Päivän hesari yllätti vaihteeksi tarkkasilmäisellä kannanotolla siihen, miksi ne miehet eivät edelleenkään saa naisia. Tekstissä oli hyvä pointti, mutta myös vähän sellaista “saako näin sanoa”-sävyä. Saako väittää, että miehet eivät saa naisia, koska heitä ei oikeasti vain kiinnosta tarpeeksi?
Haluan tässä kirjoituksessa hieman jatkaa siitä, mitä Saska Saarikoski tuossa mielestäni haki. Tässä olennaisin kohta hänen tekstistään:
“Aina sama virsi: naiset sanovat olevansa mieluummin yksin kuin huonossa liitossa, miehet syyttävät naisia liian nirsoiksi.
Me miehet voimme harmitella naisten vaativaisuutta vaikka kuinka, mutta ei siitä ole mitään hyötyä. Jos haluaa naisen, täytyy olla mies, jonka nainen haluaa.
EI tämä ole rakettitiedettä. Erilaisia parisuhteita tarkkailtuani uskaltaisin väittää, että naiset ovat kiinnostuneita miehistä, jotka ovat kiinnostuneita naisista. Kuulostaa itsestään selvältä, muttei ole.
Itse asiassa epäilen, että suuri osa naisen puutetta valittavista miehistä ei ole oikeasti kovin kiinnostuneita naisista. Jos olisivat, he hakeutuisivat kirjastoihin, kielikursseille ja joogatunneille. Sieltä löytyy todella paljon naisia – toisin kuin esimerkiksi kaljabaareista ja maahanmuuttovastaisista ryhmistä.”
Amen. Opetan työkseni rohkeutta, itsevarmuutta ja sosiaalisia taitoja. Kohtaan erityisen paljon juuri niitä miehiä, joille ei naisten huomiota heru. Kokemuksesta väitän, että eräs ratkaisevimpia tekijöitä siinä, tuleeko epävarmasta ja sosiaalisesti taitamattomasta miehestä naisten silmissä viehättävä otus, on juurikin se, kuinka paljon he sitä itse haluavat. Ja kyllä, tässä on otettava huomioon hidastavat tekijät kuten rankka tausta, mielenterveysongelmat ja muut vastaavat muuttujat.
Luokseni hakeutuvat miehet eroavat tosin ratkaisevasti niistä miehistä, jotka valittavat naissukupuolen nirsoutta ja purkavat naisvihaansa netin keskustelupalstoilla. Ensinnämainitut ovat sentään valmiita tekemään asialle jotain. Moni jälkimmäisistä taitaa lähinnä tyytyä valittamiseen, sillä he jo tietävät, ettei niitä naisia voi kuitenkaan saada. Koska naiset ovat nirsoja ja ilkeitä ja maailma on paha ja epäreilu paikka. Tai jotain.
(Muuten. Kaikki, mitä tässä tekstissä sanon, pätee samalla tapaa ihan kaikkiin sukupuoliin. Olen vain huomannut, että saan enemmän klikkejä, kun mainitsen otsikoissa joko vain naiset tai miehet. Tosielämässähän tällaisesta jäykästä tavasta tulkita sukupuolia kannattaa jokaisen opetella eroon, sillä se johtaa helposti kapeakatseisuuteen, harhatulkintoihin ja väärinymmärryksiin. Naiset, miehet ja muiden sukupuolten edustajat ovat yksilöitä, joihin sukupuolistereotypiat pätevät vain tiettyyn rajaan asti.)
En varsinaisesti yhdy Saskan väitteeseen siitä, että nämä miehet eivät halua naisia. Kyllä he haluavat. He kaipaavat naisseuraa, haluavat ihastua ja rakastua, perustaa perheen, saada kivan suhteen, kasvattaa pari lasta ja elää elämänsä onnellisina loppuun asti. Kun tapaa oikeassa elämässä tyyppejä, jotka suoltavat höyryäviä vihakommentteja keskustelupalstoille, ovat he pääasiassa ihan normaaleja mattimeikäläisiä. He ainakin vaikuttavat ihan mukavilta, tavallisilta tyypeiltä, jotka haluavat elämässä ihan tavallisia mukavia juttuja.
He eivät vain halua tarpeeksi.
Tässä miehille Saska Saarikoskenkin esittelemä erinomainen keino saada just ja tasan niin paljon naisia, kuin vain mieli sietää ja terveys kestää:
Ole sellainen tyyppi, josta naiset tykkäävät. Ja se ei todellakaan vaadi paljoa. Naisetkin ovat pääasiassa ihan tavallisia hyviä tyyppejä, jotka haluavat rinnalleen ihan tavallisia hyviä miehiä. Väite naisten nirsoudesta on ainakin omasta mielestäni lähinnä hämmentävä ja väkisinväännetty.
Ja nyt päästään sitten asiaan. Mitä jos et ole etkä osaa olla sellainen tyyppi, josta naiset tykkäävät?
Sitten opettele olemaan. Jos siis haluat niitä naisia.
Elämme informaatiorikkainta aikaa IKINÄ koko ihmiskunnan historian aikana. Elämme valtiossa, jossa lähes jokaisella on pääsy nettiin ja upeaan suomalaiseen kirjastojärjestelmäämme. Lisäksi ulottuvillamme ovat kaikki muut tätä maailmaa asuttavat ihmiset ja heidän koko tietotaitonsa. On suorastaan pelottavaa, että osa meistä heittää tämän valtavan potentiaalin hukkaan. Meillä on mahdollisuus oppia lähes mitä tahansa, emmekä tee sitä. Oikeasti, huhhuh.
Sosiaalisten taitojen, viehättävän olemuksen ja muun vastaavan oppiminen ei lopulta edes ole kovin hankalaa. Jos olisi, maailmassa ei olisi niin valtavaa määrää niissä niin taitavia ihmisiä. Olen itsekin kulkenut polun epävarmasta nörttipojasta sosiaalisesti ihan kivasti toimeentulevaksi tyypiksi. Siihen meni aikaa, vaivaa ja paljon paljon kokeiluja, epäonnistumisia ja pahaa mieltä, mutta en voi sanoa, että se missään vaiheessa olisi ollut varsinaisesti vaikeaa. Samaa puhuvat muut tämän matkan käyneet.
(Ja kyllä, itsensä kehittäminen ja uusien asioiden oppiminen on usein todella kivuliasta ja muutenkin ihan pyllystä. Tässä maailmassa asioita kuitenkin ostetaan juuri kivun ja kärsimyksen avulla.)
Tästä päästään tietysti ajatukseen siitä, onko tämä itsensä muuttaminen ja itsensä kehittäminen sitten jotenkin epäaitoa ja siksi epätoivottavaa. Täydellisessä maailmassahan meistä pidettäisiin juuri sellaisina, kuin satumme olemaan. Ja toki tämä on kaunis ajatus. Valitettavasti emme elä täydellisessä maailmassa.
Siinä maailmassa jossa elämme, voi todennäköisyyksiään olla tykätty, nostaa järkevällä toiminnalla. Jokaisella on toki lupa jäädä periaatteen mieheksi ja pitää kynsin hampain kiinni oikeudestaan olla juuri sellainen kuin haluaa olla. Eikä siinä mitään, se on kaunis oikeus. Se vain, ettei siitä kiinni pitäminen tuo sinulle välttämättä halutunkaltaista seuraa. Kannattaa tosissaan harkita, onko periaatteestaan kiinnipitäminen potentiaalisesti elämänmittaisen yksinäisyyden arvoista.
Jos tosiaan haluaa niitä naisia, miehiä tai jotain muuta, voi sen eteen tehdä vähän töitä. Siten tämä maailma toimii. Ihan samalla tavalla töitä joutuu tekemään, jos haluaa kivan uran, rahaa, hyvän fyysisen kunnon tai mitä tahansa muuta. On outo ajatus, että jotain pitäisi saada helposti. Maailma ei ole meille mitään velkaa, niin epämiellyttävä ajatus kuin se onkin.
Mitä jos toistemme syyttelyn sijaan vilkastaisiin peiliin ja nähtäisiin vähän vaivaa haluamiemme asioiden saamisen eteen? Enhän minä mitään mistään tiedä, mutta uskallan arvata, että siten niitä naisiakin (ja mitä tahansa muuta) löytyy ainakin vähän todennäköisemmin kuin silloin, kun käytät aikaasi kirjoitellen vihaisia viestejä nettipalstoille.
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Miehet, jotka luulette, että naisilla on niin hemmetin helppoa. Katson joka päivä tämän blogini hakutilastot ja hakulausekkeet, joilla näille sivuille päädytään. Joka päivä siellä on lukuisia lauseita kuten “miehet eivät kiinnostu minusta”, “miksi en kelpaa miehille”, “miehet haluavat minusta vain seksiä” ja muuta vastaavaa naispuolista maailmantuskaa. On uskomattoman kapeakatseista ajatella, että naisilla olisi aina jotenkin niin kovin helppoa ja juuri me miehet olemme jotenkin uhreja tässä. Hankalaa tämä on välillä vähän kaikille.
