Lepääminen television äärellä – Toimiiko se?

LEPÄÄMINEN TELEVISIOTA KATSELLEN

Kaikki ovat varmaan kuulleet juttuja siitä, miten stereotypinen länsimaalainen työssäkäyvä ihminen rentoutuu duuniensa jälkeen. Raahauduttuaan väsyneenä kotiin, iskee hän telkkarin päälle, nappaa ruokaa mukaan ja rojahtaa tyytyväisenä sohvalle. Tai jos ei sohvalle telkkarin ääreen niin tietokoneelle nettiä selailemaan.

Stereotypiat stereotypioina, mutta näinhän oikeasti toimivat älyttömän monet, minäkin heidän joukossaan. Tässä päädyin taannoin jonkin ajatuksen seurauksena pohdiskelemaan, että onko tälläinen toiminta oikeasti lepäämistä. Lepäämiseksihän sitä kutsutaan, mutta tuntuu vaikealta uskoa, että televisioviihteen (vaikka se olisi kuinka tyhjää ja valmiiksipureksittua) tapittaminen lepuuttaisi aivoja sen kummemmin.

Lääkäri ja kirjailija Vernon Coleman mainitsee kirjassaan Bodypower – The Secret of Self-Healing, että television tapittaminen on toki lepoa, mutta vain, kun vertailukohteena käytetään työpäiväämme (olettaen että teemme jotain nykyaikaista tietotyötä). Telkkaria katsoessamme ajattelemme pääosin vähemmän ja kevyempiä ajatuksia kuin työtä tehdessämme. Ongelma ilmeisesti on kuitenkin siinä, että yleensäkkään ajattelemme.

Vaikka katsoisimme jotain älyttömän kevyttä ohjelmaa (tai toisaalta sen takia, että ohjelma on kevyt), päässämme sekoittuvat niin katsomaamme ohjelmaan kuin työpäiväämme ja muuhun elämäämme liittyvät ajatukset. Näin ollen aivomme eivät saa sitä todellista lepoa. Joo, telkkarin katsominen on lepoa, muttei sitä parasta mahdollista.

Mikä sitten olisi sitä hyvää lepoa, ellei unta oteta huomioon? Coleman mainitsee lyhytkestoisen meditaation, käyttäen perusteluna sitä, että aivot lepäävät todella vain silloin, kun emme ajattele. Unen lisäksi meditaatio (ja mahdollisesti juuri tietynlainen transsi?) on ainoa tunnettu keino tehdä tämä.

En ole itse mikään suuri meditaation ystävä, ainakaan paria minuuttia pidempien sessioiden. Joudun kuitenkin niin omien kokemusteni kuin kaiken lukemani perusteella olemaan samaa mieltä Colemanin kanssa.

Tietenkään kaikkia elämänsä osa-alueita ei tarvitse optimoida. En itse tällä hetkellä koe halua omaksua meditaatiota osaksi päivärutiiniani vain siksi, että se on paras mahdollinen lepäämisen keino (unta lukuunottamatta). Ehkä joskus, mutten vielä. Mikäli joku kuitenkin on kiinnostunut lepohetkiensä optimoinnista, niin meditaatio näyttää olevan se paras keino. Omia kokemuksia minulla löytyy siitä niin vähän, etten vielä tässä vaiheessa rupea aiheesta kirjoittamaan.

Vaan eipä tässä sen kummempaa, taidanpa painua lepäilemään nukkumalla 8).

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia