Läsnäolokarkuruus

läsnäolokarkuruus

Moi!

Tuli tässä lueskellessa vastaan tuo läsnäolokarkuruus-sana ja se on kuulkaa aika kiva. Ilmeisesti se tarkoittaa toimintaa, joka ikään kuin irrottaa meidät nykyhetkessä läsnäolosta. Läsnäolokarkuruutta on esimerkiksi se, että alkaa näpräilemään kännykkää samalla kun vaikkapa kahvittelee jonkun kanssa tai vaikkapa ajattelee huomisen ruokalistaa sen sijaan, että keskittyisi täysillä nykyhetkeen.

Aloin sitten ajattelemaan, että miksi meillä oikeastaan on vaikeuksia olla läsnä? Mitä vikaa nykyhetkessä on, kun siitä pitää paeta?

En niinkään tarkoita tässä sitä, etteikö vaikka bussissa istuessaan voisi näprätä kännykällä netissä, koska pitäisi sen sijaan muka keskittyä tuijottamaan ikkunasta ulos, koska se olisi sitä hetkessä olemista. Ennemminkin mietin tilanteita, joissa olemme juuri vaikka kahvittelemassa jonkun kanssa tai muuten vaan jossain sosiaalisessa kanssakäymisessä, jonka aikana emme malta keskittyä itse tilanteeseen.

En suinkaan kyseenalaista tätä. Minusta on ihan okei, että joku tarkistaa kännykästä facebookkinsa samalla kun juttelee kanssani. Luotan siihen että hän osaa keskittyä tarpeeksi hyvin useampaan asiaan samaan aikaan. Ja teenpä itsekin samaa välillä, todennäköisesti turhan useinkin.

Turhan usein siksi, että jotkut kuulemma saattavat kokea tämän vähän loukkaavana toimintana. Että he eivät ikään kuin olisi tarpeeksi kiinnostavia, jotta keskustelukumppaninsa jaksaisi keskittyä vain heihin.

Joissain tilanteissa tuo on varmaan ihan tottakin. Jos käynnissä on jotenkin äärimmäisen upea keskustelu, ei minulle tietenkään tule mieleenkään alkaa näprätä kännykkääni siinä samalla. Toisaalta sellaisessa peruskivassa keskustelussa sitä ajattelee pystyvänsä keskittymään kahteen asiaan samaan aikaan, eikä läsnäolokarkuruus tällöin johdu siitä, että toinen olisi jotenkin tosi tylsää seuraa.

Eli harvoin koen, että nykyhetkessä olisi suoranaista vikaa tai että se olisi jotenkin tylsä, mutta herkästi alan kuitenkin näpräilemään myös muuta. Toisaalta taas voisin opetella eroonkin tuollaisesta näkyvästä karkuruudesta, jos kerran tosiaankin on niin, että joku siitä saattaa loukkaantua.

Kaipaisin tähän vähän kommentteja. Miltä tuntuu, kun keskustelukumppani alkaa keskustelun ohella säätämään jotain muuta? Olisiko mukavampi, jos se ei tekisi sitä?

(Visited 197 times, 1 visits today)

7 Comments

  • Hemppa

    Reply Reply 23.09.2012

    Tämmösiä vähän epäkohteliaita juttuja tuli mieleen
    1) puhelimeen puhuminen muiden kuullen juhlissa omista asioista (siis yli 30sec.)
    – Mielummin puhelimessa ei höpötetä, mutta jos tärkeää asiaa voi mennä muualle puhumaan
    2) Kännykän/läppärin näpräily seurassa, varsinkin jos ei selkeästi ole saanut viestiä tai joku soittanut (juurikin tuo läsnäolokarkuruus). Kohteliasta olisi ainakin sanoa, että anteeksi luen/vastaan tähän ja hoitaa homma nopeasti.

    Läsnäolokarkuruudessa kyse voi olla siitä, että joko juttukumppani ei ole tarpeeksi kiinnostava ja haluaisi olla muualla, tai sitten jostain nettiaddiktiosta (some, uutiset, pelit tms). Voisiko olla kyse jostain muustakin?

    • Jevgeni

      Reply Reply 24.09.2012

      Mites muuten koet ton, jos tuo yli 30 sec puhuminen tapahtuu tilanteessa, jossa on niin paljon keskusteluseuraa, että kaikki pystyvät kuitenkin pitää toisilleen seuraa? Itse näkisin tuon vähän niinkuin lieventävänä tekijänä, pahempi juttu jos keskustelutilanne tapahtuu kahden ihmisen välillä.

  • Sari

    Reply Reply 23.09.2012

    Ihmisillä on niin kiire, paljon on saatavilla ihan käden ulottuvilla; harva malttaa olla läsnä, vaikka nykyhetkessä ei valittamista olisikaan. Osassa porukkaa häröily moneen suuntaan ei ole edes huonoa käytöstä, joten käyttäytymiskoodi tulee kai omasta arkijärjestä ja tekemällä johtopäätöksiä ihmisten ilmeistä ja tapaamistahdista.
    En hyvistele, joskus itsekin olen sortunut samaan, mutta pidän mieluummin asiointini lyhyenä, jos on pakko poukkoilla. Hyvin tosin huomaa, että tällasien multikommunikaation jälkeen on syytä pinnistää muistiaan entistä enemmän, mitä kaikkea tulikaan juteltua, kuultua tai sovittua.
    Keep it simple.

    Toisinaan, kun itse saa ottaa vastaan multitaskaajan seuraa, on joskus helpompi antaa hänen hetki hääriä omissa ympyröissään ja odotella, josko hän palautuisi henkisesti maisemiin hetken päästä. Puhelimessa ollessaan kun kuulee näppiksen tehokasta näpsytystä, voi varmaan vetää nopeat johtopäätökset ja jatkaa juttua paremmalla ajalla. Kumpikin voittaa, jos hommat tulee sitten hoidettua paremmin ja läsnäolevammin.

    Mitä merksitystä on pitää ääntä ja olla olevinaan, jos jossakin voi oikeasti tulla kuulluksi ja edetä juttujensa kanssa.

    • Jevgeni

      Reply Reply 24.09.2012

      Haha, mä oon niin muuten syyllistynyt tohon näppiksen hakkaamiseen samalla kun puhun puhelimessa, ei oo tullut mieleenkään että se voisi kuulua sinne toiselle puolelle… Pitääpi tuosta ainakin opetella eroon x)

  • Lellu

    Reply Reply 23.09.2012

    Älypuhelimien yleistyttyä on tämä ilmiö kyllä korostunut viimeaikoina.
    Facebookista pitää kokoajan päivystää uusimpia ”uutisia”. Mikä on kieroutunutta, koska ei siellä kenelläkään oikeasti useimmiten ole sen mielenkiintoisempaa päivitettävää kun mitä itselle tällä hetkellä tapahtuu (vrt. ”katso mitä söin!”, ”kävinpä juuri lenkillä!” jne).

    Itse huomasin ärsyyntyneeni tässä taannoin kun kun ystäväni kanssa vietimme leffailtaa. Koko kaksituntisen leffan ajan hän räpelsi kännykkäänsä ja höpötteli kaikkea muuta. Sinänsä ihan kiva, että hän halusi keskustella asioista kanssani, mutta hänen minulle tuntemattomien facebook ystäviensä kuulumiset eivät leffan katselua minun kohdallani voittaneet.

    Tämä näyttää kuuluvan nykyaikaan, onko siis enää kohteliasta huomauttaa näistä asioista vai olisinko itse ärsyttävä nalkuttaja?

    • Jevgeni

      Reply Reply 24.09.2012

      No tätä justiinsa itsekin mietin, että onko tosta edes soveliasta huomauttaa (jos se nyt sattuu ärsyttämään), vai onko tavallaan ihan okei vähän näpräillä muuta, koska sillä ei kuitenkaan ole suoranaista vaikutusta siihen keskustelukumppaniin. Toisaaltahan taas huomauttaa voi myös olematta ärsyttävä, kunhan valitsee sävyn jotenkin sopivaksi. Jotain ”hei, älä ny pidä mua ärsyttävänä kitisijänä, mut mua ehkä pienesti häiritsee toi ku keskityt enemmän kännykkääs ku siihen mitä mä puhun” tjsp.

  • Katriina

    Reply Reply 24.09.2012

    Itse tunnustan kyllä ärsyyntyväni tällaisesta, vaikka se tekisi minusta nalkuttajan, sillä eikö sosiaalisen tapaamisen idea ole juurikin olla yhteydessä ihmiseen ja kommunikoida? Miten tämä onnistuu, jos koko ajan on nenä kiinni kännykässä tai höpöttelemässä puhelimeen toisen ystävän kanssa? Toki ymmärrän pikaiset vastaukset tekstiviesteihin ja soittoihin mikäli asia ei voi odottaa, mutta itse useimmiten palaan niihin hieman myöhemmin.

    Miksi ylipäätään pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa tai multitaskata? Tekeekö se kenestäkään sen parempaa ihmistä niin kuin välillä tuntuu, että ihmiset ajattelevat? Onko tehokkuuden ihanne ajanut oikeiden sosiaalisten kontaktien, läsnäolon ja rauhoittumisen ohi?

    Tässä vain muutama itseäni pohdituttanut asia..

Leave A Response

* Denotes Required Field