Kuolet pian, miksi siis himmailisit?

BK kuolet pian

Tulet pian kuolemaan.

Tämä ”pian” voi koittaa 50, 20 tai 10 vuoden kuluttua. Voi myös olla, että kävelet jokin kaunis päivä ulos, liukastut, pääsi ottaa turhan kovaa kontaktia asvaltin kanssa ja tarusi päättyy tähän. Emme yleensä tiedä kuolemamme hetkeä, mutta tiedämme sen olevan tulossa.

Kuoleman edessä olemme kaikki alasti. On aivan sama elätkö elämäsi varovaisesti vai täysillä, päättyy se kuitenkin kuolemaan. (Mitä se sitten itse kullekin edustaa.)

Moni haluaa elää nykyistä kovempaa: Antaa mennä, heittäytyä, revitellä, loistaa ja hehkua täysillä! Useimpien kohdalla tämä halu kuitenkin pysähtyy pelkoon ja epävarmuuteen. Meitä vaivaavat ajatukset kuten:

  • Mitä jos teen jotain noloa/hölmöä/naurettavaa?
  • Mitä jos joku ajattelee minusta jostain kielteistä?
  • Mitä jos erotun väärällä tavalla laumasta?
  • Mitä jos en onnistu?
  • Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä?

Vaan onko näillä ajatuksilla todellista merkitystä, kun ottaa huomioon nopeasti lähestyvän kuolemamme?

Minä henkilökohtaisesti olen verrattain nolo kaveri. Kirjoitan esimerkiksi blogia, jossa kerron ihmisille kuinka elää paremmin. Juoksentelen myös ympäriini kertomassa ihmisille olevani rohkeuskouluttaja. Meininkini on paikoin (tai oikeammin valtaosan ajasta) todella, todella juustoista.

Mutta haluanko joskus tulevan kuolemani hetkellä ajatella kuinka ”ainakaan en ollut nolo”? Vai kuolenko mieluummin kera ajatuksen ”ainakin annoin kaikkeni asialle, jota pidin tärkeänä ja jota rakastin”?

Kun asiaa näin tarkastelee, valinta on aika helppo. Päinvastainen valinta se taas vasta nolona näyttäytyykin.

Täysillä eläminen on kaikkea muuta kuin helppoa, eikä se edes sovi tai ole kaikkien kohdalla tarpeellista. Jos elämäsi kuitenkin kutsuu sinua hehkumaan ja loistamaan isommin ja intohimoisemmin, jos haluat toteuttaa itseäsi merkityksellisemmin, jos haluat tehdä jotain isompaa ja hienompaa, voi tietoisuus omasta vääjäämättä lähestyvästä kuolemastasi toimia upeana voimavarana.

Teet mitä tahansa, kuolet kuitenkin. Mikset siis antaisi kaikkeasi?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 786 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • eetu Jou 19, 2015, 6:41 pm

    Tämä voisi olla osuva analyysi, jos uskoisin kuolevani niin pian, että väärillä valinnoilla ei olisi negatiivisa seurauksia. Tosiassa minulla, ja lähes kaikilla muilla ihmisillä, on syytä odottaa pitkää elämää, joten tyhmien valintojen seurauksista ehtii kärsiä pitkään.

    Ajatellaan vaikka Jussi Ahdetta, joka ”erottui laumasta” nolaamalla itsensä koko Suomen edessä. Vielä 10 vuotta tapauksen jälkeen jokainen hänen nimensä kuuleva on hieman huvittunut asiasta, ja Ahde tietääkseni viettääkin pääosan ajastaan ulkomailla tämän takia. Väitätkö vakavissasi, että hänen ei olisi kannattanut harkita mahdollisia negatiivisia seurauksia?

    Tai toinen esimerkki: tunnen erään nettifoorumin kautta nykyään kai kolmikymppisen amerikkalaismiehen (muuten oikeasti tunnen näitä useita, tässä kuitenkin yksi). Nuorena hän voitti hetken aikaa nettipokerissa, ja hyppäsi heti ammattilaiseksi. Valitettavasti hän ei koskaan ollut hyvä pelaaja, ja pian oli ilmeistä (muille ihmisille siis), että alun voitot olivat tuuria. Nykyään hän asuu isoäitinsä kellarissa ilman työtä tai rahaa, grindaa 25 USD pöytiä ja elättelee vieläkin naurettavia haaveita pokeriammattilaisen makeasta elämästä.

    Oletko todella sitä mieltä, että hänen ei olisi kannattanut kysyä itseltään: ”mitä jos en ole tarpeeksi hyvä? Entä jos ole onnistu?”, ja mennä pelipöytien sijaan vaikka kirjanpitokouluun?

  • Kati Tam 4, 2016, 4:13 pm

    Kiitos tästä. Oli hyvä kirjoitus.

    Edelliseen kommenttiin viitaten:
    ”Ajatellaan vaikka Jussi Ahdetta, joka ”erottui laumasta” nolaamalla itsensä koko Suomen edessä. Vielä 10 vuotta tapauksen jälkeen jokainen hänen nimensä kuuleva on hieman huvittunut asiasta”
    Minulle Jussi Ahteen nimen kuuleminen ei aiheuta minkäänlaisia tunteita. Se on vain nimi muiden joukossa. Joten vaikka siltä tuntuu, että nolaa itsensä koko kansan tai maailman edessä, se tuskin on totuus. Ei kukaan ole niin tärkeä ihminen, että kaikki olisivat kiinnostuneita mitä tekee. Ja jos pyrkii siihen asemaan, todennäköisesti ei ole hyvällä asialla liikenteessä.

    Itsekin taistelen itseni kanssa tästä, että mitä muut ajattelee. Mitä jos teen jotain, minkä itse koen tärkeäksi, mutta muut ei siitä tykkää? Mielestäni suurempi paha on yrittää elää sen mukaan mitä kuvittelee muiden odottavan sinulta, kuin että eläisi niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

    ”Kaikki” eivät ole minunkaan valintojani ja tekojani hyväksyneet, mutta kyse on kuitenkin minun elämästäni, ei heidän. Tärkeintä on, että minä pystyn valintojeni kanssa elämään enkä aiheuta niillä muille vahinkoa.

    Ihmiskohtaloita on maailma täynnä. Ainoa johon sinä voit vaikuttaa on sinun omasi. Ihminen tutkitusti katuu enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä. Pokeriammattilaisuus kuulostaa hyvältä. Kirjanpitokouluun ehtii aina myöhemminkin, jos sitten vielä haluaa.

Leave a Comment