Motivaatiota yrittämiseen: Tämän vuoksi luovuin puolen vuoden palkasta!

motivaatiota-yrittamiseen-taman-vuoksi-luovuin-puolen-vuoden-palkasta

Olen vähän sellainen kaveri, että elämässä menestyminen kiinnostaisi kovasti. Eihän tätä ääneen saa sanoa, mutta sanon nyt kuitenkin: onhan se kiva, kun työurallaan pääsee haluttuihin korkeuksiin. Minulle se tarkoittaa yrittjyydessä onnistumista. Haluan, että yritykseni elättää minut ja haluan, että taskunpohjalle jää myös paljon ylimääräistä.

Valitettavasti olen myös sellainen kaveri, että työnteko ja erityisesti itsensä johtaminen näin yrittäjänä on aika hankalaa ja rankkaa ja muutenkin välillä epämiellyttävää. Usein tekisi mieli valita ”helppo reitti”, joka omalla kohdallani tarkottaisi ihan vain perinteisiin palkkatöihin menemistä. Se olisi helppoa, mutta minulle se tarkottaisi myös itseni pettämistä.

Koska tiedostan tämän tapani mennä siitä, mistä aita on matalin, olen oppinut estämään itseäni tässä asiassa. Jos haluaa elää juuri omannäköistä elämää, täytyy olla valmis tekemään välillä vaikeita ja rajuja ratkaisuja. Tänään haluan jakaa ehkä kovimman esimerkin tällaisesta tekemästäni ratkaisusta.

Kun vuonna 2015 valmistuin koulusta (olen liiketalouden tradenomi), tein julkisesti facebook-seinälläni seuraavan lupauksen:

”Lupaan, etten enää ikinä mene palkkatöihin, vaan elätän itseni pelkästään yrittäjänä. Jos tämän lupaukseni petän, maksan jokaiselle mastermind-ryhmäni jäsenelle yhden kuukauspalkan verran rahaa.”

Käytännössä siis luopuisin 6 kuukauden palkoista, jos menisin duuniin. Näin ikään kuin tein minkään työpaikan vastaanottamisesta itselleni niin järjetöntä, että ainoa järkevä vaihtoehto on yrittäjyydessä onnistuminen.

Moni on tämän vuoden aikana taivastellut tätä lupausta. Mitä järkeä! Miten tyhmänraju lupaus! Entä jos vastaan tulisikin jokin aivan täydellinen työpaikka, etkä voisi ottaa sitä vastaan?

Nyt vuotta myöhemmin voin kertoa, että olisi tullutkin. Ainakin yhden kerran on ollut mahdollisuus saada niiiiiin täydellinen ja juuri minulle sopiva duuni, ettei ole tosikaan. Olisi tehnyt kovasti mieli. Muistin kuitenkin lupaukseni, joten se siitä täydellisestä duunista.

Koen kuitenkin, että tämä superjärkevä tai superjärjetön lupaus on tehnyt hyvää. Kun on vain yksi tapa onnistua, sen onnistumisen ottaa paljon vakavammin, kuin silloin, jos olisi mahdollisuus valita se helpompikin tie.

Ja yrittäminen on tuonut hedelmää! Tämä on ensimmäinen kokonainen vuosi, jona olen elättänyt itseni täysin yrittäjyydellä. Kun vuonna 2011 aloittelin tätä bloggaajan/kirjailijan uraani, moni ”ystävällisesti” vihjasi, kuinka järjetön yritys tämä tulee olemaan ja kuinka minun kannattaisi mieluummin ”toimia järkevästi, kuten muutkin ihmiset”. Onneksi päätin olla kuuntelematta. Nyt olen todistanut, että itsensä voi elättää jollain jopa niin ”järjettömällä” kuin bloggaamalla ja kirjoittamalla kirjoja elämäntaidoista suomen kielellä.

Hirvittääkö minua se, että pahan paikan tullen minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin elättää itse itseni, sillä en voi hakea turvaa perinteisistä töistä? Kieltämättä vähän. Uskon kuitenkin siihen, että elämän tulee TUNTUA joltain. Olen melko OK sen kanssa, että välillä pelottaa niin helvetisti. Nautin siitä, että meininki on välillä rajua ja epävarmaa. Uskon, että lopulta meille jää elämästä jäljelle vain muistomme entisistä ajoista ja uskon, että tuolloin katson taaksepäin suuremmalla ylpeydellä tietäen, etten valinnut sitä helpointa mahdollista reittiä.

Haasteet ja hankaluudet ovat epämiellyttäviä, mutta ne kasvattavat. Ihminen on usein kyvykkäämpi, kuin mitä itsekään aina uskoo olevansa. Toisinaan sitä vain tarvitsee tällaista lisämotivaatiota, jotta sitä kyvykkyyttä uskaltaa itsestään etsiä :)

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 591 times, 1 visits today)

6 comments… add one

  • Auli Jou 12, 2016, 11:59 am

    Jäbä on kova!

  • Maria H Jou 12, 2016, 1:40 pm

    Hyvä saavutus, vuosi. Onneksi olkoon! ja..tsemppiä tulevillekin vuosille!

  • Kata Jou 13, 2016, 7:32 pm

    Huikeeta :) ”Kun on vain yksi tapa onnistua, sen onnistumisen ottaa paljon vakavammin, kuin silloin, jos olisi mahdollisuus valita se helpompikin tie.” Pari samantyyppistä juttua on omallakin kohdalla vuosien varrella sattunut, ja kyllä siitä ”ultimatumista” jotenkin saa extra sisua/draivia/rohkeutta, kun tilanne eteen tulee. Ja ai että kun sitten onnistuu <3 (koska yleensä homma on vaatinut aikaa, vaivaa ja omistautumista)

Leave a Comment