“Minä en ehdi”

MINÄ EN EHDI

Olet kuullut jonkun sanovan noin varmasti miljoona kertaa ja ehkä sanonut niin itsekin. Minä ainakin olen. Ja sanon välillä edelleenkin.

Enkä ole ylpeä siitä. Sillä tuo lausahdus on kaikkea muuta kuin totta.

“Minä en ehdi kuntoilemaan kun pitää saada työt valmiiksi ja käydä kaupassa ja hakea lapset päiväkodista ja tehdä ruokaa ja syödä ja…”

Kuulostaa ihan järkevältä, eikö kuulostakin? Onhan töiden tekeminen ja lasten hakeminen päiväkodista ja kaikki nuo muutkin tärkeitä asioita, jotka pitää tehdä.

Tällöin kyseessä ei kuitenkaan ole ajanpuute, löytyyhän kuitenkin aikaa hoitaa nuo kaikki muut asiat. Kyseessä ovat prioriteetit. Töiden tekeminen, lasten hakeminen, kaupassa käyminen ja muut ovat tässä tapauksessa tärkeämpiä asioita kuin kuntoileminen.

Hyvin usein törmään tilanteeseen, jossa joku henkilö “ei ehdi” tekemään jotain, mutta ehtii katsomaan telkkaria, kyhjöttämään netissä ja käymään viihteellä. Kyse ei ole siis missään määrin siitä, etteikö tämä henkilö ehtisi tekemään jotain. Kyse on siitä, että hän tietoisesti tekee mieluummin jotain muuta (katsoo telkkaria, käy viihteellä jne) kuin sitä, mitä hän ei muka “ehdi” tekemään.

Jos olisimme rehellisiä sekä itsellemme että muille, emme sanoisi “minä en ehdi”. Sanoisimme “minä teen mielummin jotain muuta.

Niin, en minäkään usein sano noin, vanha “mä en ehdi”-tapa kun vaan istuu niin tiukassa. Uskon ja toivon kuitenkin, että pikkuhiljaa pääsen siitä eroon. Toivttavasti aiemmin kuin myöhemmin, mutta nämä tälläiset tuntuvat olevan aika hitaita muutoksia. Tai sitten vain teen jotain väärin.

Lisäys: Kävi ilmi, että tästä kirjoituksesta saa helposti sen käsityksen, että kyse olisi vain sanoista ja siitä miten puhuu. Ei sentään.

Sanathan johtuvat ajatuksistamme. Puhumme pääosin sitä, mitä ajattelemme. Emme viljele mitään ”mä en ehdi”-juttua, ellemme oikeasti ajattele niin (paitsi jos tietysti haluamme tietoisesti valehdella).

No miksei noin sitten tulisi ajatella? Mitä pahaa siinä on? Mikä tämän koko homman pointti on?

Sen pointti on kontrollin palauttamisessa. Ja mitäkö tarkoitan sillä?

Tarkoitan sitä, että monet kiireestä ja ajanpuutteesta ja niistä johtuvasta stressistä kärsivät ihmiset kokevat, että ovat ikään kuin menettäneet tilanteen hallinnan. He kokevat, että heillä on niin paljon tehtävää ja hoidettava, etteivät he yksinkertaisesti millään ehdi hoitamaan kaikkea haluamaansa! He kokevat olevansa olosuhteiden armoilla, kykenemättä enää itse vaikuttamaan tilanteeseen.

Ja ymmärtämällä, että heidän kiireensä ja ajanpuutteensa johtuu vain ja ainoastaan siitä, miten he ihan itse priorisoivat tehtävänsä, he kykenevät kertaheitolla palauttamaan kontrollin omiin käsiinsä (tai tajuamaan, että se oli heillä oikeasti kaiken aikaa). Ymmärtämään, että he itse päättävät ajankäytöstään, eivätkä ole olosuhteiden armoilla.

 

(Visited 190 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field