Mistä pelko johtuu ja miten siitä pääsee eroon

BK Kuinka vähentää pelkoaan

Mitä on pelko?

Yksinkertaisestaen: pelko on tunne. Kuten muidenkin tunteiden kohdalla, säätelevät ajatuksemme sen toimintaa ja voimakkuutta. Yleisesti uskotaan, että tunteet johtuvat meille tapahtuvista asioita, mutta kyseessä on yleinen harha. Otetaan muutama havainnollistava esimerkki:

Jos esimerkiksi haluan lähestyä tuntematonta ihmistä julkisella paikalla ja ajattelen samalla “mitä jos toi pitää mua jonkinlaisena ahdistelijana ja torjuu mut?”, tunnen ajatuksen seurauksena pelkoa. Jos taas ajattelen että “hei, toihan hymyilee mulle, se selkeästi haluaa että lähestyn sitä” niin pelkoa on vähemmän ja pelon sijaan saatan tuntea innostusta ja itsevarmuutta.

Jos taas pidän puhetta yleisölle ja ajattelen että “mitä jos mä sekoan sanoissani ja jäädyn, kaikki varmaan pitää mua ammattitaidottomana ja ilkkuu jälkeenpäin ja mun uskottavuus on sitten mennyttä…” niin tietysti minua pelottaa. Jos sen sijaan ajatukseni on esimerkiksi mallia “mä oon tehnyt tän monta kertaa ennenkin, enkä ole koskaan mokannut isosti, tuskin mokaan nytkään. Ja vaikka mokaisinkin, kukaan ei todennäköisesti muista sitä enää parin viikon päästä” niin pelkoa on vähemmän.

Jos lentokoneessa istuessani pelkään, johtuu se siitä, että ajattelen koneen esimerkiksi putoavan tai joutuvan jonkinlaiseen onnettomuuteen. Jos taas fiilistelen mielessäni sitä, kuinka mielettömän siistiä lentäminen on, tunnen pelon sijasta pikemminkin riemua ja innostusta.

Jos olen joutunut kadulla tilanteeseen, jossa epäsiistin näköinen henkilö vaatii minulta rahaa röökiin, pelottaa minua huomattavasti enemmän jos ajattelen, että tämä henkilö on varmasti joku ryöstäjä-pahoinpitelijä, kuin jos ajattelen että kyseessä on vain joku harmiton pultsari.

Jos olen osallistunut johonkin kilpailuun ja pelkään häviäväni, johtuu pelkoni siitä, että ajattelen häviön tuovan minulle mielipahaa. Jos taas ajattelisin että häviö opettaa jopa enemmän kuin voitto ja että häviöstä ei seuraa mitään pahaa, ei mitään pelättävää olisi.

Jos olen retkellä vuoristossa ja kiipeän kapeaa ja vaikeakulkuista polkua ja ajattelen kuinka yhdenkin jalan lipsahtaminen johtaa putoamiseen ja niskan murtamiseen, pelottaa. Jos tiedän että kyllä mä jalkani osaan oikein asettaa ja jos liukastunkin niin saan ajoissa kiinni turvaköydestä, ei pelkoa ole yhtä paljon.

Huomaa, että missään esimerkissä itse tilanne ja ulkoiset puitteet eivät muutu, ainoa muuttuja ovat kokijan ajatukset.

Kyse ei siis ole tilanteesta, ulkopuolisista tekijöistä tai kokijan rohkeudesta, ainoastaan ajatuksista. Jos kyse olisi tilanteesta, johtaisi sama tilanne aina samaan tunteeseen, riippumatta siitä mitä tilanteen kokija siitä ajattelee. “Rohkeus” taas on osittain mitäs muutakaan kuin kykyä valita tilanteeseen sopivan tavan ajatella.

Pelko on siis tunne, joka muiden tunteiden lailla reagoi ajatuksiimme.

Sen lisäksi että pelko on tunne, se on eräänlainen perustunne, josta useimmat muut kielteiset tunteet ovat johdettavissa. Kuvitellaan että olen hankkiutunut kumppanini kanssa riitaan suututtuani hänelle siksi, ettei hän lupauksestaan huolimatta ollut maksanut laskuja ajoissa. Suuttumukseni voi johtua esimerkiksi seuraavista asioista:

  1. 1Hän on pettänyt luottamukseni, millä ei olisi sinällään väliä, ellen pelkäisi että yhteiseloni epäluotettavasti toimivan ihmisen kanssa on vähemmän miellyttävää kuin täysin luotettavan kanssa.
  2. Koska laskuja ei maksettu ajoissa, pelkään joutuvani maksamaan myöhästymismaksuja tai kohtaamaan muita seuraamuksia.
  3. Pelkään, että jos en ilmaise suuttumusta toisen väärinkäytöksen johdosta, ottaa kumppanini jatkossa tavaksi hoitaa kaikki hommat myöhässä.

Kaikissa kolmessa tapauksessa pelko jotakin kohtaan on se, joka johtaa suuttumukseen ja sitä kautta riitaan. Ellei mitään noista pelkäisi, perustetta suuttumiselle ei olisi. Samoin esimerkiksi mustasukkaisuus, toinen kielteinen tunne, pohjautuu täysin pelkoon. Olen kirjoittanut siitä laajemmin täällä. Vaikkapa häpeä taas perustuu mm. pelkoon siitä, että jokin mokani on tuottanut jollekulle mielipahaa tai jotain muuta kielteistä.

Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää, ettet ajattele että pelontunteesta pitäisi päästä eroon.

Ei todellakaan pidä, eikä edes voi. Pelontunne on ihan yhtä luonnollinen osa meidän aivojemme ja kehomme toimintaa kuin mikä tahansa muukin, eikä sitä sieltä saa mitenkään ilmeisesti eliminoitua. Pelon tuntemisessa ei ole mitään väärää. Kaikenlaiset yritykset yrittää ohjata ja kontrolloida ajatuksia ja tunteita ovat lähinnä typeriä ja tuomittuja jossain kohti epäonnistumaan. Lisäksi voidaan argumentoida, että pelon tunne on yksi hyödyllisimmistä tunteista.

Koetun pelon määrää voi kuitenkin vähentää. Yksi tapa tehdä se on lakata uskomasta ajatuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Kun me uskomme tulevaisuuteen sijoittuvaan ajatukseen (”mä tulen varmasti mokaamaan mun esiintymisen”), me uskomme johonkin, jota ei ole ainakaan vielä tapahtunut, eikä välttämättä koskaan tapahdukaan. Jos ajattelen esimerkiksi lentokoneessa istuessani että “tää kone osuu ihan varmana johonkin lintuun ja menettää moottorinsa ja putoaa”, niin ajattelen jotakin, mitä ei ole vielä tapahtunut. Pulu ei ole vielä osunut moottoriin eikä kone pudonnut. Pelko johtuu ajatuksesta, jolla ei ole vielä tässä vaiheessa mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Jos taas tunnen pelkoa ja huolestuneisuutta siitä, ettei joku läheiseni ole palannut kotiin niihin aikoihin kuin lupasi, johtuu pelkoni vaikkapa ajatuksesta, että tälle on voinut sattua jotain. Hyvin todennäköisesti mitään ei ole sattunut, vaan hän on vaikkapa myöhästynyt bussista tai jäänyt suustaan kiinni. Pelkään jotain, mitä ei ole tapahtunut, jotain mikä ei ole totta. Ja jos jotain on oikeasti sattunut, pelkääminen ei enää riitä, pitäisi sen sijaan toimia.

Heti kun lakkaamme uskomasta tällaisiin ajatuksiimme, niiltä ikään kuin putoaa pohja. Näemme ne enää vain harhaisina ajatuksina, ei todellisina tapahtumina jotka varmasti toteutuvat.

(Visited 10 782 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment