Kuinka tulla toimeen seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvien epäilyjen kanssa

kuinka tulla toimeen seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvien epäilyjen kanssa

Nimimerkki Hukassa lähestyi Kysy Jevgeniltä-laatikkoon jättämällään viestillä:

Hei! Miten voisin tietää olenko mahdollisesti homoseksuaalisesti suuntautunut? Olen siis nainen enkä pidä siitä, että miehet koskettavat minua mutta haluaisin suudella naista (ja krhm, mennä pidemmällekin)… Olen äärimmäisen hämmentynyt enkä voi puhua tästä kenellekään.

Kiitos jos autat.

Alla muutamia mieleen tulleita ajatuksia! Koska aihe on kovin kaluttu seksuaaliterapeuttisissa blogeissa ja kirjoituksissa (ja koska niiden tekemät huomiot ovat usein yksiulotteisia, suoria kopioita toisistaan), pyrin lähestymään aihetta lähinnä omien huomioideni pohjalta. Koska vietän valtaosan ajastani sosiaalisissa ympyröissä, joissa seksuaalinen moniulotteisuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ovat tähän ja vastaaviin aiheisiin liittyvät pohdiskelut alkaneet tuntumaan melko arkipäiväisiltä. Katsotaan siis, mitä mieleen tulee!

1. Onko suuntautumisellasi oikeastaan niin kovin paljon merkitystä?

Kysymys saattaa tuntua kummalliselta ympäristössä, jossa heteroseksuaalisuus on normi ja siitä poikkeamisen odotetaan olevan vähintäänkin elämää mullistava kokemus. Mutta onko asiassa lopultakaan mitään kovin kummallista?

Seksuaalisen suuntautumisen tiedetään vaihtelevan ja kehittyvän elämän aikana, ja vaikka niin ei käy läheskään kaikille, ei ilmiössä ole sinänsä mitään outoa. Niiden piirissä, jotka tutkiskelevat ja pohdiskelevat seksuaalisuuttaan paljon, tätä ilmiötä näyttäisi esiintyvän keskimääräistä enemmän, mutta mikään ei sanele, etteikö “tavallista elämää” elävä ihminen voisi yhtäkkiä, täysin luonnollisesti havahtua huomaamaan, että oman sukupuolen edustajat ovatkin nyt SE juttu.

Niiden piirissä, jotka tämän havahtumisen kokevat, olen ollut havaitsevinani kahta, hyvin erilaisin tavoin reagoivaa tyyppiä:

Toisille kyseinen homo- (tai heteroseksuaalisuuteen) havahtuminen on suuri, elämää mullistava kriisi, jossa uudistuvat niin arvot, toimintamallit, sosiaaliset piirit kuin suhtautuminen itseensä.

Toisille moinen havahtuminen on “no big deal”. Vaikka he huomaavat seksuaalisten preferenssiensä muuttuneen, mikään muu ei välttämättä muutu. Heitä nyt vaan on alkanut kiinnostamaan oman sukupuolensa edustajat, eikä asia ole sen kummempi. Heidän elämänsä jatkuu olankohautuksella ja mahdollisilla pienillä toimintamallien muutoksilla.

Kumpikaan näistä reaktioista ei ole toistaan parempi tai huonompi. Jälkimmäiseen kuitenkin sisältyy eräs ajatus, johon on hyvä kiinnittää huomiota:

Vaikka seksuaalinen suuntautumisesi muuttuisi (tai vaikka löytäisit sen nyt ensimmäistä kertaa), pysyt pääasiassa samana ihmisenä. Tapasi, luonteesi, intohimosi, unelmasi jne. pysyvät samoina. Vaikka yhteiskuntamme jossain määrin pyöriikin parisuhde- ja seksuaalisten identiteettiemme ympärillä, on kyse lopulta vain yhdestä elämän osa-alueesta. Vaikka suuntautumisesi muuttuu, valtaosa elämästäsi pysyy samana.

Koska termi “seksuaalinen suuntautuminen” kuulostaa niin kovin isolta, haluan havainnollistaa tätä vertaamalla sitä johonkin pienempään, esimerkiksi yksittäiseen seksuaaliseen fetissiin. Kuvitellaan, että eräänä päivänä havahdut huomaamaan, ettei perinteinen, perjantai-iltaisin harrastettava lähetyssaarnaaja-seksi enää oikein sytytä, vaan tunnet vahvaa vetoa BDSM-maailmaa kohtaan. Kivun tuottaminen ja/tai vastaanottaminen, sitominen, nöyryyttäminen, häpäiseminen, liikkumisen rajoittaminen, kuristaminen ja muut SM-leikin aspektit alkavat kiinnostamaan. Tähänkin havahtuminen saattaa hetken tuntua huimaavalta, mutta lopulta kyse on vain yksittäisestä mieltymyksestä, aivan kuten homoseksuaalisuudessakin.

Todellinen ero tuntuukin olevan siinä, että olemme tottuneet liittämään seksuaaliseen suuntautumiseen paljon merkityksiä, joita emme liittäisi yksittäiseen seksifetissiin. Tämän vuoksi asia voi tuntua huomattavasti suuremmalta, kuin se ehkä todellisuudessa on.

2. Suunnanmuutos: Uhka vai seikkailu?

Tarkoitukseni ei toki missään tapauksessa ole väittää, että uuteen suuntautumiseen havahtuminen olisi jotenkin helppo ja yksinkertainen juttu, varsinkaan kun en ole itse moista ikinä läpikäynyt. Muista olen nähnyt kuinka se vaikeuttaa kumppaneiden valintaa, pakottaa kestämään aivan uudenlaista sosiaalista painetta, pakottaa opettelemaan täysin uusia toimintamalleja ja tutkiskelemaan itseään tavalla, joka voi tuntua kaikelta muulta kuin mukavalta.

Kaiken kielteisen lisäksi se kuitenkin myös avaa lukemattomia ovia. Ihmisen sosiaalisuus ja seksuaalisuus ovat itsessäänkin äärimmäisen laajoja kokonaisuuksia, joissa aktiivisellekin yksilölle löytyy tutkittavaa koko elämän ajaksi. Vaan kuinka tajunnanräjäyttäväksi homma meneekään, kun tätä tutkiskelua ei tarvitse rajoittaa vain toiseen sukupuoleen tai sen voi aloittaa “puhtaalta pöydältä” oman sukupuolen edustajien kanssa?

Vaikken itse ole moista muutosta ikinä läpikäynyt, haluan nähdä muuttuneen suuntautumisen suurena seikkailuna, joka kutsuu tutkimaan ja tutustumaan uusiin asioihin ja mahdollisuuksiin, kutsuu näkemään ja kuulemaan sellaista, mikä ei ole aiemmin ollut osa maailmaasi.

3. Kuinka olla muiden ihmisten kanssa? Kenelle puhua asiasta?

Uuteen suuntautumiseen havahtumiseen liittyvät epävarmuuden tuntemukset tuntuvat monilla liittyvän erityisesti sosiaalisiin muutoksiin ja pelkoihin.

Kuinka muut tulevat suhtautumaan? Millaiseksi oman sukupuolen edustajien kanssa pyöriminen alkaa tuntumaan? Entä millaista on olla vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa? Kuinka oma perhe, läheiset ja kaverit suhtautuvat? Muuttuuko ryhmädynamiikka joissain tietyissä ympyröissä (esim. urheilujoukkueet) ratkaisevan paljon huonommaksi? Entä millaista on opetella oman sukupuolen lähestymistä romanttisseksuaalisessa mielessä?

Jälleen kerran, omaa kokemusta minulla ei ole, mutta moisen läpikäyneet sosiaalisen ympäristöni edustajat vannovat vertaistuen nimiin. Tällä en tarkoita mitään tuoliryhmää vaan itsensä ympäröimistä ihmisillä, jotka ovat joko itse läpikäyneet kyseisen muutoksen tai ovat tottuneet ympäristöihin, joissa seksuaalinen moniulotteisuus on aivan yhtä normaalia kuin perinteisinä pidetyt seksuaaliset traditiot. Ajatusten, fiiliksien ja kokemusten vaihtaminen samanmielisten ihmisten kanssa on vähintäänkin hyödyllinen ja parhaimmillaan ratkaiseva, tajunnanräjäyttävä kokemus.

On ymmärrettävästi helpompaa olla homoseksuaali ympäristössä, jossa on paljon muitakin vaihtoehtoisesta seksuaalisuudesta (käsitteen koko laajuudessa) kiinnostuneita kuin ympäristössä, jossa sinua pidetään outolintuna ja jollain tavalla erityisenä (jopa silloin kuin erityissuhtautuminen on kiinnostuneen myönteistä).

Miksi nostan näin hanakasti esiin muiden vaihtoehtoisen seksuaalisuuden edustajien seuraan hakeutumista, kun vaihtoehtona on ehkä paljon helpompikin vaihtoehto olla muuttamatta sosiaalisia ympyröitään mitenkään, vaan totutella elämään uuden seksuaalisuutensa kanssa jo tuttujen ihmisten keskuudessa?

Siksi, että seksuaalisuus ja siihen liittyvä sosiaalisuus on parhaimmillaan koko elämän jatkuvaa kehittymistä ja ihmisenä kasvamista. Aivan kuten kasvi kasvaa parhaiten hyvin lannoitetussa maaperässä, myös seksuaalinen kasvu on nopeinta ja turvallisinta silloin, kun ympärilläsi on avoimia, tiedostavia ja kasvuusi myönteisesti suhtautuvia ihmisiä.

Vaikka eletäänkin 21. vuosisataa, on valtaväestön keskuudessa edelleen valitettavan paljon pikemminkin 10. vuosisadalle kuuluvia asenteita seksuaalisuutta kohtaan. Tuomitseminen, ymmärtämättömyys, väheksyminen ja jopa suora pelkolähtöinen aggressio kukoistavat monissa porukoissa yhä varsin avoimina.

Toisin kuin moni vaihtoehtoisen seksuaalisuuden hyväksyjä tai edustaja tuntuu ajattelevan, kyse ei useinkaan ole ilkeydestä tai kusipäisyydestä. Pikemminkin kyse on siitä, etteivät vaihtoehtoiseen seksuaalisuuteen väheksyvästi suhtautuvat ihmiset eivät vain ole saaneet tilaisuutta kasvaa ja kypsyä ja kerätä aiheesta sitä kokemusta, joka saisi heidät luonnollisesti ymmärtämään erilaisia ihmisiä.

Tämän vuoksi avoimella asenteella varustettujen vaihtoehtoihmisten kanssa hengailu on yksinkertaisesti helpompaa, monipuolisempaa ja tyydyttävämpää. Itseään ja asenteitaan joutuu selittelemään vähemmän, kaltaistansa seuraa löytää enemmän ja kielteisiä ja loukkaavia kommentteja kuulee vähemmän. Monipuolinen ympäristö tarjoaa enemmän henkisiä virikkeitä, mielekkäitä ja monipuolisia keskusteluja ja sitä kautta nopeampaa kasvua ja kehitystä.

4. Mikä on keskeistä? Kuinka tilanteessasi tulisi toimia?

Mikä on tilanteessasi keskeistä? Olet huomannut, että miesten kosketukset eivät paljoa nappaa, kun taas naisia tekisi mieli vähän tutkiskella. Miten moisessa tilanteessa pitäisi toimia?

Tämän kirjoitan omien asenteideni ja kokemusteni pohjalta ja sen vuoksi ehdottamani toimintamallit voivat hyvinkin poiketa siitä, mitä joku muu suosisi.

Henkilökohtaisesti kaikenlaisissa kasvutilanteissa, olkoot kyse sitten seksuaalisesta- tai muusta kasvusta, eniten hyötyä minulle on ollut avoimesta ja rehellisestä kommunikaatiosta. Jos olen esimerkiksi huomannut kiinnostuneeni jostain uudenlaisesta seksuaalisen toiminnan muodosta, on siitä avoimesti puhuminen ja sen rehellinen pohdiskelu tuonut elämääni yllättävänkin helposti ihmisiä ja kohtaamisia, joiden kautta olen kyseiseen aiheeseen päätynyt tutustumaan. Erityisesti seksuaalisissa teemoissa tuntuu olevan yleistä, että kiinnostusta samoihin asioihin saattaa löytyä aivan lähikaveripiiristäkin, mutta aiheiden ollessa jonkinasteisia sosiaalisia tabuja, harvat uskaltavat viestiä niistä avoimesti.

Tällaista avointa kommunikaatiota ei ymmärrettävästi tarvitse harrastaa ihan kaikkien kanssa, mikäli tiedät jonkun lähtökohtaisesti suhtautuvan kasvuusi kielteisesti. Toisaalta voi pohtia myös seuraavaa:

Mikä on pahinta, mihin avoin ja rehellinen kommunikaatio voi johtaa? Entä mikä parasta? Entä mihin se todennäköisimmin johtaa?

Omien kokemusteni mukaan pahimmat seuraamukset ovat sosiaalisia stigmoja ja ankeaa suhtautumista joidenkin taholta, mutta tämäkin on kovin harvinaista. Lisäksi syntyy kysymys, miksi edes haluaisin viettää aikaani sellaisten tyyppien kanssa, jotka minuun ankeasti suhtautuvat.

Parhaimmillaan avoin kommunikaatio johtaa upeisiin, tajunnanräjäyttäviin kohtaamisiin ja kokemuksiin, elämän laajentumiseen ja rikastumiseen.

Todennäköisimmin taas omista mieltymyksistään kertominen ei johda mihinkään sen kummempaan. Kuulijat kohauttavat olkiaan, unohtavat sanomisesi vartissa ja jatkavat elämää niin kuin mitään et olisi paljastanutkaan.

Kaiken kaikkiaan avoin, kasvuun tähtäävä asenne ja sen tekeminen, mikä minäkin hetkenä tuntuu hyvältä, tuntuu olevan varsin mallikas asenne niin elämässä kuin seksuaalisuudessakin. Vaikea uskoa, että sillä ihan hirveästi vikaan mennään :)

(Visited 553 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment