Näin pääset eroon kiireestä

näin pääset eroon kiireestä

Moi!

Onko kiire? Onko kivaa? Ai ei? Ei se mitään, apu on lähellä!

Kiireongelman ratkaiseminen on kuulemma juuri nyt se kuumin juttu ja ajattelin kantaa korteni kekoon sen ratkaisemiseksi. Kiinnittäkää siis turvavyönne niin käydään asiaan!

Mitä kiire oikeastaan on?

Vastoin yleistä luuloa, kiireentunne ei pienimmissäkään määrin johdu siitä, että on paljon tai liikaa tekemistä. Se johtuu ajatuksesta, että on liikaa tekemistä, että emme ehdi ja että ei-ehtimisestä seuraa jotakin, mitä emme ollenkaan halua.

Tunne siis seuraa ajatusta. Kun ajattelen “apua apua mä en ehdi millään palauttaa näitä kaikkia projekteja voi ei saan varmaan potkut”, tunnen kiirettä ja kaiken kukkuraksi vielä stressiä ja pelkoa.

Mikäli taas ajattelisin “joo ei mitään hätää, ehdin satavarmasti tekemään nämä kaikki jos vaan vähän viitsin yrittää”, en tuntisi kiirettä enkä pelkoa, sillä mikään ajatuksissani ei laukaisisi niitä.

Kiireentunne ei suinkaan siis vähene tai katoa siksi, että tekemisen määrä vähenee, vaan koska ajatuksemme muuttuvat. “Apua apua mä en ehdi” vastaan “jees, kaikki on hallinnassa, ei hätää”.

Millä tavoin kiire on vahingollista

Jotkut pitävät kiireestä, sillä sen koetaan motivoivan asioiden tekemiseen ja luovan sellaista hyvänlaatuista painetta. On se minustakin välillä ihan kiva fiilis, mutta pääosin siitä seuraa vain ikäviä asioita, joita ovat ainakin seuraavat:

Hosuminen

Kiirehtiessä sitä välillä tuppaa vähän hosumaan. En ole mikään täydellisyydentavoittelun ystävä ja teen usein hommat vähän vasemmalla kädellä, mutta joskus hosuminen nyt vain ei kannata.

Irtautuminen hetkestä

Kun kiireentunteeseen tosiaan sisältyy se “apua apua pakko ehtiä nyt on kiire”-ajatus, heijastuu se siihen, mitä kyseisellä hetkellä yritämme tehdä. Ihmismielen huomiokykyä on mahdotonta jakaa (joo, ei onnistu täydellisesti edes naisilta) ja pienikin määrä huomiota kiireajatuksille on pois kaikesta muusta.

Tehottomuus

Edellinen huomiokyvyn jakaminen taas johtaa tehottomuuteen, mikä on juuri se asia, jonka kiireisenä haluaisi välttää. Toisin sanoen, kiireentunteen alaisena saattaa saata vähemmän aikaan kuin normaalisti!

Pelko ja stressi

Kuten useimpien muidenkin kielteisten tunteiden, on kiireenkin takana pelko. Pelkäämme, että ellemme ehdi, tapahtuu jotakin, minkä emme halua tapahtuvan. Koska haluamme ehtiä paremmin, alamme kiirehtimään. Tämä menee tosiaan niin päin, että kiireentunne seuraa pelkoa, mutta toistellessamme itsellemme kuinka “on pakko ehtiä, muuten käy huonosti” ikään kuin ylläpidämme pelkoa ja sitä myöten stressiä muistuttamalla itseämme myöhästymisen seuraamuksista.

Ja eroon siitä pääsee näin

En oikeastaan suosi mitään itsehillintä-, tunteidenhallinta-, tai meditaatiotekniikoita kiireen voittamisessa, sillä ne tuntuvat lähinnä säälittäviltä pikalaastareilta sen rinnalla, mitä voi saavuttaa oivallettuaan seuraavat asiat:

Kaiken ehtii kuitenkin

Tämä on toki tilannekohtaista, mutta oman kokemukseni mukaan valtaosa tilanteista, joissa koetaan kiirettä, olisivat täysin hallittavissa, mikäli oikeasti keskityttäisiin asioiden tekemiseen kiirepanikoimisen ja päättömän säntäilyn sijaan. Mikäli tilanne taas on päinvastainen, eli meillä on täysi varmuus, että kaikkea ei ehditä tekemään annetussa ajassa, kiireelle ei ole tarvetta, sillä emme kuitenkaan ehdi.

Kiire rokottaa tulosta

Koska hätiköinti ja hitailu on juuri sitä, mitä kiireentunteen alaisuudessa vähiten halutaan, auttaa tämän mielessä pitäminen välttymään kiireeltä astetta paremmin.

Kannattaa keskittyä hetkeen, ei katsoa eteenpäin

Mikäli kaiken huomionsa suo juuri sillä hetkellä käsilläolevalle tehtävälle, ei ehdi keskittymään näihin “apua se deadline lähestyy mitämäteenmitämäteen”-ajatuksiin, jolloin mielenrauha säilyy ja kiireentunne pysyy kaukana. Ja saattaapa se tehtäväkin tulla nopeammin valmiiksi, kun keskittyy vain siihen.

“Oikeasti tekemällä” saa aikaan mittavaa tulosta

Mikäli mietin keskivertopäivääni, menee siitä varmaan 90 % kaiken turhan pyörittelyyn. Lopun 10 % aikana saan taas mukavan paljon kaikkea tehtyä. Joskus (ikävän harvoin) otan itseäni niskasta kiinni ja käytän jopa puolet päivästäni hyödyllisten asioiden tekemiseen, ja voi sitä tehtyjen asioiden määrää päivän lopulla!

4 tunnin työviikko-kirjan kirjoittaja Tim Ferriss totesi eräässä haastattelussa käyttävänsä 80 % päivästään työnteon välttelyyn ja loput 20 % työntekoon, ja hän saa elämässään aikaan niin paljon, että kuka tahansa voisi olla kateellinen.

Mitenkö tämä liittyy kiireeseen? No siten, että jos sen kiirepanikoimisen ja kanamaisen juoksentelun sijaan keskityttäisiin “oikeasti tekemään”, niin tulosta syntyisi ihan uskomattomia määriä.

Et tarvitse kiireentunnetta motivoimaan itseäsi

Jotkut tosiaan tykkäävät kiireestä ja deadlineista, sillä ne motivoivat tekemään. Ja niinhän ne motivoivat minuakin, en vain millään tasolla nauti asioiden tekemisestä viime tingassa, ja koska en nauti, vältän niiden tekemistä viimetinkaan.

Tähän auttaa kummasti sen käsittäminen, etten ihan oikeasti tarvitse sitä uhkaavasti lähestyvää deadlinea motivoijaksi. Voin hoitaa hommani valmiiksi jo kauan ennen deadlinea ihan vain siksi, että minua huvittaa tehdä niin. Se lähestyvä takaraja ei ole mikään taianomainen potku persauksille, ellei sen anna olla sitä. Itseään voi potkaista ihan hyvin roimasti etukäteenkin.

Ja sitten vielä pari käytännön tekniikkaa:

Tee tehtävä kerralla

Ellei kyseessä ole ihan oikeasti joukko helppoja pari sekuntia vaativia tehtäviä, älä multitäskää. Vaikka olisit millainen monikäsitaituri tahansa, kaikella kunnioituksella, se multitäskäys on ihan hemmetin tyhmää, se kun näyttää herkästi johtavan hutilointiin, hidasteluun, tehtäviin kuluvan ajan kasvuun ja muihin huonosta keskittymisestä johtuviin lieveilmiöihin. Minulla meni vuosia tämän tajuamiseen, kun se multitäskäys nyt vaan vaikutti niin tehokkaalta, vaikka todellisuudessa se oli kaikkea muuta. Nykyään pyrin keskittymään asiaan kerralla ja tulosta tulee enemmän kuin koskaan.

Keskity olennaiseen

No okei, mitä jos tehtävää on ihan oikeasti enemmän kuin niiden tekemiseen vaaditaan aikaa ja kiireen tunne on seurausta siitä? Koska kukaan ei tietääkseni osaa pidentää vuorokautta parilla lisätunnilla ehtiäkseen kaiken, se on ilmeisesti “voi voi” osalle tehtävistä. Koska tässä on tasan yksi vaihtoehto, asian hyväksyminen, ei kiireentunne ole oikeastaan perusteltu, sillä tietämme jo, että ei kaikkea ehdi kuitenkaan. Tunne onkin seurausta ajatuksesta “mun pitää ehtiä nyt mahdollisimman paljon”.

Tässä vaiheessa tietysti tiedämme, että kiireentunteen alaisena ei todellakaan saa mahdollisimman paljoa aikaan. Näin ollen voi kiiruhtamisen sijaan käyttää hetken jos toisenkin tärkeimpien tehtävien tunnistamiseen ja surutta heivata pois ne vähiten tärkeät.

Muita vinkkejä?

Itse olen onnistunut eliminoimaan useimmat kiireentunteeni aikalailla edellämainitut asiat sisältämällä, mutta olen vakuuttunut, että keinoja on paljon enemmänkin. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaiselle, joka niitä viitsi täällä jakaa :)

(Visited 693 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field