Kun elämänhallinnasta tuli politiikkaa

Moi!

Olen kiukkuinen.

Olen viikon sisällä ollut useamman kerran tilanteessa, jossa tarvettani puhua elämänhallinnasta sekä tarjota ihmisille ajatuksia paremman elämän luomiseksi on yritetty rajoittaa. Tätä rajoittamista on yritetty toteuttaa tekemällä elämänhallinnasta puhumisesta poliittisesti epäkorrektia sekä oikeistolaista.

Jotkut ovat ehkä seuranneet tätä viime kuukausina vellonutta Ihan tavallisia asioita-jupakkaa. Tuo tavallisia.fi on eräänlainen elämänhallintasivusto ja osa syrjäytymisen vastaista työtä, joka on kohdannut vahvaa – ja osin ymmärrettävääkin –  kritiikkiä erityisesti vasemmiston leiristä. Yhtenä pääargumenteista on ollut se, että oikeasti heikossa elämäntilanteessa sekä todellisuudessa syrjäytymisvaarassa olevalla henkilöltä ei välttämättä yksinkertaisesti löydy jaksamista edes pieneen elämänhallintaan, mistä olen täysin samaa mieltä.

Nyt tämä sama kritiikki on muutamaan otteeseen osunut myös minuun.

Ennen kun menen tarkemmin asiaan, haluan painottaa, etten missään tapauksessa samaistu täysillä kumpaankaan leiriin, oikeistoon taikka vasemmistoon. Ystävä- ja kaveripiirini on pääosin vihervasemmistolaista, mutta joukosta löytyy vallan tasaisesti myös sinistä väriä. Vaaleissa äänestän tyypillisesti jotain vasemmistopuolueista. En siksi, että olisin heidän kanssaan kaikesta samaa mieltä tai siksi, että kokisin heidän jotenkin ajavan omia etujani. Vasemmisto on kuitenkin profiloitunut silmissäni vähempiosaisten auttajaksi paremmin kuin oikeisto. En lue itseäni vähempiosaiseksi, mutta koen meidän jokaisen velvollisuudeksi vähempiosaisten auttamisen. Pääosin jätän politiikan seuraamisen kuitenkin muille ja keskityn mieluummin parantamaan maailmaa muutoin kuin ulkoistamalla vastuuni jonkun poliitikon tai puolueen harteille.

Vasemmiston äänestämisestä huolimatta en suostu profiloitumaan sen enempää vassariksi kuin miksikään muuksikaan. Ei. Minun puolueeni on vastuu ja vannon vastuun ottamisen nimeen.

Miksikö?

Koska olen useaan kertaan todistanut sitä uskomatonta voimaa, jota vastuun ottaminen tuo ihmisten elämään. Olen nähnyt kuinka vastuun ottaminen omasta elämästään johtaa muutoksiin, joista ei olisi voinut unelmoidakaan odottaessa, kun “joku muu” tulee ja tekee elämästä jotenkin parempaa. Koen siis omaavani todellisia perusteita uskolleni vastuun ottamiseen.

Ja juurikin sanojen “vastuu omasta elämästä” mainitseminen on johtanut kritiikkiryöppyyn vasemmalle nojaavien henkilöiden taholta. Keskeinen viesti on ollut se, ettei vastuun ottamisesta saisi puhua, koska löytyy henkilöitä, jotka ovat juurikin niin pahassa elämäntilanteessa, että ovat täysin kyvyttömiä ottamaan vastuuta ja koska nämä henkilöt voisivat jopa loukkaantua puheistani.

(Minä muuten olen juurikin tässä työssä kohdannut ihmisiä (en tosin omina asiakkainani), jotka ovat juurikin niin synkässä elämäntilanteessa, ettei elämänhallinnasta tai vastuun ottamisesta ole toivoakaan. Aihe on siis jonkin verran tuttu. Mielenkiintoista on muuten se, ettei valtaosa heistä ole suinkaan ollut näitä “vähempiosaisia” vaan juurikin hyvin toimeentulevien perheiden jäseniä.)

En tiedä, onko logiikassani jotain pahasti vialla, mutta koen että yleishyödyllisen työn (joksi minä kuitenkin nämä valmentajajutut lasken) pysäyttäminen siksi, että yksi henkilö sadan joukosta saattaa siitä loukkaantua, on täysin järjetöntä. Näin ollen tulen jatkossakin puhumaan vastuun ottamisen puolesta, se kun näyttää olevan paras keino elämänlaatunsa parantamiseen. Sen sijaan että älähdät minulle oikeistoelitismistä, pyydän sinua harkitsemaan, miten mieluummin voisit itse konkreettisilla toimillasi parantaa sen heikoilla ja  syrjäytymisvaarassa olevan henkilön elämää. Minä yritän hoitaa osuuteni. Yritätkö sinä?

Olkoon se sanottu nyt tässä blogissakin. En koe olevani oikeistolainen elitisti sen enempää kuin vasemmistohippikään, vaikka molempien ajatusmaailmaa välillä lainaankin. Sanoudun irti koko samaistumisesta tiettyyn poliittiseen leiriin ja kehotan jokaista vähän miettimään sitä, voisiko sitä omaa elämäänsä sekä maailmaa ihan oikeasti parantaa muullakin tavoin kuin poliitikkojen hiekkalaatikkotappelua kyttäämällä. 

Ei se äänestämäsi poliitikko elämästäsi parempaa tee. Itselläsi taas on siihen aivan upeat edellytykset. Minä toivon että sekä oikeistolaisilla että vasureilla menisi elämässään mahdollisimman kivasti. Joten eiköhän tapella turhasta vähän vähemmän ja keskitytään leikkimään yhdessä. Poliitikot hoitakoot oman osuutensa paremman maailman puolesta, hoidetaan me muut omamme :—)

(Visited 105 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment