Luovuuden estot luovan alan ammattilaisilla: Aina vain uuteen projektiin pakeneminen

luovuuden estot

Hei!

Eräs yleisimmistä haasteista, joita luovissa ammateissa, kuten taiteessa tai yrittäjyydessä nousee esiin, ovat erilaiset projekteihin liittyvät jumit. Jotain projektia pitäisi viedä eteenpäin, mutta ei jotenkin huvita. Ehkä motivaatio uupuu, ehkä inspiraatiota ei ole, ehkä jokin projektin osa tuntuu erityisen vaikealta, ehkä taas ei oikein uskalleta toteuttaa projektin seuraavaa loogista askelta, kuten esimerkiksi julkaisua. Luovat projektit voivat jäädä jumiin monesta eri syystä.

Yleinen – ja sinänsä melko miellyttävä – tapa ratkaista nämä jumit, on uuden projektin aloittaminen. Laitetaan vanha projekti hetkeksi sivuun (ehkä ajatellen ihan tosissaan, että vanhan projektin pariin palataan heti, kun inspistä ja motivaatiosta taas löytyy!) ja aloitetaan jokin uusi. Uuden aloittaminen tuntuu kivalta ja helpolta alkuinnostuksen ansiosta. Siis todella paljon mukavammalta, kuin miltä aiemman, jumissa olevan projektin parissa kivuliaasti vääntäminen tuntuu!

Edellinen, nyt sivuun laitettu projekti usein myös jääkin sivuun. Lopullisesti. Sen pariin ei enää palata, sillä ”oikeaa fiilistä” tai ”hyvää hetkeä” ei vain satu tulemaan. Tämä voi olla ongelma useasta syystä:

  • Edelliseen projektiin on mennyt resursseja, kuten aikaa, rahaa ja vaivaa, joille ei saada vastinetta, jos projekti jää kesken.
  • Sivuun jättämisestä tulee helposti tapa. Mitä enemmän totumme tekemään töitä luovien projektien eteen vain silloin, kun se on kivaa, sitä kauemmas liu’umme ammattimaisesta työotteesta, jossa töitä tehdään silloin, kun töitä on tehtävänä. Ei siis vain silloin, kun se sattuu huvittamaan.
  • Kun jätämme edellisen projektin kesken ja aloitamme aina uuden, emme taklaa kesken jättämisen syynä olevia todellisia ongelmia. Emme ratkaise sitä, miksi projektimme jäävät kesken, vaan pakenemme aina vain uuden ja kiinnostavan projektin ääreen.

Nämä ovat todella yleisiä luovuuden haasteita, joihin todennäköisesti jokainen aina toisinaan sortuu. Tämä ongelma on kuitenkin taklattava, mikäli luovuuttaan käyttää myös elinkeinonaan. Jos luovat projektit ovat vain harrastus, silloin niistä tuleekin nauttia. Silloin tylsien, puuduttavien ja vaikeiden projektien kesken jättäminen on mielestäni täysin perusteltua. Ei harrastuksissa tarvitsekaan tehdä sellaista, mikä ei ole kivaa!

Sen sijaan he, jotka elättävät itsensä luovuudellaan, ovat pääosin riippuvaisia siitä, että kykenevät tuottamaan ja julkaisemaan rahanarvoista sisältöä. Olkoot se erilaista taidetta, kirjoja, bloggitekstejä tai vaikkapa verkkokursseja, niin jotain on kuitenkin julkaistava. Ja sen jonkin on mieluusti oltava myös vähintään sen laatuista, että sitä kehtaa myydä. Aidan matalimmasta kohdasta ei voi siis mennä, vaan projekteihin on panostettava.

Tämä taas on usein vaikeaa ja raskasta. ”Luovuuden tuska” on mielestäni loistava ilmaisu. Toisinaan se tuska on melko konkreettista. Kun esimerkiksi rakensin viimeisintä projektiani Itsevarmuuden verkkokurssia, kärvistelin toisinaan sikiöasennossa lattialla ja voin henkisesti todella pahoin. Laadukkaan asiatekstin tuottaminen yli viisi tuntia päivässä on suoraan sanottuna – anteeksi kielenkäyttö – aivan helvetin paska kokemus. Ja silti se on tehtävä, jos haluaa saada valmista aikaiseksi. Ja nyt kurssi on valmis ja ihmiset pitävät siitä. Kärvistely siis tuotti tulosta.

Kyseisellä kurssilla on nyt reilusti yli 100 sisältöä. Luovuuden blokki taas iski päälle jo noin 20 sisällön kohdalla. Olisi tehnyt mieli jättää kesken koko homma. Siirtyä jonkun vähemmän kivuliaan ja rennomman projektin pariin. Aloittaa jotain uutta ja kivaa. Käytännössä siis paeta sitä kaikkea luomisen tuskaa, joka tuollaisen ison projektin synnyttämiseen tuntuu aina sisältyvän.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että jos pakenemisesta tekee tavan, niin tavaksi se myös muodostuu. Harrastusten kohdalla se on OK, uran kohdalla taas ei. Tämän vuoksi moni ihminen, joka esimerkiksi unelmoi taiteen tekemisestä ammatikseen, ei koskaan pääse tavoitteeseensa asti. Ei olla valmiita maksamaan sitä tunnehintaa, joka ammattimaiseen toimintaan kuuluu. Enkä kyllä syyllistä siitä tippaakaan, sillä aivan hirveäähän sen maksaminen on. Juuri tälläkin hetkellä pelaisin paljon mieluummin esimerkiksi tietokonepeliä, kuin kirjoittaisin tätä blogia. Tämä on kuitenkin osa työtäni, joten kirjoitettava on, jos haluan työssäni onnistua.

Eräs musiikkia tekevä ystäväni tiivisti tämän asian mielestäni hyvin:

Jos jätät luovan projektin kesken siksi, että projektissa tuli blokki vastaan, hyvin todennäköisesti törmäät samaan blokkiin myös seuraavassa projektissasi.

Tämä on hyvin sanottu. Useimmat luovat projektit muistuttavan toisiaan. Useimmissa tulee vastaan myös vaikeita ja ikäviä asioita, joiden vuoksi ne tekisi mieli jättää kesken. Jos näitä ikäviä asioita ei opi ratkaisemaan, vaan pakenee aina uuden pariin, tulevat nämä samat ikävyydet lopulta pysäyttämään seuraavankin projektin. Siksi on tärkeää keskittyä ennen kaikkea ratkomaan oman luovuutensa estoja. Jos niitä ei ratkaise, ne eivät poistu. (Useinhan sitä toivoo, että ne poistuisivat jotenkin itsestään ja vaivatta… mutta harvoin niin käy.)

Lopuksi halukkaille pieni pohdiskeluharjoitus:

  • Mitä estoja huomaat kohtaavan omien luovien projektiesi aikana?
  • Mihin kirjoittamisesi, rakentamisesi tai taiteen tekemisesi tuntuu kerta toisensa jälkeen pysähtyvän?
  • Entä miten asiaa voisi lähteä ratkaisemaan?

Tsemppiä luovuuden blokkien eliminoimiseen!

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Jos kaipaat ammattimaista keskusteluapua luovuuden blokkeihin, kuten julkaisun ja esilläolon pelkoon, liiallisen kriittisyyden vähentämiseen ja muihin luovuuden haasteisiin, tutustu Rohkeuskoulun ”Itsevarmasti Luova” -valmennukseen.

(Visited 1 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field