Miksi kielteisiä tunteita ei kannata vältellä

miksi kielteisiä tunteita ei kannata vältellä

Moi!

Tiedättehän tämän nykyään länsimaissa vallitsevan elämänmallin, jossa onnellisuuden tavoittelulla on hyvin keskeinen sija? Haalimme tavaraa, ihmissuhteita, sosiaalista statusta, kokemuksia ja muita myönteisiä asioita, uskoen että ne tekevät meidät onnellisiksi. Samalla yritämme päästä eroon kielteisistä asioista, kuten juuri vaikkapa kielteisistä tunteista, koska koemme, että ne tekevät meistä onnettomia.

Kaiken logiikan ja järjen mukaanhan se menee juuri näin. Mitä vähemmän tunnemme kielteisiä tunteita, sitä onnellisempia keskimäärin olemme. Ja näinhän se ainakin oman kokemukseni mukaan näyttää olevan. Asiassa on vain yksi mutta.

Toisin kuin monet terapeutit, valmentajat (kuten minäkin aikoinani!) ja vastaavat väittävät, kielteisistä tunteista ei voi kokonaan päästä eroon. Ne ovat niin luonnollinen osa inhimillisen mielen toimintaa, ettei tietääkseni kenelläkään ole käytössään sellaista työkalua, joilla ne saisi eliminoitua. Ja mikä vielä tärkeämpää, niistä ikävistä fiiliksistä ei kannata pyrkiä aktiivisesti eroon!

No tuollainen väitehän saattaa kuulostaa aivan järjettömän typerältä sellaisen tyypin korvaan, joka kuluttaa hirveät määrät aikaa ja vaivaa siihen, että tekisi elämästään pelkästään kivaa ja mukavaa. Ainakin minusta se olisi siltä kuulostanut, niinä pahimpina hyvän fiiliksen tavoitteluaikoinani.

Ja saattaapa moni muukin ajatella, että miksi ihmeessä joku ei haluaisi eroon ikävistä fiiliksistä, kun ne kerta ovat ikäviä!

Jutun juju tuleekin tässä: Mitä aktiivisemmin yrität päästä jostain ikävästä fiiliksestä eroon, mitä aktiivisemmin analysoit jotain ikäviä tunnetilojasi, sitä todennäköisempää on, että et vain pääse siitä eroon, vaan suorastaan vahvistat sitä ikävää tunnetta.

Mistä tämä sitten johtuu?

Koska tunnemme ajattelumme,  niiden ikäviä fiiliksiä synnyttävien ajatusten märehtiminen vain ylläpitää sitä ikävää fiilistä. Jos vaikka koen, että joku työkaverini on loukannut minua ja istun tässä ajatellen että “miks se teki niin pitääks se mua ihan paskana tyyppinä tuleekohan tästä jotain jatkoseuraamuksia miten mä uskallan enää mennä töihin hitto se on kauhea tyyppi”, niin tottakai mulla on vähän huono fiilis. Mutta ei ainoastaan tuon ajattelu, vaan myös itse ajatuksen analysointi ja miettiminen ylläpitää sitä ikävää tunnetta. Kaikkein nopeiten tuo tunne katoaisi, kun alkaisin ajatella jotain aivan muuta.

No tässä vaiheessa porukkahan on että ahaa, eli ne ikävän fiiliksen aiheuttavat ajatukset täytyy muuttaa! Minäkin ajattelin ennen niin. Ja toki ne voi halutessaan muuttaa ja kyllähän nämä jotkut tunteidenhallintatekniikat oikeasti toimivatkin. Se vain, että se on loputon suo kun niihin lähtee messiin. Ikäviä fiiliksiä tulee aina välillä vähän kaikkialta. Jos kaikista haluaisi eroon, saa käyttää ihan uskomattomat määrät aikaa ja vaivaa niiden korjailuun. Tämä on minusta hieman hölmöä, koska on paljon parempikin keino.

Kirjoitin aiemmin siitä, kuinka mielenrauha (tasapaino, tyyneys, rauhallisuus, miksi ikinä haluat sitä kutsua) on ihmisen neurologinen perustila. Meissä jokaisessa on järjestelmä, joka palauttaa meidät tähän perustilaan silloin, kun emme ajattele ajatuksia, jotka saavat meidät tuntemaan jotain muuta tunnetta. Tietynlainen ongelma on vain siinä, että emme voi tietoisesti vain kytkeä tätä perustilaamme päälle. Enkä kyllä tiedä myöskään ketään, joka osaisi vain päättää että hei, nyt alan ajattelemaan jotain muuta kuin mitä nyt ajattelen.

Päinvastoin, erityisesti ikävissä fiiliksissä velloessaan sitä on hyvin, hyvin hyvin vaikea nähdä, että voisi siinä tilanteessa mitenkään ajatella mitään muuta. Siitä syystä parasta on vain hyväksyä se sen hetkinen muka “huono” ajattelu. Se on ihan okei että märehtii huonoja ajatuksia, se on osa luonnollista toimintaamme. Ne menevät ohitse sitten kun menevät, viimeistään silloin kun huomiosi kiinnittyy johonkin muuhun. Usein sitä ei itse huomaakaan, milloin lopetti ikävien asioiden ajattelun ja alkoi ajattelemaan jotain ihan muuta.

No okei, kun ikävät tunteet kerta ovat luonnollisia, niin tarvitseeko sitä kuitenkaan olla aivan niiden armoilla? Eihän ne kivalta tunnu, vaikka luonnollisia ovatkin.

Joo ja ei.

Ikävät fiilikset tulevat pysymään ikävinä fiiliksinä, mutta niiltä voi viedä tietyn verran niiden voimaa, tehdä niistä kevyempiä. Ja se onnistuu sisäistämällä seuraavan asian:

Aiemmin kirjoitin siitä, miten pelko on perustunne, josta kaikki muut “kielteiset” tunteet muodossa tai toisessa johtuvat. Eli kun meillä on huono fiilis, tiedämme että jossain taustalla vaikuttaa jokin pelokas ajatus. Pelolla on myös se vaikutus, että se saattaa aivomme ja elimistömme usein tietynlaiseen stressi- tai hälytystilaan. Stressitila taas vuorostaan vaikuttaa aivojemme toimintaan niin, että etuotsalohkomme toiminta hiljenee, koska siellä ei sijaitse sellaisia toimintoja, joita aivot tulkitsevat meidän stressitilanteessa tarvitsevan. Se vain, että siellä otsalohkossa sijaitsevat mm. seuraavat toiminnot:

  • kyky tulkita kokonaisuuksia
  • kyky nähdä mikä on hyvä ja mikä parempi
  • kyky käyttää itsekuria ja itsehillintää

Toisin sanoen, kun stressaamme, meistä tulee tyhmempiä. Ajattelemme vähemmän selkeästi. Ja tästä ajattelun epäselkeydestä johtuen, ollessamme alhaisessa mielentilassa me näemme asiat vääristyneinä. Ja koska olo on muutenkin huono, ne näyttävät yleensä vääristyvän juuri siihen ikävään suuntaan. Eli meille tulee mieleen vaikkapa synkempiä ja pelokkaampia ajatuksia, kuin mitä tilanne oikeasti edellyttäisi. Me ikään kuin “ylireagoimme”.

Tämän näkee helpoiten nimenomaan sivullisista. Jokainen on varmaan joskus jutellut ihmisen kanssa, joka on ihan rikki jostain jutusta ja suhtautuu tilanteeseen huomattavasti synkemmin tai hysteerisemmin, kuin mitä itse ajattelisi suhtautuvansa. Ero näiden kokemusten välillä on juuri se, että tämä toinen henkilö oleskelee sillä hetkellä alhaisessa mielentilassa ja toinen ei.

No miten tämä kaikki tieto saa ne ikävät tunteet tuntumaan kevyemmiltä?

No siten, että oikeasti käsittämällä sen, että alhaisessa mielentilassa ollessasi ajattelusi on epäselkeää ja ylireagoivaa, tiedät että huono olosi on tavallaan itse luotua ja ettei tilanne ole oikeasti niin synkkä kuin miltä se näyttää. Tiedostat että ne ovat luonnollisia meitä kaikkia koskevia ajatusharhoja, jotka saavat sinut tuntemaan olosi niin ikäväksi kuin se nyt sattuu olemaan. Eli se tieto, että ollaan vähän hölmöjä kun hetkittäin uskotaan ajatteluumme joka ei oikeasti perustu todellisuuteen sitten helpottaa sitä pahaa oloa edes jonkin verran. Joillekin tuntuu olevan vähän paha paikka millään tasolla myöntää että he ovat yhtään missään mielessä “vähän hölmöjä”, mutta kyllä he sitä ovat. Kaikki ihmiset ovat. Se on luonnollista ja se on ihan okei ;)

Eli yhteenvetona:

Kun fiilis on huono, niin anna sen olla. Et tarvitse mitään mielenhallintatekniikoita parantaaksesi oloasi. Se paranee itsestään, aivosi ja kehosi pitävät huolen siitä. Älä syyllistä itseäsi pahasta olosta tai siitä että ajattelussasi on muka jotain vikaa. Se vain johtaa siihen, että huono olo kestää pidempään. Hyväksymällä ikävän olon ja ikävät fiilikset, luot parhaat edellytykset mielentilasi paranemiselle.

Hyvä olo EI VAADI tätä:

 

(Visited 1 784 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment