Kummat pärjäävät paremmin, tyytyjät vai oppijat?

kummat pärjäävät paremmin-tyytyjät vai oppijat

Moi!

Kummat pärjäävät paremmin: Ne tyypit, jotka uskovat taitojensa (vaikkapa kyky laskea matikkaa tai maalata tauluja) olevan synnynnäisiä vai ne, jotka uskovat voivansa kehittyä riippumatta siitä, kuinka huonoja alun alkaen ovat?

Tätä aihetta on tutkinut psykologian professori Carol Dweck Stanfordin yliopistosta ja kirjoittanut siitä kirjan Mindset: A New Psychology of Success (tiukkaa kamaa muuten, kannattaa lukea) ja tullut ilmeisen vedenpitävään johtopäätökseen: paremmin niin elämässä kuin urallaankin pärjäävät he, jotka uskovat voivansa kehittyä myös niissä taidoissa, joissa tietävät olevansa aivan surkeita.

Mistä tämä johtuu?

He, jotka uskovat taitojensa ja ominaisuuksiensa olevan pysyviä tai synnynnäisiä (fixed mindset, kutsukaamme heitä tyytyjiksi) käyttäytyvät uskomuksensa mukaan. He esimerkiksi välttelevät haasteita, joihin eivät usko taitojensa riittävän, sillä tälläisessä haasteessa epäonnistuminen kertoisi siitä, että he ovat – ja pysyvät! – huonoina. He saattavat vältellä vaivannäköä, sillä taitavilta ihmisiltä kaikki sujuu “kuin luonnostaan” ja ovat usein haluttomia saamaan kritiikkiä, koska tällöin näkevät hyvin selvästi sen, että muut ovat (ja pysyvät) heitä parempina.

Sen sijaan he, jotka uskovat voivansa oppia ja kehittyä (growth mindset, oppijat) uskovat taitojensa olevan kuin lihaksia: Mitä enemmän niitä käyttää, sitä enemmän ne kehittyvät. He uskaltavat heittäytyä vaikeampiin haasteisiin, eivätkä pelkää epäonnistumista yhtä paljon kuin tyytyjät (epäonnistuminen kertoo heille vain siitä, etteivät he ole vielä tarpeeksi hyviä).

Tätä tutkittiin esimerkiksi huonohkosti koulussa pärjäävillä yläasteikäisillä nuorilla:

Tutkimuksessa mukana olleilla nuorilla oli usein tyytyjäasenne. He perustelivat koulumenestyksensä sillä, että “ovat tyhmiä” tai “eivät tajua matikkaa”. Oppija-asenteella alussa varustautuneet taas syyttelivät lähinnä ympäristöään. “Olen huono koska ope on ihan perseestä” oli suosittu selitys.

Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään: Toiset saivat kahdeksan viikon aikana kaksi tuntia (ei enempää!) opetusta, joka sisälsi ajatuksia kuten “kovalla työllä kehittyy pakosti” ja “kukaan ei naura vauvoille siksi, etteivät ne osaa vielä puhua”. Käytettiin myös havainnollistamista kuten “sinäkin opit pelaamaan Guitar Heroa (sellainen musiikkipeli) vaikka aluksi olit siinä aivan huono”. Kontrolliryhmälle taas opetettiin “geneerisiä oppimistaitoja”.

Keskimäärin oppilaiden matematiikannumerot olivat lukukauden alussa keskimäärin luokkaa C+, mutta luisuivat ajan myötä C:hen ja siitä C-miinukseen. Oppija-mindsetillä valmennettu ryhmä kuitenkin pystyi pysäyttämään ja myöhemmin kääntämään tämän luisun voitokseen.

Opettajia (jotka eivät olleet tietoisia suoritettavasta kokeesta) pyydettiin myöhemmin nimeämään oppilaat, jotka olivat kehittyneet lukukauden aikana eniten. Valtaosa valinnoista osui oppija-ryhmään.

Ja niin järjettömältä tämä kuin saattaakin kuulostaa, oppilaiden joukosta löytyi niitä, joille ajatus siitä, että “eikö minun tarvitsekaan olla tyhmä?” oli oikeasti uusinta uutta ja johti heidän kohdallaan positiiviseen muutokseen.

Ja hei, mikäli aihe kiinnostaa niin lukaiskaa se Mindset: A New Psychology of Success.

Siispä. Mikäli mielii saada itselleen paremman elämän, kannattanee varustautua Oppija-asenteella ja heivata se “no tämmönen mä nyt oon”-asenne jonnekkin kauas mäkeen ;-)

Lisäys: Ainiin. En yleensä ota kantaa kasvatuskysymyksiin, sillä porukka osaa välillä suuttua aiheesta ihan käsittämättömän paljon, mutta nyt ollaan niin jännän äärellä etten malta jättää väliin. Tämän samaisen tohtori Dweckin mukaan tuota epätoivottavaa Tyytyjä-asennetta luodaan tehokkaimmin siten, että kerrotaan lapsille kuinka ”sä oot ihan luonnonlahjakkuus tässä jalkapallossa” ja ”voi kuinka sä vaan näytät osaavan tehdä niitä maaleja” sen sijaan että käytettäisiin lauseita kuten ”oi, ootpas sä oppinut hyväksi pelaajaksi” tai ”huomaatkos kuinka kovalla harjoittelulla on alkanut maalejakin syntymään!”.

 

(Visited 143 times, 1 visits today)

3 comments… add one

  • Karla Nieminen Hel 8, 2013, 4:43 pm

    Kiinnostava kirjoitus. Ja hyvä kasvatusvinkki :)

    Tuli mieleen pari lisäkysymystä tuosta tutkimuksesta:

    1. Siis jaettiinko oppilaat ryhmiin satunnaisesti vai heidän alkuperäisen tyytyjä/oppija-asenteensa mukaan?

    2. Eikö kyseisessä tutkimuksessa ollut mukana matikassa alunperinkin hyviä tyytyjiä/oppijoita? :)

  • Karla Nieminen Hel 8, 2013, 4:45 pm

    Kysymyksen 2 voikin ignoroida, koska siihen löytykin kirjoituksesta vastaus. Luen kunnolla…

Leave a Comment