Miltä kouluun palaaminen on tuntunut

Moimoi!

Niin kuin jotkut tietävätkin, päädyin kuin päädyinkin tuossa alkusyksystä takaisin koulupolulle. Nyt kun lukukauden ensimmäinen puolisko on takanapäin, ajattelin jakaa vähän fiiliksiä, jotka ovat ehkä vähän turhankin ristiriitaisia.

Kouluksi valikoitui tosiaan tuo Haaga-Helia ja linjaksi liiketalouden tradenomi. Helian valitsin siksi, että olen aiemmin viettänyt pari vuotta  heidän bileissään kuokkien, mistä syystä tunsin ennestään ison joukon ihmisiä sekä jonkinlaista yhteisöllisyyttä koko siihen kuvioon. Tradenomilinjan taas valitsin ihan vain siksi, etten ole halukas näkemään ihan hirvittävää vaivaa opiskelujen takia, sillä yrittäjyys tuntuu edelleen siltä ykkösjutultani.

Olisin toki voinut mennä opiskelemaan jotain kannaltani hyödyllisempääkin, vaikkapa psykologiaa tai jotain vastaavaa. Yliopistossa vaan olisi tosiaan voinut joutua tekemäänkin jotain, ja onpa sinne ilmeisesti vaikeampi päästä sisäänkin.

Miksi sitten edes halusin kouluun, kun en kerta halua nähdä sen eteen ylimääräistä vaivaa? Kolmesta syystä. Ensinnäkin kyllästyin aivan täysin tekemään mielestäni täysin mitäänsanomatonta “kasista neljään”-päiväduunia. Toki oli kivaa nostaa palkkaa ja elää herroiksi, mutten kokenut että olemalla sähköyhtiön toimistolla jotenkin toteuttaisin itseäni tai edes sen kummemmin viihtyisin. Päivätyö muuttui siis viikonlopputyöksi, mihin olen äärimmäisen tyytyväinen.

Toinen koulun aloittamisen syy oli tämä yrittäjyyteni, tai tarkemmin ottaen se, ettei minulla mene ihan niin hyvin, että voisin tehdä vain ja ainoastaan sitä. Koulussa ollessa pääsee kivasti nostelemaan opintotukea, joten ihan nälkäänkään ei näivety.

Kolmas syy taas oli ihan vain aito halu kokeilla tätä paljonpuhuttua opiskelijaelämää. Käydä tapahtumissa, tavata ihmisiä, opiskella, bilettää ja mitä ikinä. Vaikka olenkin lähtenyt yrittäjäksi jo nuorella iällä, en silti koe mitään erityistä tarvetta väen väkisin elää eri tavoin kuin valtaosa ikäluokastani. Päin vastoin, minusta on äärimmäisen kivaa kokea ne kaikki samat asiat kuin muutkin kokevat. Onpahan sitten jotain, mitä muistella aikuisena ; )

Sitten vähän fiiliksiä.

Mitä itse opiskeluun tulee, on se ollut “ihan kivaa”. Jotkut aiheet ovat kivoja, toiset vähän vähemmän kivoja, mutta mikään ei ole ainakaan vielä tuntunut mitenkään äärimmäisen tuskaiselta. Ja onpa tapahtunut jotain, mitä en uskonut ikinä tapahtuvan. Olen oppinut pitämään ruotsin puhumisesta Silmänisku

Opiskelu on siis pääosin kivaa, opettajat mukavia ja ymmärtäväisiä ja sellainen “jokaisesta pitää tulla kympin oppilas”-asenne loistaa onneksi poissaolollaan. Päin vastoin, opettajat pikemminkin kehottavat unohtamaan turhan arvosanojen jahtaamisen ja keskittymään mieluummin asioihin, joita pidämme oleellisina, mistä tykkään kovasti.

Äärimmäisen hyvät fiilikset minulla on tuolla koululla pyörivistä ihmisistä. Kaikki ovat äärimmäisen kivoja ja mukavia ja tulen kivasti toimeen kaikkien kanssa. Ystäviä ja kavereita on tullut todella paljon lisää, mistä olen aina iloinen. Myös koulun tapahtumissa, teemapäivissä ja vastaavissa olen viihtynyt kovasti! Erilaiset opiskelija-aktiivihommat ja vastaavat ovat myös tuoneet vähän tuoreempaa sisältöä tähän syksyyn.

Toisaalta on synkkiäkin juttuja.

Kun vaihdoin päivätyön koulunkäyntiin, fiilisten jo ennakkoon sitä, että nyt minulle jää enemmän aikaa yrityksen ja muun elämän pyörittämiseen. En muista mitä päässäni liikkui ja mitä ajattelin, mutta tässä asiassa olin kyllä aivan järkyttävän väärässä.

Jostain syystä en osannut ottaa ollenkaan huomioon, että ammattikorkeassa ehkä annettaisiin enemmän tekemistä ja läksyjä kuin lukiossa. Olin oikeastaan onnistunut täysin unohtamaan sellaisten olemassaolonkin. Kun moni kurssi on vielä mallia “30 % tehdään tunneilla ja 70 % kotona”, niin tekemistä todellakin on. Lisäksi tein itse oikean emämokan ja erehdyin luulemaan että korkeakoulua käydään niin kuin lukiota, eli joka päivä kahdeksasta neljään, joten valitsin kurssejakin sen mukaan. Sen tuloksena minulla on nyt ensimmäisen puolen vuoden aikana käytävänä lähes yhtä monta kurssia kuin “oikealla tahdilla” opiskellen käytäisiin vuodessa. Oh well, jatkossa otan sitten vähemmän.

(AMKkia  “kuuluisi” siis ilmeisesti käydä tahtiin ~4h opiskelua päivässä + saman verran kotona. Amiksessa ja lukiossa taas malli oli ~6-8h per päivä.)

Voin myös myöntää, etten ole ikinä ennen ollut näin lähellä burn-outtia kuin nyt. Ellen osaisi ja tietäisi kaikkea mitä tiedän, niin todennäköisesti olisin siinä jo nyt. Hätä ei vielä kuitenkaan ole tämän näköinen, suoritan tässä lähiviikkojen aikana joitain korjausliikkeitä ja vaikka sitten luovun muutamasta pikkujutusta, niin jaksan ja viitsin taas.

Tämä on tosin ajatus, joka vaivaa minua aika paljon. Tällä hetkellä elämässäni on koulu, työ, yritys, aktiivinen sosiaalinen elämä, pari harrastusta, perhe ja välillä jotain suhteentapaisiakin. Niin katkeraa kuin tämän myöntäminen onkin, niin tuon kaiken ehtiminen näyttää olevan ylivoimaista. Toki ehdin kaiken jos oikein yritän, mutta eri asia onko se enää kivaa ja saanko tehtyä mitään kunnollisesti (tämän syksyn olen tehnyt kaiken niin juosten kusten että melkein itseänikin hävettää). Vähentää siis täytyy.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin ollut reilusti enemmän kivaa kuin ikävää. Vaikka ajatus “ajan tuhlaamisesta” ja “turhan koulun käymisestä” minua vähän vaivaakin, nautin myös täysillä tästä “ikäluokalleni kuuluvasta” elämästä. Jos se alkaa jossain kohti puuduttamaan niin keksin jotain uutta. Urien ja alojen vaihtaminen näyttää olevan nykymaailmassa verrattain helppoa, varsinkin tässä elämänvaiheessa, joten en oikein näe syytä jäädä väkisin roikkumaan mihinkään, mikä ei välttämättä nappaa.

Mutta katsellaan ja fiilistellään! Kyllä tämä alunperinkin ihan kiva tilanne vielä voitoksi kääntyy ; )

Onkos lukijoiden joukossa ketään, joka olisi aloittanut koulun mahdollisesti vähän vanhemmalla iällä tai muutoin oudossa elämäntilanteessa? Millaisia fiiliksiä?

PS. Hei, se arvontakin on käynnissä vielä muutaman päivän, vielä ehtii mukaan!

(Visited 166 times, 1 visits today)

4 Comments

  • Olen erimieltä tuon koulun hyödyllisyydestä, sillä about kaikki siellä opiskeltavat asiat ovat tosi hyödyllisiä yrittäjälle. Lisää motivaatiota siitä sinulle siis :)

    Nuo kokemukset uupumisesta ja juosten kusten tekemisestä tuntuvat itsellenikin tutuilta, ja myös hyvin hyödyllisiltä kokemuksilta. Kun tietää, mikä on liikaa, osaa pitää tehtävät sopivissa määrissä ja sitten myös ymmärtää, mitkä tehtävät kannattaakin tehdä juosten kusten, että voi keskittyä itselle tärkeisiin.

    Onneksi voit myöhemmin ottaa vähemmän kuin vuoden kurssit puolessa vuodessa ;)

  • I am really delighted to read this blog posts which includes lots of helpful information, thanks for providing these statistics.

Leave A Response

* Denotes Required Field