Miksi muutos on vaikeaa ja kuinka tehdä siitä helpompaa

kuinka tehdä muutoksesta helpompaa

Miksi muutos on meille niin vaikeaa, vaikka järjellisesti ymmärrämme, että muuttuminen on etujemme mukaista? Miksi esimerkiksi laihdutuskuurilla ollessamme sorrumme suklaaseen tai jatkamme röökin imemistä vaikka tiedostamme sen olevan meille haitaksi?

Moi!

Sain luettua tuossa loppuun kirjan Switch: How to Change Things When Change is Hard, ja koska tämä on ehdottomasti parhaimpia tapaamiani muutosta käsitteleviä teoksia, haluan hieman avata sen sisältöä tänne.

Kirja käsittelee alussa mainittua asiaa: sitä, miksi muutos on meille niin vaikeaa, vaikka järjellisesti ymmärrämme, että muuttuminen on etujemme mukaista.

Kaikki ihmisen tekemä järkeily (“mun kannattaa lopettaa röökinpoltto”) tapahtuu meidän analyyttisessä, järkevässä mielessä, eli aivojen niissä osissa, jotka huolehtivat loogisesta päättelystä. Analyyttisen mielen lisäksi meillä on kuitenkin myös emotionaalinen mieli (“mä haluun polttaa röökii”), eli aivojen osat, jotka eivät seuraa logiikkaa vaan tunteita. Lisäksi meihin vaikuttaa jatkuvasti se, millaisessa ympäristössä toimimme ja elämme.

Kirjassa näistä on käytetty vertausta Ratsastaja, Elefantti ja Polku:

Ratsastaja eli analyyttinen mieli tietää mikä meille on parasta ja mihin suuntaan meidän kannattaa liikkua saavuttaakseen haluamamme pitkän aikavälin hyödyt (esim. hyvä kunto, savuton elämä). Ratsastaja on kuitenkin heikko ja väsyy nopeasti.

Elefantti eli emotionaalinen mieli taas on se meitä todellisuudessa liikuttava voima. Se on äärimmäisen vahva ja jaksaa puurtaa pitkään saadakseen haluamansa. Meidän kannalta ongelma on vain siinä, että se suosii asioita, jotka tuovat nopeaa tyydytystä sen sijaan, että keskittyisi tavoittelemaan pitkän aikavälin hyötyjä (“mieluummin suklaalevy nyt, kuin hyvä kroppa vuoden päästä”). Koska Elefantti on vahva, menee se lopulta sinne minne se haluaa mennä, sillä sitä ohjaava Ratsastaja (järki, itsekuri) väsyy ennen pitkää.

Polku taas kuvaa ympäristöämme. Se voi olla tasainen ja helppokulkuinen, jota myöten pääsemme perille nopeasti, mutta se voi myös olla täynnä kuoppia ja esteitä. Jotta muutos olisi mahdollisimman vaivatonta, on panostettava polun kuntoon, eli muuttaa ympäristöä mahdollisimman muutosmyönteiseksi.

Jotta muutoksen tekeminen olisi helpompaa, meidän täytyy tuntea nämä kolme tekijää mahdollisimman hyvin.

Esimerkiksi Ratsastajasta on hyvä tietää, että se on ohjelmoitu huomaamaan nimenomaan ongelmat, ei ratkaisuja. Tämä johtuu siitä, että luolamiesaikana kaiken poikkeavan huomaaminen oli selviämisen kannalta tärkeämpää kuin hyvällä mallilla olevien asioiden fiilistely. Tästä syystä löydämme elämästämme jatkuvasti ongelmia, mutta unohdamme nauttia siitä, mikä meillä on hyvin. Näitä epäkohtia löytääkseen Ratsastaja on hyvä analysoimaan asioita, mutta heikko toimimaan. Ns. “analysis paralysis” eli analyysiin jämähtäminen on monille todellinen ongelma. Analysointia tapahtuu, mutta itse toiminta ei ala ikinä.

Ratsastajan vahvuus taas on siinä, että se on valmis tinkimään lyhyen aikavälin eduista sekä ohjaamaan Elefanttia lyhyitä aikoja kerrallaan pelkällä tahdonvoimalla (itsekuri, itsensä pakottaminen).

Elefantista taas kannattaa tietää seuraavaa:

Ensinnäkin  se vihaa tehdä asioita, jotka eivät palkitse heti. Tästä syystä esimerkiksi into kuntoilla vähenee, kun tuloksia ei ihan heti tulekaan. Elefantti alkaa epäröimään helposti, ja vaatii jatkuvaa vakuuttelua pienten onnistumisten muodossa. Lisäksi se on hieman arka, ja säikkyy suuria haasteita. Siksi suuret ja epämääräiset haasteet kannattaa paloitella pienempiin osiin, jolloin niihin tarttuminen on helpompaa. Tuntematon on Elefantille pahinta myrkkyä, siksi juuri epämääräisten haasteiden kimppuun käyminen on meille usein niin vaikeaa.

Millä käytännössä innostetaan Elefanttia?

Toivolla. Toivo on Elefantin polttoainetta. Kun on toivoa (ja mieluummin suorastaan varmuutta) onnistumisesta, se liikkuu. Kun toivoa onnistumisesta ei ole, se pysähtyy. Jokainen lienee kokenut tämän itsekin. Tästä syystä on tärkeää pystyä uskomaan omaan kykyynsä onnistua.

Koska Elefanttia motivoi eteneminen ja pienet onnistumiset, on tärkeä ymmärtää, että on yleensä jo puolimatkassa. Ei pidä ajatella vaikkapa olevansa auttamattomasti koukussa röökiin, vaan että on jo kyennyt olemaan viikon ilman, mikä on merkki siitä, että kykenee onnistumaan ainakin osittain. Lisäksi vahvaan alkuun panostaminen asiassa kuin asiassa on tärkeää, sillä Elefantti motivoituu nopeasta etenemisestä.

Tärkeintä Elefantista on kuitenkin muistaa, että se toimii haluamallamme tavalla, kun onnistumme motivoimaan sitä tunteella, ei järjellä. Tästä syystä vaikkapa tupakoitsija saa motivaatiota lopettamiseen enemmän tupakan mustaamien keuhkojen kuvien katselusta kuin järkeilemällä, että tupakka on ikävä juttu.

Sitten lähdetään polulle.

Polkuun eli ympäristöön kannattaa kiinnittää huomiota viimeistään silloin, kun kaikki muut muutoksen osa-alueet ovat kunnossa, mutta muutos ei vain ota onnistuakseen. Ongelma ei välttämättä ole ihmisessä (“mulla on vain heikko luonne, en pysty muuttumaan”) vaan siinä, että hän oleskelee ympäristössä, joka on vahvasti muutosta rajoittava.

Tiedättehän  nämä laihdutusohjelmat, joiden alussa valmentaja käy heivaamassa laihduttajan jääkaapista kaiken huonon ravinnon ja pyytää laihduttajan perheenjäseniä olemaan valmistamatta huonoa ruokaa? Tämä tehdään siksi, ettei laihduttaja joutuisi jatkuvasti kamppailemaan ja käyttämään itsekuria selviytyäkseen ympäristön houkutuksista.

Vastaavasti ympäristöstä kannattaa muokata muutoksen kannalta mahdollisimman helppo ja tukeva.

Seuraavaksi pieni pintapuolinen (lukekaa se kirja, ihan uskomattoman tiukkaa kamaa, oikeasti) kirjan lopusta repäisty lista asioista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota silloin, kun muutos tuntuu vaikealta:

Ohjeista Ratsastajaa:

  • Löydä jo toimivat osat (“näin onnistun olemaan viikon ilman röökiä”) ja pohdi, miksi ne toimivat ja voiko niitä siten soveltaa myös laajemmin.
  • Anna tarkat ohjeet: “mä koitan vähentää röökaamista” vs. “mä en osta röökiä, en ota kavereilta, en hengaa röökitauoilla enkä polta kännissä”. Tämä siksi, että tarkat ohjeet eivät jätä liikkumavaraa tyyliin “no mä kyl koitan vähentää mut kai mä saan bileissä parit sätkät vetästä…”.
  • Muista määränpää: Tiedä mitä teet ja ennen kaikkea miksi teet. Määränpään pitäminen mielessä motivoi niin Ratsastajaa kuin Elefanttiakin.

Motivoi Elefanttia:

  • Löydä tunne: Tietäminen ei riitä, tunneyhteys on tärkeämpi.
  • Jaa haaste osiin: Elefantti säikkyy suuria ja epämääräisiä haasteita. Tee matka sille helpoksi ja jaa haasteet pieniin helposti lähestyttäviin osiin (“mä laihdun 15 kiloa” vs. “mä laihdutan ensin 5, sitten 5 ja sitten 5 kiloa”).
  • Näe itsesi onnistujana: Anna Elefantille uusi identiteetti. Olemme usein tottuneet ajattelemaan, että emme kykene muuttumaan koska “mä nyt vaan oon tämmöinen”. Tutkimusten mukaan muutoksissa onnistuvat kuitenkin ne, jotka uskovat, että voivat oppia onnistumaan alkutilanteesta riippumatta.

Muokkaa polkua:

  • Manipuloi ympäristöä: Kun ympäristö muuttuu, muuttuu myös ihmisen käytös, usein muutoksen vaatimaan suuntaan.
  • Kehitä tapoja: Kun jokin tekeminen muuttuu tavaksi, on sen tekeminen helpompaa ja aivoille vähemmän rasittavaa, jolloin sortumista ei tapahdu entiseen malliin.
  • Innosta laumaa: Käyttäytyminen on tarttuvaa ja katsomme (haluamattakin) muista ihmisistä mallia. Käytä mallina heitä, jotka ovat onnistuneet ja pysy kaukana niistä, joiden kaltainen et halua olla.

 

dd

(Visited 761 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment