Millaista olisi elää ilman pelkoa

Tämä on osa Peloton elämä-kirjoitussarjaa:

  1. Millaista olisi elää ilman pelkoa
  2. Mistä pelko johtuu ja miten siitä pääsee eroon
  3. Miksi et tarvitse pelkoa
  4. Pelko, päätökset ja toiminta: Miksi pelosta käsin ei kannata toimia
  5. Maailma ilman pelkoa

millaista olisi elää ilman pelkoa

Oletko koskaan ajatellut millaista elämäsi olisi, jos et pelkäisi?

Millaista olisi tuntea varmuutta ja mielenrauhaa tilanteissa, joissa olet ennen tuntenut pelkoa?

Millaista olisi kokeilla ja tehdä kaikkia niitä asioita joita olet halunnut, muttet uskaltanut?

Millaista olisi tehdä päätöksiä ja valintoja mielenrauhasta eikä pelosta käsin?

Millaista olisi toimia aitojen halujen eikä pelkojen perusteella?

Millaista olisi olla pelkäämättä esimerkiksi korkeita paikkoja, epäonnistumista tai lentokoneella matkustamista?

Millaista olisi kokea ihmissuhteet ilman mustasukkaisuutta ja toisen menettämisen pelkoa?

Millaista olisi elää maailmassa, joka ei vaikuta pelottavalta ja vaaralliselta vaan innostavalta ja mielenkiintoiselta?

Toivon kovasti ettei tämä kuulostaisi joltain tusinamainokselta, mutta yllämainitun kaltaisen pelottoman elämän luominen on paitsi mahdollista, myös oletettua paljon helpompaa. Jokaisella meistä on ihan realistinen valinta pelossa ja mielenrauhassa elämisen välillä, eikä mielenrauhan valitakseen tarvitse olla minkään 20 vuotta vuoriluostarissa viettäneen zen-mestarin tasolla. Peloton elämä on jokaisen käden ulottuvilla ja omasta puolestani toivon että mahdollisimman moni sellaisen itselleen luo.

Sanon heti alkuun, että pelottomalla elämällä en tarkoita elämää ilman pelontunnetta. Pelko on tunne muiden joukossa ja näin ollen luonollinen osa kehomme ja aivojemme toimintaa. Siitä ei siis edes halutessaan voisi päästä täysin eroon, ellei sitten satu olemaan jonkin sortin psykopaatti. Tarkoitan elämää, jossa kykenemme suhtautumaan pelkoomme realistisesti ja ymmärtämään sitä sellaisenaan kuin se on – yhtenä tunteena muiden joukossa.

En missään tapauksessa väitä, ettenkö itse pelkäisi hyvinkin usein. Aivan varmasti pelkään, jos en ihan päivittäin niin ainakin pari kertaa viikossa. En kuitenkaan edes halua päästä tästä pelontunteesta eroon. Riittää, että oppii olemaan uskomatta pelkojansa – oppii näkemään ne ajatuksina todellisuudesta, joka ei ole vielä toteutunut, eikä mahdollisesti koskaan toteudukaan. Kirjoitan tästä tarkemmin parissa seuraavassa osassa.

Tarkoitukseni ei myöskään ole missään vaiheessa hehkuttaa mitään “tunne pelkoa mutta toimi siitä huolimatta”-ajattelutapaa, joka ei todellakaan ansaitse sitä ihannointia, mikä sille usein suodaan. Tästäkin lisää myöhemmin

Tarkoitukseni on ainoastaan näyttää kuinka naurettavan yksinkertaista pelotta eläminen on ja rohkaista mahdollisimman useaa sitä kohti. Ei pelkästään siksi että soisin kaikkien elävän mahdollisimman vaivatonta elämää, vaan myös siksi, että uskon itsekin viihtyväni paremmin maailmassa, jota asuttavat myönteiset, positiiviset ja pelottomat ihmiset, kuin maailmassa, joka on nykyisen lailla täynnä ihan uskomattoman kielteistä jengiä. Se, miten pelottomuus johtaa myönteisyyteen ja pelko taas kielteisiin tunteisiin selviää myös sitten seuraavista osista. Siihen asti näkemisiin :-)!

Seuraavaan osaan –>

Tämänkin tytön mielestä olisi ihan kivaa olla peloton. Kuva: Massimo Santo

(Visited 1 900 times, 3 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment