen vastauksestasi!!

Hola! Kiva kun laitoit viestiä!

Mitään yksiselitteistä ratkaisua tähän en osaa antaa. Aihe on kuitenkin kiinnostava ja asioihin kyllästyminen tuttua myös täällä päässä, joten haluan esitellä muutaman osaratkaisun, joista on ollut iloa ainakin minulle ja muutamalle muulle.

Mitä on ennakkoahdistus ja kuinka sen kanssa diilataan?

Tekstisi antaa ymmärtää, että kyllästyminen ja muutoksenhalu olisivat epätoivottuja juttuja. Ne ovat myös juttuja, jotka saattavat toteutua tai jäädä toteutumatta. Kyse on siis nk. ennakkoahdistuksesta. Se on eräänlainen pelko, ahdistava tunne siitä, että tulevaisuudessa voi tapahtua jotakin ikävää.

Ennakkoahdistus saa suuren osan elinvoimastaan eräästä ajatusvirheestä. Ajattelemme, kuinka epätoivottu asia tulee todennäköisesti tapahtumaan tulevaisuudessa. Tässä tapauksessa se on kyllästyminen kumppaniisi ja elämäntilanteeseesi.

Ajatusvirhe on tässä tapauksessa se, että pelkäämämme asia tapahtuisi jotenkin suurellakin todennäköisyydellä. Todellisuudessa emme ole ennustajia. Pelätty asia voi ehkä mahdollisesti joskus tapahtua, mutta voi yhtä hyvin jäädä tapahtumattakin. Koska kumpikaan vaihtoehto ei ole ratkaisevasti toista todennäköisempi, on hieman hölmöä kiusata itseään etukäteen ajatuksella, että juuri se ikävä vaihtoehto tulee tapahtumaan.

Noh. Kuvitellaan, että se ikävämpi vaihtoehto lopulta sitten tapahtuu. Kyllästyminen iskee, etkä viitsisi enää katsella kumppaniasi hetkeäkään enempää. Aika ikävää, ehkä raskasta ja ainakin epätoivottua.

Kirjoitat kuitenkin, kuinka puhtaalta pöydältä aloittaminen tuntuu kuitenkin todella hyvältä. Johdan tästä sen, ettei ongelma ole varsinaisesti itse uudelleen aloittaminen, vaan jokin muu. En tiedä mikä se on sinun kohdallasi, mutta itseäni ajatus puhtaalta pöydältä aloittamisesta ahdistaa seuraavista syistä:

  • Tunne epäonnistumisesta: Olen jossain vaiheessa elämääni poiminut käyttööni ajatusmallin, jonka mukaan esimerkiksi pitkä, monivuotinen parisuhde on lyhyttä parisuhdetta parempi ja arvokkaampi. Kun kumppani alkaakin kyllästyttämään ja parisuhde katkeaa jo parin vuoden jälkeen, koen jotenkin epäonnistuneeni, koska en kyennytkään ihannoimaani monimonimonivuotiseen parisuhteeseen.
  • Vääränlaisen luonteen häpeä: Huomaan omaavani myös ajatusmallin, jonka mukaan pitkäaikainen asioihin sitoutuminen ja tasaisuus ovat ihailtavia kykyjä ja luonteenpiirteitä. Jostain syystä ajattelen, että ihminen, joka vain säntäilee elämässään sinne tänne eikä oikein osaa sitoutua on jotenkin hölmö ja epäkypsä. Ottaisi mokoma itseään niskasta kiinni ja asettuisi jo aloilleen!
  • Pelko sitoutumiskammoisuudesta: Onhan se nyt hei jotenkin ihan noloa, jos paljastuukin olevansa sitoutumiskammoinen! Kaikki normaalit ihmisethän osaavat sitoutua asioihin!

Todellisuudessahan mitään epäonnistumista ei tapahdu. kolmivuotinen parisuhde voi jonkun kohdalla olla ihan yhtä tyydyttävä kuin kolmikymmenvuotinenkin. Todellisuudessa levoton luonne voi elää ihan yhtä “oikeanlaista” ja miellyttävää elämää kuin sitoutuva ja tasainenkin luonne.  Todellisuudessa sitoutumiskammo ei ole sen oudompi tai tuomittavampi pelko, kuin mikä tahansa muukaan. Ongelmaksi nämä kaikki muuttuvat lähinnä ajattelumme ja uskomustemme tuloksena.

Jos kakka tosiaan osuu tuulettimeen ja kyllästyminen iskee, ei maailma kaadu siihen. Aloitat puhtaalta pöydältä, katsot mitä tapahtuu ja nautit parhaasi mukaan elämästä. Etukäteen on mahdotonta sanoa, miten elämämme tulee sujumaan. Tämä on samaan aikaan sekä kuumottava, että ilahduttava ajatus.

Huolipäiväkirjat

Mikäli ennakkoahdistus ei taltu tarpeeksi edellisten ajatusten avulla, voidaan soveltaa erästä tekniikkaa, joka on varsin toimiva erilaisten ahdistusten ja epämääräisten pelkojen käsittelyssä. Tekniikan nimi on huolipäiväkirjat ja se menee näin:

  1. Ota päivittäin puoli tuntia omaa aikaa, hakeudu rauhalliseen tilaan ja ota seuraksesi kynä ja paperia.
  2. Tehtäväsi on tämän puolen tunnin ajan kirjoittaa pelkäämästäsi asiasta mahdollisimman värikkäästi ja tarkasti. Mitä paremmin osaat kuvailla ja värittää, sitä tehokkaampi tekniikka on.
  3. Lähesty aihetta joka päivä hieman eri näkökulmasta: Miten pelkäämäsi asian toteutuminen näkyisi omassa elämässäsi? Entäpä kumppanisi elämässä? Entäpä muiden läheistesi elämässä? Mitä hyvää siinä olisi? Entä mitä pahaa?  Mitä jos se toteutuisi lievällä tavalla? Entä pahimmalla mahdollisella tavalla?

(Koska kukaan ei kuitenkaan viitsi tehdä tätä päivittäin – vaikka se toki kannattaakin  -, kirjoittele näitä edes pari kertaa viikossa. Sekin on parempi kuin ei mitään.)

Harjoituksessa on kyse itsensä totuttamisesta pelon aiheeseen. Osa pelosta johtuu usein mahdollisten tapahtumien epämääräisyydestä, siitä, ettemme tarkalleen ottaen tiedä, mitä tapahtuu kun pelkäämämme asia toteutuu. Huolipäiväkirjat ovat vastaus tähän. Kun kirjoitat joka päivä pelostasi kaikista mahdollisista näkökulmista, aihe on sinulle pian niin tuttu, että osa pelosta tulee hälvenemään.

Paitsi jäämisen pelko

Yksi kyllästymisen pelon taustalla vaikuttavista tekijöistä on ns. fear of missing out eli paitsi jäämisen pelko. Pelossa on kyse siitä, että kaikki kiva tapahtuu muualla. Ai missä muualla? No siellä, missä sinä et juuri nyt ole.

Kyseinen pelko on lisääntynyt rajusti massaviestimien ja erityisesti Internetin yleistymisen myötä. Olemme yhtäkkiä tulleet tietoisiksi kaikista niistä kiinnostavista asioista, mitkä tapahtuvat jossain muualla sillä aikaa, kun elämme omaa vähän tylsähköä elämäämme. Olemme tulleet tietoisiksi kaikista vaihtoehtoisista elämänpoluista, joita emme voi kulkea, koska kuljemme jo omaa vähän tylsähköä polkuamme. Olemme tulleet tietoisiksi niistä kaikista ihmisistä, joita voisimme kohdata, ellei elämässämme olisi jo niitä ehkä vähän liiankin tuttuja tyyppejä.

Henkilökohtaisesti minulle tämä paitsi jäämisen pelko on hetkittäin aika hankala vastus. On vaikeaa vastustaa uuden ja eksoottisen vetovoimaa ja osata arvostaa täysillä sitä, mitä itsellä jo on. Tätä kuvaa klassinen sanonta ruohosta, joka on niin hemmetin paljon vihreämpää siellä aidan toisella puolella.

Tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin muistaa se, että vieras ruoho lähinnä vaikuttaa vihreämmältä. Alkuinnostuksen jälkeen sitä usein huomaa, että se onkin kellertävää ja haisee kuselta. Oma elämänpolku tai kumppani voi hetkittäin vaikuttaa vähän turhan tutulta, mutta ei se vaihtoehtoinenkaan alkuinnostuksen jälkeen sen ruusuisempi tule välttämättä olemaan.

Rohkeuskoululla pelkoja vastaan

Loppuun vielä pieni mainoshehkutus. Jos pelot vaivaavat, meillä on siihen verrattain tiukka lääke. Se lääke on Rohkeuskoulu ja kursseillamme on aika hyvä meininki. Tule mukaan!

(Visited 950 times, 1 visits today)

1 comment… add one

  • viestin lähettäjä Tam 30, 2015, 4:55 am

    Kiitos kovasti tästä! Tuo huolipäiväkirja kuulostaa järkevältä, menee kokeiluun! Luulen, että omalla kohdallani on nimenomaan tuo kuvailemasi paitsi jäämisen pelko: niin paljon kivoja juttuja, paikkoja mihin mennä ja ihmisiä kehen tutustua. Väkisinkin tulee sellainen tunne että haluan kokeilla ja tehdä kaikkea, mutta ei taida siihen yksi elämä riittää. Ja kuten totesit, hyvin harvoin se ruoho oikeasti on vihreämpää aidan toisella puolella.

    Aurinkoista keväänjatkoa :)

Leave a Comment