Kuinka tunteet toimivat

 

BK Kuinka tunteet toimivat

Mistä tunteet tulevat? Miten niihin kannattaisi suhtautua? Onko kielteisten tunteiden olemassaolo huono juttu ja pitäisikö niistä hankkiutua eroon? Miten tunteita pitäisi hallita tai käsitellä?

Nämä ovat kysymyksiä, joihin saadaan vastaus tämän tekstin myötä. Koska tiivistän ison aiheen lyhyeen kirjoitukseen, tulevat monet suurtakin huomiota ansaitsevat kohdat käsiteltyä todella pintapuolisesti. Olisi kivaa käsitellä niitä tarkemminkin, mutta koska tämä kirjoitus on jo tällaisenaan epämiellyttävän pitkä, tyydytään pintapuoliseen katsaukseen.

Mistä tunteet tulevat?

Yleinen harhaluulo on, että tunnekokemuksemme syntyy jossain meidän ulkopuolellamme, että muu maailma ja ihmiset saavat meidät tuntemaan asioita. Tämä harhaluulo syntyy jo vauvaiässä, kun nälkää ja märkiä vaippoja huutavaa vauvaa rauhoitellaan ottamalla se syliin. Vauva oppii nopeasti, että myönteiset tunteet ja hyvä olo johtuvat äidistä.

Elämän myötä harhaluulo vahvistuu, sillä lähes jokainen ympärillämme puhelee seuraavasti:

“Mä olen lannistunut koska pomo kyykyttää mua”.

“Mä olen vihainen koska toi yks sano mulle pahasti”.

“Mulla on paha mieli koska tulin jätetyksi”.

“Olen iloinen koska sain lahjan.”

“Olen riemuissani koska pääsen illalla bailaamaan.”

Tunteiden siis koetaan yleisesti johtuvan muista tekijöistä kuin itsestämme. Kun myös media levittää samaa sanomaa, on vain ymmärrettävää, että useimmat elävät harhassa. Tämä ei johdu siitä, että ihminen olisi jotenkin tyhmä. Hän on vain upea oppija ja oppii toimimaan kuten kaikki muutkin.

Millä perusteella tuo on sitten väärin? Eikös jokaiselle meistä ole joskus tullut hyvä tai paha mieli vastaavista asioista?

Toki, mutta tällöin hyvä tai paha mieli ei ole johtunut suoraan meille tapahtuneesta, vaan siitä, mitä me siitä ajattelemme.

Mikäli voisin ajatella asioista vain yhdellä ainoalla tavalla, olisi reaktioni kyseiseen asiaan aina sama:

Jos joku vaikka antaisi minulle lahjan ja ajattelisin että “oi kuin ihanaa, toi selvästi tykkää musta ja haluaa ilahduttaa mua”, olisin aina ilahtunut lahjan saadessani. Näinhän ei ole. Saatan myös ajatella “noniin, miksköhän toi koittaa lahjoa mua, se on ihan varmana käynyt pettämässä mua ja nyt koittaa jotenkin hyvittää sitä.” Tällöin kokemani tunne ei  olisi ilo, vaan epäilys ja paha mieli.

Entä jos pomoni kertoisi, että jos nyt en jää ylitöihin, seuraa potkut? Voisin ajatella että “apua toi potkii mut pois jos en tee kuten se haluaa, pakko jäädä ylitöihin” ja tuntisin seurauksena pelkoa. Toisaalta voisin ajatella että “no on jo aikakin lähteä tästä paskalafkasta menemään, ihan hirveätähän tää on ollut koko tämän ajan” ja tuntisin lähinnä helpotusta ja iloa.

Tässä vaiheessa ehkä ajattelet että “no jos mua uhkaillaan potkuilla, niin enhän mä nyt luojan tähden VOI tuntea muuta kuin pelkoa, se on ainoa järkevä ja mahdollinen tunne!”

Onko asia näin?

Kyllä ja ei. Olet saattanut huomata, että tietyissä tilanteissa ajatukset seuraavat aina tiettyjä polkuja. Se johtuu siitä, että elämämme myötä opimme ajattelemaan tietyllä tavalla ja myöhemmin teemme sitä jo ihan tottumuksesta. Tätä voisi havainnollistaa seuraavalla vertauksella:

Kun kuljet ensimmäistä kertaa umpimetsän läpi, on kulku polun puutteesta johtuen vaikeaa ja hidasta. Kun olet kulkenut samaa reittiä useamman kerran, alkaa siihen muodostumaan polku, jolloin kulku helpottuu. Kun myöhemmin kuljet kyseisessä paikassa, kuljet luonnollisesti valmista polkua myöten, etkä suinkaan sen vieressä umpimetsän lävitse.

Aivomme toimivat samoin. Ne pyrkivät säästämään energiaa ja valitsevat helpon, jo monesti kuljetun reitin.

Tämä ei ole ainoa syy sille, miksi ajattelemme usein totutulla tavalla. Ajatuksiimme vaikuttavat myös arvot ja uskomukset:

Mikäli minua tullaan etuilemaan kassajonossa ja minulla on uskomus, että jokaisella on oikeus seistä valitsemallaan paikalla ja että jonoissa kuuluu jonottaa, koen luonnollisesti että etuilija toimi väärin ja tunnen seurauksena esimerkiksi uhmaa tai jopa vihaa. Mikäli taas uskomukseni kuuluu, että tämänlaisissa tilanteissa ei tule aiheuttaa mitään hälyä ja mieluummin nöyrtyä vahvempien edessä, on kokemani tunne jokin enintään jonkinasteinen salattu ärsyyntyneisyys.

Näitä uskomuksia voi luonnollisestikin halutessaan muuttaa (esimerkki tästä, tästä ja tästä), mutta se ei ole pakollista.

Myös tieto ja logiikka vaikuttaa ajatuksiimme:

Jos olen nousemassa lentokoneeseen ja ajattelen että “apua, tää ihan varmasti putoaa, näistä uutisoidaan koko ajan, hirveästi lentokatastrofeja tapahtuu jatkuvasti, apua”, tunnen tietysti pelkoa tai jopa paniikkia. Mikäli taas ajattelen että “Näiden putoamistodennäköisyys on yksi miljoonasta ja lisäksi tällä lentoyhtiöllä on korkein turvallisuusluokitus eikä yksikään niiden kone ole koskaan joutunut tekemään pakkolaskua”, tunnen mielenrauhaa ja varmuutta.

Tunne seuraa siis ajatuksesta. Päässämme syntyy tietty ajatus, joka laukaisee tietynlaisen sähköimpulssin, joka saa aivot tuottamaan tiettyjä entsyymejä ja välittäjä-aineita, jotka kehoomme levitessään aiheuttavat meille jonkin tunteen. Tunteen kesto ja intensiteetti ovatkin kiinni siitä, mitä ja kuinka paljon näitä välittäjä-aineita meissä on.

Esimerkiksi suuttumuksen tunne voi tutkitusti kestää vain 90 sekuntia, jonka jälkeen tunteen synnyttäneet aineet hälvenevät elimistöömme ja tunne katoaa. Syy siihen, että olemme usein paljon pidempään vihaisia johtuu siitä, että pyörittelemme tunteen laukaisutta ajatusta yhä uudelleen ja uudelleen ja laukaisemme nuo aineet elimistöömme yhä uudelleen ja uudelleen.

Pitääkö tunteitaan hallita?

Kun ihmiset oivaltavat, että ajatuksiin ja tunteisiin voi edellä mainituilla tavoilla vaikuttaa, on looginen reaktio todella usein “noniin, nyt korjaan mun uskomukseni ja estän kielteisten ajatusten kulun niin oon jatkuvasti onnellinen!”. Niin kävi aikoinaan minulle ja niin on käynyt myös lukemattomille tutuilleni ja asiakkailleni.

Ehkä hieman logiikankin vastaisesti, noin EI missään tapauksessa kannata ajatella. Ei vain siksi, että ajatustensa ja tunteidensa jatkuva kontrolloiminen on todella vaikeaa ja väsyttävää (ja sitä paitsi ilmeisen mahdotonta), vaan koska sen seurauksena itseasiassa tunnemme ENEMMÄN kielteisiä tunteita kuin jos annamme ajatustemme virrata vapaasti.

Mielenrauha ja sisäinen järjestelmämme

Ihmisen mielellä on olemassa ns. “tehdasasetus”, eli mielentila, jossa oleskelemme joko silloin kun emme ajattele oikein mitään tunteita herättävää tai kun nukumme. Kutsun sitä itse mielenrauhaksi. Muita usein kuultuja nimityksiä ovat esimerkiksi tyyneys, rauhallisuus, neutraali olotila, tasapaino tai balanssi.

Meissä jokaisessa on myös sisäänrakennettu järjestelmä, joka yrittää jatkuvasti palauttaa meidät mielenrauhaan. Jos olemme minä hetkenä tahansa matalassa mielentilassa (ts. pahassa mielessä) tai korkeassa mielentilassa (ts. hyvällä mielellä), pyörii taustalla prosessi, jonka tarkoitus on palauttaa meidät neutraaliin mielentilaan. Tämä johtuu siitä, että niin alhainen kuin korkeakin mielentila käyttävät enemmän energiaa. Ihmiskeho taas pyrkii olemaan energiankäytössä säästeliäs. Koska mielenrauha on mielentiloistamme vähiten energiaa vievä, yrittää järjestelmälle ohjata meitä sitä kohti.

Mielenrauhaa voi helposti seurata pikkuvauvoissa. Kun niillä ei ole kylmä, nälkä, vessahätä tai fyysisesti paha olla, ne alkavat vain köllöttelemään ja tapittamaan ympäröivää maailmaa ilman sen kummempia suuntaan tai toiseen leiskuvia tunteita. Tämä johtuu siitä, että vauvat eivät ole vielä oppineet ajattelemaan niitä kaikkia ajatuksia, jotka jatkuvasti pyörivät aikuisten päässä ja vetävät heidät pois mielenrauhasta.

Tämä itseohjautuva järjestelmä on aivan yhtä hyvä vauvoilla ja aikuisilla. Huonosti se toimii aikuisilla siksi, että me itse estämme sitä toimimasta. Estäminen taas tapahtuu märehtimällä ajatuksiaan sen sijaan, että antaa niiden tulla ja mennä.

Ajatusten luonne on tulla ja mennä

Näin esimerkiksi toimii ihmisen ajatuksenjuoksu, kun sitä ei tietoisesti tai vahingossa ohjailla:

“Onpa mulla nälkä. Ehkäpä teen ruokaa. Kappas, hellan levy on jäänyt päälle, laitan pois. Ottaisinkohan makaronia. Oli muuten kiva ateria eilen siellä ravintolassa. Oli kiva nähdä taas kaikkia pitkästä aikaa. Se oli mielenkiintoinen se Martan uusi mies. Aika tyhmä solmio sillä tosin oli. Voisi shoppailla huomenna. Vuokrakin pitäisi tosin maksaa. Ja siivotakin pitäisi. Ei tosin millään viitsisi, aika kiva sää ulkona.”

Ajatukset siis tulevat ja menevät vapaasti ja aiheuttavat enintään nopeasti ohimeneviä tunteita, sillä ne korvautuvat pian uudella ajatuksella.  Tältä taas näyttää jonkin ajatuksen (tässä tapauksessa kielteisen) märehtiminen:

“Onpa mulla nälkä. Ehkäpä teen ruokaa. Kappas, hellan levy on jäänyt päälle. Mä en tajua miksei se yks osaa koskaan sammuttaa sitä kun lähtee keittiöstä. Tästähän voi tulla tulipalo. Sitten ei oo kotia ja ollaan kaikki kylmissään kadulla rahattomana. Hirveen ärsyttävän huolimaton, sanon sille kerta toisensa jälkeen mut ei se tajua kun on niin tyhmä, en tajuu miten joku voi olla niin tyhmä, pitää toistaa kaikki asiat sille sataan kertaan. Se varmaan haluu että joudutaan tästä kadulle. Voi helvetti miten tyhmä voi olla”.

Tuossa ajatukset jauhavat samaa ympyrää ja aiheuttavat yhä uudestaan ja uudestaan suuttumusta ja ärsyyntyneisyyttä. Koska niistä ei päästetä irti, ei sisäinen mielenrauhan järjestelmämme pääse toimimaan eikä palauta meitä tyyneeseen oloon.

Noh, jokainen tietänee kokemuksesta, että joistakin ajatuksista ei ole ihan niin helppoa päästää irti. Vaikka kuinka yrittäisi (ja yrittää ei edes kannata, se vaikeuttaa hommaa entisestään), tuntuu sama ajatus hiipivän päähän ihan jatkuvasti. Esimerkiksi silloin kun tulee jätetyksi, nousee tämä “voi kun mä oon onneton kaikki on niin huonosti”-ajatusketju taukoamatta mieleen, koska lähes jokainen asia ympärillämme muistuttaa meitä menetetystä kumppanista.

Tässä vaiheessa ihmiset tyypillisesti tulkitsevat tilanteen väärin, ottavat ajatuksensa todesta ja uskovat esimerkiksi että “nyt mä oon koko loppuelämäni ajan onneton”, eivätkä usko siihen, että ajan myötä olo helpottaa ja nyt niin tärkeältä tuntuva asia tuntuu silloin aivan vähäpätöiseltä tai todennäköisesti jopa myönteiseltä käänteeltä elämässä.

Kuinka tämä tulkinta on mahdollinen, vaikka järjellä ymmärrämme, että myöhemmin meillä on parempi olo? Miksi uskomme järjettömiin väitteisiimme (”en ole enää ikinä onnellinen”), vaikka oikeastaan tiedämme niiden olevan puppua?

Se johtuu etuotsalohkomme (aivojen osa) toiminnasta. Sen tehtävänä on huolehtia esimerkiksi tilanteiden oikeasta tulkitsemisesta ja syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisestä. Ihmisen ollessa mielenrauhassa mikään ei estä sen toimintaa ja se toimii kuten pitääkin: melko hyvin. Kun taas luisumme alhaiseen mielentilaan, toiminta häiriintyy.

Miksi? Koska keho huomaa olevansa hälytystilassa (jollaisen kielteiset ajatukset siinä laukaisevat) ja vähentää kaikkia niitä toimintoja, joita se ei koe tarvitsevansa tilanteen ratkaisemisessa. Ikävä kyllä kehomme ja mielemme ovat jumahtaneet kivikaudelle, joten sen ratkaisu on kohottaa fyysisiä kykyjämme (erittää adrenaliinia, pumpata verta lihaksiin jne), valmistaen meitä taistelemaan tai pakenemaan (taistele- tai pakene-reaktio, tunnetaan nykypäivänä myös stressireaktiona).

Ikävänä sivuvaikutuksena tässä on se, että tämän otsalohkomme älylliset kyvyt vähenevät (sillä verta siirtyy aivoista lihaksiin). Ja koska lohkon tehtävänä on huolehtia tilanteiden tulkitsemisesta, meistä tulee siinä yhtäkkiä todella paljon huonompia. Tästä syystä uskomme väitteisiin (“mä en ole enää ikinä onnellinen”), joita hyvässä mielentilassa pitäisimme täysin järjettöminä.

Tämä on tärkeä ymmärtää, koska tällöin alhaisessa mielentilassa ollessamme osaamme olla ottamatta ajatuksiamme ihan niin vakavasti.

No, mistä kaikesta tämä alhainen mielentila voi johtua? Ehkäpä siihen luisuminen on estettävissä?

Kyllä ja ei. Ajatteluumme vaikuttavat mm. seuraavat asiat:

  • Temperamenttisi
  • Verensokerisi taso
  • Miten väsynyt olet
  • Käyttämäsi päihteet
  • Se mitä olet syönyt ja juonut, sen hetkinen kylläisyytesi
  • Terveydentilasi sekä mahdolliset kiputilat
  • Välittäjäainetasapainosi
  • Fyysinen rasitustilasi
  • Hormonitasapainosi ja sen muutokset
  • Vitamiini- ja hivenainetasapainosi
  • Oletko juuri pelästynyt tai säikähtänyt
  • Miten paljon olet käyttänyt itsekuriasi edeltävien tuntien aikana
  • Mitä juuri hetkeä aikaisemmin on tapahtunut
  • Mikä tunnetilasi oli hetkeä aikaisemmin
  • Millaisia sanoja olet juuri lukenut tai kuullut
  • Millaista musiikkia olet juuri kuullut
  • Mitä olet aiemmin ajatellut ja tuntenut vastaavassa tilanteessa
  • Mitä uskot maailmasta
  • Miten tuttu tilanne on
  • Miten olet selittänyt edellisen tilanteen itsellesi
  • Miten selkeästi näet että tunnet vain oman ajattelusi
  • Miten lähellä olet muita ihmisiä

Nuo lienevät vain murto-osa siitä, mikä kaikki vaikuttaa ajatteluumme. Koska syitä on niin monia (ja koska nykyinen ajatustemme tila lienee monien samanaikaisesti tapahtuvien asioiden summa), on tarkkaa syytä mahdotonta nimetä. Tästä syystä pidän järjettöminä yrityksiä yksilöidä tunteidemme syyt ja siten vaikuttaa niiden syntymiseen tulevaisuudessa. Toki voimme osua oikeaankin, mutta mitään takeita tästä ei ole.

Tämän takia koen, että parasta on vain hyväksyä kaikki ajatuksensa ja tunteensa, niin myönteiset kuin kielteisetkin, ja antaa niiden mennä tai viipyä ihan niin pitkään kuin ne vain haluavat. Lopulta unohdut joka tapauksessa ajattelemaan jotakin muuta (viimeistään sitä, että sinulla on hirveä nälkä tai vessahätä), jolloin sisäinen järjestelmäsi palauttaa sinut vähintään hetkeksi mielenrauhaan.

On ymmärrettävää, että tähän mielenrauhaan palautumiseen on aika hemmetin vaikea uskoa silloin, kun on aidosti paha mieli. Tällöin on kuitenkin hyvä ymmärtää, että tämä johtuu siitä, että aivosi ovat hälytystilassa ja otsalohko vajaatoiminnassa, jolloin et kykene näkemään asioita ihan todellisessa valossa. Mikäli olet joskus joutunut vaikkapa lohduttamaan jotakin ystävääsi, lienet kohdannut tilanteen. Ystävä on aivan raunioina ja näkee tilanteen synkkääkin synkempänä, kun taas sinä onnistut näkemään siinä myös myönteisiä puolia. Ainoa eronne tilanteessa on se, että ystävä oleskelee alhaisessa mielentilassa ja ajattelee vaillinaisesti, kun taas sinä ajattelet hieman selkeämmin.

On siis vain kyettävä uskomaan että ikävä fiilis menee jossain kohti ohi ja ymmärrettävä, että se tapahtuu sitä nopeammin, mitä vähemmän sitä märehdimme.

Kielteiset ja myönteiset tunteet

Hyvin ikävä on myös tapamme jakaa tunteet myönteisiin ja kielteisiin. Se viestii liiaksi siitä, että kielteiset tunteet ovat jotenkin huonoja ja että niistä siten pitäisi päästä jostain syystä eroon. On tietysti selvää, ettei kovinkaan moni tykkää siitä kun on paha mieli ja pyrkii minimoimaan pahan mielen määrän, mutta kuten aiemmin todettiin, on tunteiden kontrolloiminen siihen se huonoin keino.

Jokaisella tunteellamme on jokin merkitys. Jotkin niistä tekevät elämästämme miellyttävämpää ja nautinnollisempaa, toiset edesauttavat selviämistämme ja suojelevat meitä, kolmannet kiinnittävät huomiotamme tarpeellisiin asioihin. Ei mitään sen kummempaa.

Jos tämän kykenee hyväksymään, ottaa jättiharppauksen kohti onnellisempaa elämää. Kaikkein hirveimpiä väärintulkintoja, joita joutuu näkemään valitettavan usein on seuraava:

“Olen täynnä kielteisiä tunteita eli olen jotenkin rikki”.

Kertokaapa rehellisesti, kuinka monesta on kivaa olla “rikki”? Ei varmaan kovinkaan monesta. Omankin kokemukseni mukaan se on ehkä hirveimpiä tunteita joita olen ikinä kokenut.

Todellisuus on se, ettemme voi olla rikki. Kielteiset tunteet ovat ihan yhtä luonnollinen osa elämää kuin myönteisetkin eivätkä ne ole mitenkään “vääriä” tai “pahoja”. Ne ovat vain seurausta päässämme pyörivistä ajatuksista, jotka nekään eivät ole itsessään mitenkään vääriä tai pahoja.

Joskus näkee sitä, että ihmiset syyllistävät ja pieksevät itseään siksi, että heidän ajatuksensa ovat jotenkin pahoja tai vääriä. Eivät ne ihan oikeasti ole. Jokaisen omat ajatukset ovat jokaisen omia, eikä ole kenenkään asia tulle kertomaan, että ajattelet jotenkin huonosti. Vaikka pyörittelisit päässäsi ajatusta massamurhasta tai kaverisi työntämisestä bussin alle, se on ihan okei, niin kauan kuin et oikeasti toteuta sitä. Ei itseään siitä syyllistää tarvitse.

Ajatukset on vain kyettävä näkemään sellaisenaan: ajatuksina joilla ei ole välttämättä mitään todellisuusperää tai voimaa. Ne ovat vain sähköimpulsseja päässäsi, eikä niitä tarvitse ottaa tosissaan. Mitä kevyemmin osaat suhtautua hölmöihinkin ajatuksiin, sitä vähemmän kielteisiä tunteita tunnet ja sitä kevyempää elämäsi on.

Kertaus

Tähän loppuun vielä pieni kertaus:

Tunteet johtuvat ajatuksista, eivät ulkoisista tapahtumista.

Ajatuksia voi yrittää hallita, mutta se johtaa vain suurempaan kielteisten tunteiden määrään (linkki tutkimukseen).

Alhaisessa mielentilassa aivomme eivät toimi täysillä ja tulkitsemme asioita väärin sekä näemme maailman todellista synkempänä.

Ajatusten ja tunteiden pitää antaa tulla ja mennä vapaasti.

Sisäinen hyvänolon järjestelmämme palauttaa meidät mielenrauhaan heti kun annamme sen tapahtua.

Niin myönteiset kuin kielteiset tunteemmekin ovat luonnollinen osa meitä, eivätkä ole oikeasti hyviä tai pahoja.

Emme voi olla rikki, vaikka päämme olisikin hetkittäin täynnä synkkiä ajatuksia. Jokainen meistä on hyvä, täydellinen ja rakastettava riippumatta siitä, miltä itsestämme tuntuu.

 

hyva fiilis

(Visited 8 057 times, 2 visits today)

7 comments… add one

  • E Lok 7, 2013, 10:24 pm

    Äh, tähän hätään en jaksa kirjoittaa pidemmälti. Sen verran nyt vain lyhyesti kommentoin, että kirjoitus on joiltakin osin puhtaasti virheellinen.

    ”Tunteet johtuvat ajatuksista, eivät ulkoisista tapahtumista.” -> Ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Suosittelen tutustumaan tarkemmin tunteiden fysiologiseen perustaan.

    • Jevgeni Lok 7, 2013, 11:45 pm

      Tutustun kyllä mielelläni ja korjaan kirjoitusta jos siihen oikeasti on aihetta. Tämä tosin tietysti jos viitsit kirjoittaa pidemmälti, sillä tuollaisenaan en kykene tietämään mitä olet kuullut tai lukenut.

      • Jukka Elo 26, 2016, 12:09 pm

        Mielenkiintoinen aihe. Hei onko tästä jotain faktaa että ajatukset nostavat tunteet? Esim kun säihkätää ei ole tietoa syystä ja elimistö jo reagoinut tilanteeseen. Tai tulee epämielyttävä tunne jostain ihmisestä ja myöhemmin kuulee taustoja ja varoittava tunne pitänyt paikkaansa. Eikö siinä ole silloin ensin tunne ja siitä syntyy ajatus? Eikö tällöin tunne herää tapahtumasta ja ajatukset tunteesta. Jos sulla faktaa miten asia menee niin kiitos!

        • Jukka Elo 26, 2016, 12:18 pm

          Ja tähän liittyen kehon tunnemuisti eli tapahtuma johon autonominen hermosto reagoi, joka aiheuttaa kehon tuntemuksia ja tunteita ennen ajatuksia.

          • Jevgeni Elo 29, 2016, 7:43 pm

            Moi Jukka! Kovia pointteja, tässä tää säikähdysmekaniikka:

            Säikähdys tapahtuu aivotasoilla mantelitumakkeessa (amygdala). Mantelitumake on siitä mielenkiintoinen kaveri, että se on aivojen nopein osa, se reagoi reilusti ennen tätä otsalohkoa (frontal lobe), joka sitten vastaa rationaalisesta kelailusta. Eli vahvasti yksinkertaistaen tästä syystä voidaan säikähtää myös asioita, jotka järjen tasolla tiedetään vaarattomiks. Käytännössä siis havainnointikyky löytää ärsykkeen (näkökentässä vaikka vilahtaa jokin), mantelitumake nappaa kiinni ja lähettää hälytyksen ja tapahtuu säikähtäminen, ennen kuin asiaa ehtii edes ajatella. Eli tässä tapauksessa reaktio ja tunne tosiaan syntyy ennen ajatusta ihan ton nopeudenkin takia. Tosin sitten kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin tunne saattaa muuttua. Muita ajatusta nopeammin syntyviä tunteita ei äkkiseltään tuu mieleen, mutta en uskalla väittää, etteikö sellaisia voisi olla.

  • Ellen Hel 16, 2016, 7:29 pm

    Vau, olipas kerrassaan voimaannuttava teksti!
    Tämän voisi kopioida (jos sallinette) itselle
    ja tulostaa vaikka vaatekaapin seinälle helpottamaan huonoja päiviä.
    Ja hei, erittäin rohkea veto ottaa puheeksi se, että ajatukset massamurhasta tai kaverin työntämisestä bussin alle ovat ihan okei. Nimenomaan AJATUKSET.
    Kiitos, muuta ei kai tarvitse sanoa! :)

    • Jevgeni Hel 17, 2016, 3:48 pm

      Kiitti palautteesta!! Ja todellakin saa kopioida :)

Leave a Comment