Onnistu rohkeudessa ja elämässä: Ympäröi itsesi muilla Rohkelikoilla

Onnistu rohkeudessa ja elämässä Ympäröi itsesi muilla Rohkelikoilla

Olen yritykseni Rohkeuskoulun alkutaipaleen yhteydessä pohdiskellut paljon sitä, kuinka kehittää rohkeutta ilman, että se on tuntuisi niin kovin epämiellyttävältä. Sillä mitäpä sitä kiertelemään, rohkeuden ja itsevarmuuden oppiminen ei useinkaan ole mukavaa.

Perinteinen ja käytännössä ainoa tapa kehittää rohkeutta on pelkojensa kohtaaminen ja niihin tottuminen tavalla tai toisella. Se on ymmärrettävästi ikävää. Toisinaan se on vain lievästi ahdistavaa, toisinaan taas aivan käsittämättömän epämiellyttävää.

Ehkäpä juuri tämän vuoksi aidosti ja monipuolisesti rohkeita ihmisiä on maailmassa verrattain vähän. Harva haluaa läpikäydä kaikkia sen vaatimia kasvukipuja.

Valitettavasti mitään kovin miellyttävää keinoa rohkeutensa kehittämiseen ei toistaiseksi ole keksitty. On onneksi olemassa on eräs toimintamalli, joka suuresti helpottaa rohkeuden harjoittelua ja ihmisenä kasvamista.

Ennen kuin kerron tästä toimintamallista, haluan havainnollistaa sitä kirjallisuuden kautta:

Harry Potter-kirjansa lukeneet tietävät, että Tylypahkan velhokoulun oppilaat on jaettu neljään tupaan: Rohkelikkoihin, Korpinkynsiin, Puuskupuhiin ja Luihuisiin. Näistä Rohkelikot loistavat rohkealla luonteellaan, Korpinkynnet älykkyydellä, Puuskupuhit lojaaliudella ja Luihuiset juonilla ja neuvokkuudella.

Kautta koko kirjasarjan kuitenkin juuri Rohkelikot löytävät itsensä yhä uudelleen ja uudelleen kohtaamasta kaikenlaisia haasteita ja vaaroja, ylittämästä itseään ja lopulta ratkaisemasta velhomaailman kohtaloa.

Kukaan yksittäinen Rohkelikkojen jäsen ei kuitenkaan ole kaikkivoipaisen rohkea, vaan jokainen tavan takaa haluaisi valita vaihtoehdoista helpomman: olla kohtaamatta vaaroja ja pelottavia tilanteita, jättää haasteet muiden ratkaistavaksi, elää itse helppoa ja miellyttävää elämää, säästyä vaaroilta. Jokainen, aivan kuten me oikeassa elämässäkin, tuntee toisinaan halua väistää ja vetäytyä, valita vaihtoehdoista helpompi.

Tässä asiassa nousee kuitenkin esiin Rohkelikkojen todellinen voima. Vaikka sen yksittäiset jäsenet horjuvat, yhteisö kestää. Kun joku haluaa väistää ja vetäytyä, ystävät antavat hänelle voimaa ja uskoa onnistumiseen. Yhteisö rohkaisee tai pakottaa jatkamaan. Ratkaisevia eivät ole vain yksittäisten Rohkelikkojen teot, vaan yhteisö, joka tukee heitä heidän vaikeina hetkinään.

Sama periaate on äärimmäisen tehokas ja toimiva myös oikeassa elämässä. Ehdottomasti ratkaisevin ottamani askel rohkeuden opettelussa onkin ollut itseni ympäröiminen muilla rohkeilla ihmisillä.

Kyseisen valinnan vaikutukset elämääni ovat olleet hulppeita:

Hetkinä, jolloin haluaisin oppimisen ja kasvamisen sijaan valita helpomman vaihtoehdon, hetkinä joina haluaisin väistää haastetta (ja niitä on paljon!), hetkinä joina en vain tunne uskaltavani tehdä jotakin, pääsee yhteisöni näyttämään voimansa.

Sen sijaan, että ystäväni uskoisivat onttoja perustelujani sille, miksen voi ottaa jotain haastetta vastaan ja kohdata jotakin pelkoani, he pysyvät lujana ja ohjaavat, suostuttelevat, painostavat tai jollain muulla tapaa saavat minut lopulta keräämään itseni ja kohtaamaan haasteen.

Tämän he tekevät siksi, että tietävät jo omasta kokemuksestaan pelkojen olevan kohdattavissa ja voitettavissa. He osaavat neuvoa, tarjota ajatuksia, vihjeitä ja juuri oikeanlaista rohkaisua.

Hetkittäin tällainen tuki voi tuntua jopa ahdistavana ja ärsyttävänä painostuksena. Siksi moinen tapa lähestyä rohkeusharjoittelua ei välttämättä sovi kaikkein herkimmille. Nykyään kokemuksesta kuitenkin tietää, että vaikka haasteiden kohtaaminen tuntuu välillä ihan hirveältä, jälkeenpäin olo on yleensä hyvin tyytyväinen. Kiitos näissä tapauksissa kuuluu nimenomaan ystäville ja tukijoukoille, sillä ilman heitä olisin todennäköisesti väistänyt haastetta. Ryhmäpaine on usein hieno asia.

Ryhmäpaine-sana on Suomessa opittu yhdistämään johonkin kielteiseen. Se on jotain, mikä saa yläasteikäiset polttamaan tupakkaa ja kokeilemaan huumeita. Se on jotain, minkä vuoksi koulussa tai töissä kiusataan epäsuosittuja tyyppejä. Se on jotain, mikä saa työntekijän polttamaan itsensä loppuun työpaikallaan. Kaikki ryhmäpaine ei kuitenkaan ole pahasta.

Mikäli olet valmis kohtaamaan epämiellyttäviä hetkiä, muttet täysin luota vain omaan motivaatioosi, juuri rohkean yhteisön luoma ryhmäpaine voi olla se, mikä saa sinut ylittämään itsesi, oppimaan rohkeammaksi ja lopulta löytämään elämääsi sen kukoistuksen, joka toistaiseksi on hautautunut arkuuden, pelon ja epävarmuuden alle.

Rakkautta ja rohkeutta elämääsi toivoo,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 540 times, 1 visits today)

3 Comments

  • Ansku

    Reply Reply 22.09.2014

    Tämä teksti tuli osuvaan aikaan sillä mietin juuri kahtakin rohkeutta vaativaa asiaa elämässäni. Toinen on lähtö huonosta parisuhteesta (olen jo aika pitkällä irrottautumisprosessissa mutta vielä pitää tehdä rohkeita päätöksiä lopulliseen irtiottoon) ja toinen ehkä akuutimpi asia on työpaikan vaihto.
    Työnsi on ihan OK ja hallitsee sen hyvin ja paikka ns. turvallinen. Mutta ehkä siinä se ongelma juuri onkin. Työ ei haastaa minua enää paljoakaan ja pystyisin tekemään paljon laajempialaisemmin oman alani töitä. Olen katsellut työpaikkailmoituksia ja nyt olisi hyvin minulla sopiva paikka auki. Olen pähkäillyt hakeakko kys. toimeen ja mitkä ovat motiivini. Urakehitys, parempi palkka, uusia haasteita antava työ… Motiivi ei mielestäni saisi olla pelkästään pinnallinen mutta ovatko edellä mainitut sitä? Uudet haasteet eivät mielestäni ole mutta olenko väärillä jäljillä jos tavoittelisin samalla kehitystä uralla ja miksei sen mukana myös parempaa palkkaa?
    Olen vähän kahden vaiheilla ja olisin kiitollinen kommenteista asiaan liittyen. Hyppy tuntemattomaan se olisi kyllä ja rohkeutta vaativa. Mutta onko motiivit oikeat?

    • Jevgeni

      Reply Reply 23.09.2014

      Muutama ajatuksia antava kysymys :)

      Miksi enemmän rahaa, korkeampi status tai enemmän haasteita olisivat jotenkin ”huonoja” tai ”väärejä” motiiveja? Siksikö, että ne nojaavat niin vahvasti egoon tai ”alhaisiin” ja ”pinnallisiin” arvoihin?

      Onko motiivien ”oikeellisuudella” tässä yhteydessä oikeastaan mitään väliä, mikäli päätös johtaa uuden, mielekkäämmän työn saamiseen?

      Ovatko nuo motiivit oikeastaan edes pinnallisia? Esimerkiksi rahan suhteen pinnallista voisi olla haluta sitä siksi, että saisi ostaa pelkkiä vaatteita ja huonekaluja, mutta paljon vähemmän pinnallista olisi haluta sitä siksi, että sillä voi tehdä myös paljon hyvää, esimerkiksi perustaa hyödyllisen yrityksen tai vaikka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

      Olen itse pyrkinyt suhtautumaan elämään kuin leikkiin. Nähdäkseni töissä käyminen on jo itsessään leikkimistä (vai onko siinä, että olet jonkun lyijykyniä myyvän firman key account manager ihan vakavasti ottaen ihan hirveästi järkeä?), ja leikin henkeen voi yhtä hyvin kuulua uralla eteneminen tai mahdollisimman paljon tienaaminen, mikäli vain itse niin päättää. Leikin säännöt määrittelet sinä itse.

  • Ansku

    Reply Reply 23.09.2014

    Kiitos vastauksestasi! :D

    Olen juuri laatinut hakemusta tuohon uuteen paikkaan ja nyt se on ”napin painallusta” vaille valmis.
    Hiukan hirvittää mutta jos en edes yritä, jatkan samaa rataa kuten niin monet muutkin työmaailman oravanpyörässä pyörivät.

    Itsekin olen jo yli kymmenen vuotta ”polkenut paikoillani” ja vaikka työni on ainakin vielä turvattu, se ei oikeastaan anna oikein mitään enää. Uusi paikka ainakin päällisin puolin tuntuisi mielekkäämmältä ja siltä mitä olen toivonutkin. Parempi palkka olisi vain plussaa siihen päälle :D.

    Hyvin sanottu tuo ”leikin säännöt määrittelet sinä itse”. Niinhän se on suurimmaksi osaksi. Ja ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt :).

Leave A Response

* Denotes Required Field