Mistä tehtävälista-ahdistus johtuu ja onko se perusteltua

mistä tehtävälista-ahdistus johtuu ja onko se perusteltua

Olen suuri tehtävälistojen ystävä. Ja kun olen jonkin asian ystävä, hehkutan sitä aina kun joku vain kuuntelee. Tälläisen hehkuttelun yhteydessä aloin sitten yhä useammin törmäämään ihmisiin, jotka kertoivat tehtävälistojen aiheuttavan heissä vähintäänkin ahdistuneita fiiliksiä. Olisin toki kestänyt sen, että muutama ihminen ei jaa rakkauttani näihin listoihin, mutta kun näitä ihmisiä oli oikeasti paljon! Ymmärtääkseni tätä uskomatonta vääryyttä päätin perehtyä asiaan vähän syvemmin.

(Kirjoitin tämän muuten vähän vapaammalla kädellä kuin yleensä, joten jos olet huippuvakava henkilö, tätä kannattanee lukea vähän varauksella.)

Tätä varten etsin kolme (todella uskottava otanta!) kiireistä ihmistä – jotka varmasti hyötyisivät tehtävälistojen pitämisestä – käsiini ja kyselin tungettelevia kysymyksiä heidän ja tehtävälistojen välisistä suhteista.

Ja seurannut keskustelu näytti äärimmilleen tiivistettynä suurin piirtein tältä:

Jevgeni: Tehtävälistat ovat upein juttu ikinä, miksi ette pidä niistä?

Henkilöt 1/2/3 :

– Ne saavat kaiken tuntumaan hirveältä suorittamiselta!

– Oon pari kertaa koittanut pitää tehtävälistoja mutta ne aina jää niin tulee vaan ankea olo kun en kykene olemaan tommonen järjestelmällinen ihminen.

– No ne aina häviää ja sitten ei muista enää että mitä pitikään tehdä.

– Jos listaa niihin jotain eikä jaksakaan tehdä niin se on siinä kokoajan muistuttamassa ja se ahdistaa.

– Liika järjestelmällisyys ahdistaa.

– Vain tylsät ihmiset pitävät tehtävälistoja ja suunnittelevat, mielenkiintoiset ihmiset elävät hetkessä.

Ja monia variaatioita noista samoista. Useimmat mainittiin enemmän kuin kerran.

Jos tarkastellaan tämän huipputieteellisen kyselytutkimukseni vastauksia, niin onko yksikään mainituista syistä oikeasti ylitsepääsemätön, vai selviääkö tästä ahdistuksesta pienellä uskomustensa muokkaamisella?

Tarkastellaan noita kaikkia vuorotellen. En lähde tässä kirjoituksessa avaamaan noita uskomuksia tarkoituksena muuttaa niitä, sillä muuten tätä saisi lukea vielä huomennakin ja teillä on varmasti parempaakin tekemistä. Yritän olla kuitenkin tekemättä tästä yksityistä puolustuspuhettani tehtävälistoille. Katsotaan onnistunko. Todennäköisesti en.

“Tehtävälistat saavat kaiken tuntumaan suorittamiselta”.

Tämän kanssa olen oikeastaan samaa mieltä. Minustakin ne saavat kaiken tuntumaan suorittamiselta. Oman kokemukseni mukaan noin ensimmäisen viikon ajan, ehkä parin ensimmäisen. Sen jälkeen niistä tuli niin luonnollinen osa toimintaani, että tuntui pikemminkin suorittamiselta pitää mitään mielessä ilman, että sitä oli laittanut listalle josta sen saattoi aina tarkistaa.

“Koitin listojen käyttöä mutta sitten epäonnistuin ja alkoi ahdistaa”.

Joo, mä koitin joskus aikoinaan kalakeittoa ja se oli pahaa enkä ole sen koommin syönyt sitä. Muut kuitenkin tuntuvat siitä pitävän ja saavan siitä paljonkin irti. Oma ikävä kokemukseni ei kuitenkaan tee itse asiasta oikeasti ikävää. Mikään (oman ennakkoasenteeni lisäksi) ei estä minua nauttimasta kalakeitosta. Ja aion ehdottomasti jossain vaiheessa opetella syömään sitä. Eli pari epäonnistunutta kokemusta jossain asiassa ei tarkoita sitä, että se asia olisi jotenkin huono tai ettei se ole sinua varten.

“Ne tehtävälistat aina häviää ja sitten ei muista mitä piti tehdä”.

Nyt hei oikeasti.

“Jos listaa niihin jotain eikä jaksakaan tehdä sitä niin se on siinä kokoajan muistuttamassa ja se ahdistaa”

Näinhän se taitaa mennä. Kysymys lienee kuitenkin siinä, että onko se listan vika ja onko kyseessä oikeasti huono asia. Se, ettei saa asioita tehtyä näyttää olevan aikalailla omaa vikaamme (ehkäpä olen väärässä?), jolloin on vain hyvä asia että jokin muistuttaa meitä siitä että ne tulisi tehdä. Ja jos ne ikävät asiat olisi kiva unohtaa ja jättää tekemättä, miksemme tekisi niin? Pakko ei ole kuin kuolla.

“Liika järjestelmällisyys ahdistaa”.

Tämä on aidosti jännä. Mitä pikaisesti kyselin, niin taustalla näytti vaikuttavan jokin alitajuinen uskomus kuten “järjestelmälliset ihmiset ovat tylsiä (ja minä en halua olla tylsä)” tai edelläkin mainittu “järjestelmällisyys saa elämän tuntumaan suorittamiselta”. No, näinhän tämä ei ole, mutta minua ei tässä kannata ainakaan suoraan uskoa, kirjoitan myöhemmin tästä ihan oman kirjoituksensa missä availen asiaa tarkemmin.

“Vain tylsät ihmiset pitävät tehtävälistoja, mielenkiintoiset taas elävät hetkessä”.

Tämäkin on käytännössä syvempää avaamista vaativa rajoittava uskomus, mutta voi tästä jotain pintapuolistakin sanoa. Oman kokemukseni mukaan asia on nimittäin jos ei suorastaan päinvastoin, niin ei ihan noinkaan. Toisaalta minullekin tulee tunne, että kaikenlainen järjestelmällisyys on tylsien kirjanpitäjätyyppien heiniä. Toisaalta taas kaikista tuntemistani ihmisistä mielenkiintoisimmat ja vauhdikkaimmat ovat myös melko järjestelmällisiä.

Myös oma kokemukseni tukee tätä. Kaikki järjestelmällisyys, johon tämä tehtävälistojenkin käyttäminen kuuluu, tekee elämästäni helpommin hallittavaa ja näin ollen tekee siitä tavallaan venyvämpää. Voin milloin tahansa repäistä ja tehdä mitä tahansa vauhdikasta juurikin siksi, etten pelkää että minulla jää joku tärkeä homma sen takia roikkumaan, koska olen jatkuvasti tietoinen mitä pitää tehdä ja milloin. Nimenomaan järjestelmällisyyden olemassaolo elämässäni tuo varmuutta siitä, että teen mitä tahansa repäisevää, yllättävää tai hölmöä, niin voin silti olla aika varma, että saan kaikki tärkeät hommani hoidettua ajoissa. Lisäksi säästän järjestelmällisellä toiminnalla aivan järjettömät määrät aikaa, joten myös ehdin tehdä enemmän niitä kivoja ja mielenkiintoisia juttuja.

Toisaalta, ehkäpä yritän vain uskotella itselleni että en oikeasti olisi jotenkin kuiva tai tylsä ;)

(Visited 312 times, 1 visits today)

1 Comment

Leave A Response

* Denotes Required Field