Näin nautit seksistä enemmän: 3 ajatusta nautinnon hyväksymiseen

Näin nautit seksistä enemmän 3 ajatusta nautinnon hyväksymiseen1

Olin joitakin viikkoja sitten eräässä tilaisuudessa, jossa Smile Makers-brändi esitteli tuotteitaan, joita on alkanut tuomaan nyt myös Suomeen. Mitä tuotteita? No hieromalaitteita. Kyllä, juuri sellaisia hieromalaitteita, jotka laitetaan sinne paikkaan.

Tilaisuudessa oli myös puhumassa Havaintoja parisuhteesta –blogin pitäjä Sami Minkkinen, joka paljastui niin hyväksi tyypiksi, että haluan mainita tässä hänen erinomaisen bloginsa. Kannattaa lukea :)

Seksivälineistä ja niiden käytöstä puhuttaessa päästään yhä nykypäivänäkin sen olennaisen kysymyksen ääreen: Onko tämä ihan okei? Onko tämä hyväksyttävää?

smilepuska-182843
“Onko tämä ihan okei…?”

Jos aihetta tarkastelee hieman syvemmin, ei kyse edes ole siitä, onko seksivälineiden käyttö itsessään ok (se on!), vaan siitä, kuinka me jatkuvasti ja usein huomaamattame arvotamme nautintoa.

Kulttuurissamme on runsaasti epämääräisiä, kirjoittamattomia sääntöjä siitä, millainen nautinto on OK ja millainen nautinto ei. Nautintoa ei käsitellä pelkkänä nautintona, vaan siihen liitetään herkästi ylimääräinen arvo: kuinka ”oikeanlaista” jonkin tyyppinen nautinto on? Kuinka hyväksyttävää on nauttia juuri tällä tavoin?

Esitän yksinkertaistetun esimerkin:

Lauantai-iltana saunan jälkeen pimeässä huoneessa tapahtuva lähetyssaarnaaja-muotoinen parisuhdeseksi on helposti hyväksyttävää nautintoa. Se on tuttua, turvallista ja jopa varovaisimmat meistä nautiskelevat siitä.

Vaan millaisten kysymysten eteen joudut, jos suosikkitapasi kokea seksuaalista nautintoa onkin jotain hieman marginaalisimpaa, kielletympää ja taatusti enemmän mielipiteitä jakavaa?

Mitä jos ykköstapasi nautiskella on esimerkiksi raju, vahvasti kinkyhenkinen seksi, johon sisältyy fyysistä ja verbaalista alistamista ja/tai alistumista, kipua sekä liikkumisen ja itsemääräämisoikeuden rajoittamista? Vaikka 50 Shades of Grayn kaltaiset popkulttuuri-ilmiöt ovatkin tehneet siitä jossain määrin hyväksyttävämpää, aiheuttaa sellainen edelleen ihmettelyä, taivastelua, ymmärtämättömyyttä ja muunlaista kielteistä suhtautumista.

Mieleen nousee helposti kysymys: Onko tämä oikeasti ihan OK?

”Mikäli tämä olisi oikeasti täysin okei, kokisivatko niin monet muut ihmiset sen niin outona ja epänormaalina? Herättäisikö se niin vahvoja tunteita muissa, aiheuttaisiko se niin paljoa ihmettelyä?

Ehkäpä se on kuitenkin jossain määrin jotenkin, jollain tavalla väärää? Entä jos minulta onkin vain jäänyt jotain ymmärtämättä, kun erehdyn luulemaan, että se muka olisi OK? Entä jos se oikeasti onkin vähän epänormaalia? Entä jos olenkin jotenkin outo ja seksuaalisuudeltani kieroutunut?”

Ottaen huomioon, että seksuaalisuus on meille ihmisille muutenkin hyvin herkkä ja siten vaikea aihe, eivät nuo ole mitään pikkukysymyksiä. Koska seksuaalisuus on niin henkilökohtaista, niin lähellä meitä itseämme, emme sen kyseenalaistaessamme tule kyseenalaistaneeksi ainoastaan tapaamme kokea nautintoa. Kyseenalaistamme samalla itsemme kokonaisuudessa: onko meissä itsessämme jotain vikaa?

Lähtökohtaisesti haluamme olla hyviä, oikein toimivia ja oikeanlaisia ihmisiä. Emme halua, että meissä on vikaa. Emme halua, että olisimme vääränlaisia. Seksuaaliseen nautinnon hyväksyttävyyteen liittyvät kysymykset kuljettavat meidät kuitenkin nopeasti juuri tämän kysymyksen ääreen: Olemmeko me hyviä ja oikeanlaisia?

Kun sitten H-hetkellä huomaatkin jälleen kerran ajautuneesi pohdiskelemaan omaa vääränlaisuuttasi, ei hetkessä oleminen ja nautinnolle antautuminen olekaan kovin helppoa. Kun alamme epäillemään omia tapojamme kokea nautintoa, nautinnon kokeminen vaikeutuu huomattavasti.

Miksi nautinto on vaikeaa?

Mikä sitten tarkalleen ottaen vaikeuttaa nautinnon kokemista? Mitkä ajatukset ja tunteet tulevat nautinnon eteen? Millaiset huolet nostavat H-hetkellä päätään ja häiritsevät hetkeen heittäytymistä? Tässä muutamia esimerkkejä.

  • Tarve onnistua: Osaanko olla seksuaalisesti kykenevä ja taitava? Olenko oikealla tavalla tässä, teenkö oikeita asioita, tunnunko hyvältä? Mitä jos teenkin jotain väärää?
  • Tarve miellyttää: Osaanko olla sellainen, kuin partnerini haluaisi minun olevan? Tiedänkö edes tarpeeksi hyvin, mistä hän tykkäisi? Mitä jos en onnistu miellyttämään?
  • Tarve tulla koetuksi hyvänä ja kokonaisena ihmisenä: Luottaako partnerini minuun ihan oikeasti, kokeeko hän minut luottamuksen arvoisena? Entä pitääkö hän minua hyvänä tyyppinä? Arvostaako hän minua? Entä jos olen hänelle vain merkityksetöntä hetken huvia?
  • Tarve toteuttaa sosiaalista ohjelmointia, käytännössä tarve olla ”oikeanlainen”: Olenko sellainen ihminen, jollainen minun ”kuuluisi olla”? Käyttäydynkö ”oikealla” tavalla?
  • Tarve toimia omien arvojen mukaisesti: Toiminko siten, kuin syvällä sisimmässäni koen oikeaksi? Teenkö juuri nyt jotain, minkä takana en ehkä seiso enää myöhemmin? Tulenko katumaan tätä? Tuntuuko tämä oikealta?
  • Kyky hyväksyä partneri: Voinko olla varma että partnerini on hyvä, arvostettava, luottamuksen arvoinen tyyppi? Onko OK, että olen tässä hänen kanssaan? Voiko tässä käydä jotenkin ikävästi?

Lopulta se suuri, häiritsevästi ratkaisematon ja usein itsellemmekin tiedostamaton kysymys on juuri tämä: Olenko minä oikeanlainen?

3 ajatusta nautinnon hyväksymiseen

Lukemattomien keskustelujen sekä omien kokemusteni perusteella väittäisin, että oma tapa kokea nautintoa voidaan oppia hyväksymään ja kokemaan hyvänä. Mitenkään nopeaa ja helppoa se ei kuitenkaan vaikuta olevan. Voisin hyvin kuvitella, että kyseessä voi olla vaikka koko elämänmittainen prosessi.

Tämän prosessin edistämiseksi haluankin tarjota tänään 3 ajatusta, joista on ollut ainakin itselleni apua oman seksuaalisuuden hyväksymisessä.

1. Tiedosta, että tapasi nauttia on myös lukemattomien muiden tapa

Moni kantaa mukanaan ajatusta siitä, että olisi jotenkin yksin oman “epätavallisen” seksuaalisuutensa kanssa. ”Olen varmaan ainoa, joka on tällainen, normaalit ihmiset toimivat ja kokevat ihan eri tavalla!”

Uskon, että yksi syy tällaisen älyttömän uskomuksen syntymiseen on se, ettemme ihan hirveän helposti tule puhuneeksi muiden kanssa näistä asioista. Kun emme useinkaan kuule siitä, miten muut kokevat asioita ja mistä he todellisuudessa tykkäävät, syntyy helposti tämä ikävä kokemus omasta erilaisuudesta. Ironista on tietysti se, että muut eivät jaa näitä kokemuksiaan ja mieltymyksiään kanssamme, koska hekin ehkä pelkäävät paljastuvansa erilaisiksi ja oudoiksi.

Onneksi nykyään käytässämme on sellainen asia kuin internet. Sieltä voi helposti tarkistaa, kuinka yksin oikeasti oletkaan omien mieltymystesi kanssa. Ottaen huomioon, kuinka yllättäviä mieltymyksiä ja tapoja kokea nautintoa ihmisillä on, et todennäköisesti ole edes lähellä sitä “oudointa” ääripäätä.

(Vai miltä kuulostaa esimerkiksi se, että jotkut kiihottuvat siitä, kun seksileikkeihin otetaan mukaan ilmapalloja, joita sitten hyväillään tai jotka kliimaksin hetkellä räjäytetään? Kyllä, tämäkin on todellinen ilmiö. Joillekin jopa ilmapallon värillä saattaa olla vaikutusta siihen, kuinka kiihottavaksi sen kokee. Meitä ihmisiä on moneen junaan!)

Kun tiedostamme, että myös lukemattomat muut ihmiset jakavat oudoimmatkin mieltymyksemme tai tapamme nauttia, on enää vaikea uskoa sen olevan väärin ainakaan sen vuoksi, ettei ”kukaan muu” ei ole samanlainen. Oikeasti tätä palloamme asuttaa 7,4 miljardia piilopervoa ihmistä. Ja se on todella okei.

2. Ihmiset osaavat pääasiassa huolehtia itsestään

Koska seksissä me ikään kuin avaamme itsemme, päästämme toisen äärimmäisen lähelle itseämme ja asetumme hyvin haavoittuvaiseen asemaan, kiinnostaa meitä tietysti se, mitä se toinen ajattelee meistä. Kuinka partnerimme kokee meidät?

Olenko hänen silmissään okei? Teenkö hänen mielestään oikeita asioita? Olenko hänen mielestään hyvä? Kokeeko hän minut miellyttävänä?

Ymmärrämme toki, että todellista vastausta näihin on vaikea saada, sillä emme pääse toisen pään sisään. Se ei kuitenkaan estä meitä olemasta huolissamme aiheesta. Ja kieltämättä samaistun itsekin tähän huoleen. Ajattelen paljon sitä, mitä minusta ajatellaan. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut päästämään siitä pääosin irti seuraavien oivallusten avulla:

a) Hallitsen tilannetta vain itseni osalta. Voin päättää ainoastaan omasta toiminnastani. Voin tehdä parhaani ollakseni mukava, viehättävä, haluttava, arvostettava ja niinedelleen, mutta muutoin en voi vaikuttaa tilanteeseen. On lopulta aina toisen osapuolen asia, kuinka hän kokee minut. Koska tiedostan, etten voi hallita hänen kokemustaan, kannattaako minun olla siitä niin aktiivisesti huolissani? Toki toivon hänen pitävän kaikesta mitä teen, mutta en voi oikeasti tietää, joten ainoa mitä voin tehdä, on luottaa.

b) Ihmiset osaavat pääasiassa huolehtia itsestään. Kokemukseni mukaan useimmat ihmiset osaavat viestittää jollain tavoin siitä, mistä pitävät tai eivät pidä. Viestintä voi olla verbaalista tai kehollista, se voi olla sanoja, ilmeitä, lähentymisiä, vetäytymisiä, vaihtoehtojen tarjoamista tai jotain muuta. Sen havaitseminen voi toki vaatia tilannelukutaitoa, jota kaikilla ei välttämättä ole.

Jos tämä tilannelukutaito kuitenkin löytyy, voi valtaosan ajasta luottaa siihen, että partneri kyllä osoittaa, onko kaikki okei vai ei. Aina näin ei toki ole ja on kieltämättä ikävää jälkeenpäin kuulla, jos jokin asia ei olekaan ollut okei. Pääasiassa kuitenkin ihmiset kykenevät viestimään omia toiveitaan, joten voin luottaa siihen, että tilanteesta voi nauttia ilman, että jatkuvasti tarvitsisi stressata sitä, mitä toinen ajattelee juuri nyt.

3. Ihmiset ovat yllättävänkin hyväksyviä, avomielisiä ja hyväntahtoisia

Ihmisolento on hyvin taipuvainen projisoimaan omia epävarmuuksiaan muihin. Projisointi on psykologiassa käytetty termi, joka tarkoittaa taipumustamme yleistää omia ajatuksiamme, toiveitamme ja pelkojamme myös muita koskeviksi. Jos olen esimerkiksi epävarma jostain tavastani kokea nautintoa, ajattelen herkästi, että myös muut ihmiset suhtautuvat kyseiseen asiaan epäillen. Käytännössä siis uskon muiden ajattelevan ja kokevan asioita samoin kuin minä itse.

Näin ei kuitenkaan ole. Todellisuudessa muut ihmiset ajattelevat ja kokevat asioista usein aivan eri tavoin, kuin me itse. Tämä voi päteä niin hyvässä, kuin pahassakin. Jokin meille vaikea tai kielteinen aihe voi olla jollekulle muulle hyvin helppo ja myönteinen. Jokin meille helppo ja myönteinen taas voi olla jollekulle toiselle vastaavasti vaikea.

Itse yllätyn jatkuvasti hyvin myönteisesti siitä, kuinka myönteisiä ja avomielisiä muut ihmiset usein ovatkaan. Erityisesti omaa seksuaalisuutta pohtiessani sorrun helposti ajattelemaan, että muut ihmiset ovat jotenkin erityisen sulkeutuneita, tuomitsevia ja syyllistäviä ja eivät varmasti tykkää siitä, mistä itse tykkäisin.

Ja kerta toisensa jälkeen huomaan olevani väärässä! Ihmiset yllättävät minut jatkuvasti avoimuudellaan, hyväksyvyydellään ja hyvyydellään. Ihmiset osoittavat kerta toisensa jälkeen olevansa parempia tyyppejä, kuin ennakkoon odotin.

En tarkoita sitä, että kaikki olisivat kaikissa tilanteissa samaa mieltä asioista. Eivät toiveet ja mieltymykset käy aina täysin yhteen. Se on täysin luonnollista ja jopa todennäköistä, ettei niin käy. Olen kuitenkin kokenut, että eriävätkin mieltymykset osataan hyväksyä ja nähdä myönteisessä valossa yllättävänkin usein. Ei tule mieleen kovinkaan montaa tilannetta, missä en olisi kohdannut hyvyyttä ja hyväksyntää. Ja juuri tämä tieto ihmisten keskimääräisestä myönteisyydestä ja avomielisyydestä mahdollistaa ainakin itselleni sen, että voin suhtautua luottavaisesti siihen, että omatkin tapani kokea nautintoa ovat okei :).

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia