Näytä idolisi niin näytän kuka olet

näytä idolisi niin näytän kuka olet

Näytä minulle ystäväsi, niin näytän sinulle kuka sinä olet, sanoo venäläinen sananlasku. Nämä sanat lausutaan esimerkiksi tilanteissa, joissa ihminen on ajautunut väärille poluille ystäviensä myötävaikutuksesta.

Amerikkalaisessa self help-maailmassa taas usein todetaan ihmisen olevan viiden parhaimman ystävänsä summa. Tällä tarkoitetaan sitä, että omaksumme tahtomattakin niiden ihmisten ominaisuuksia, toiminta- ja ajatusmalleja, joiden kanssa vietämme eniten aikaa.

Olen kuunnellut viime ajat äänikirjana loistavaa Walter Isaacsonin kirjoittamaa Steve Jobsin elämänkertaa. Juuri sen samaisen Jobsin, joka rakensi Apple-imperiumin ja jonka pärstä esiintyy milloin missäkin motivaatiokuvassa.

Ja mahdotontahan se on väittää muuta. Steve Jobs oli ihminen, jonka saavutuksia ei voi olla ihailematta tai väheksymättä. Steve oli myös ihan hirveä mulkku ja kusipää. Ihminen, jonka kanssa työskentely oli useimpien kertomusten mukaan milloin epämiellyttävää, milloin täyttä helvettiä.

Steve näki asiat hyvin mustavalkoisina. Kaikki, mistä hän piti oli “hämmästyttävän upeaa”, kun taas kaikki mille hän ei aivan täysillä lämmennyt oli “vitun paskaa”. Oikeat sanat kokouksessa sanonut tiimin jäsen sai kunnian olla hämmästyttävän upea, Jobsin kanssa poikkiteloin asettunut taas sai kuulla olevansa vitun paska. Jopa parhaiden ystäviensä mielestä Steve oli raivostuttava ja hankala, mutta kuitenkin oudolla tavalla inspiroiva, vaikuttava ja ihailtava ihminen.

Olen aiemminkin kirjoittanut inspiroivista mulkuista, räppäri Cheekistä ja valmentaja Sarasvuosta, joiden “huonot puolet” ovat kaiken kansan tiedossa, mutta jotka ovat siitä huolimatta hyvin inspiroivia ja mielestäni ihailtavia hahmoja.

Olisiko Cheek noussut yhtä korkeudelle ilman ylimielisen itsevarmaa asennettaan? Tuskin. Olisiko Steve Jobs luonut menestystuotteita yksi toisensa jälkeen, jos ei olisi kertonut tuotesuunnittelusta eri mieltä olleille insinööreilleen näiden ideoiden olleen “vitun paskoja”? Tuskin.

Tästä syntyy tietysti aiheellinen kysymys. Eikö Steve olisi voinut hoitaa hommaa kotiin ilman, että olisi ollut niin mulkku? Onko vittumaisuus edellytys sille, että menestyy? Eikö Cheekistä olisi voinut tulla Suomen kovinta räppäriä ilman, että hän joka toisessa laulussaan kertoisi siitä, kuinka erinomainen kaveri ja kultapoika oikein onkaan?

Maalaisjärkeni sanoo, ettei vittumaisuus ole mikään edellytys suuruudelle. Hyvä niin. Kuitenkin näyttää siltä, että useimmissa menestyjissä on enemmän Cheekkiä, Steveä ja Sarasvuota kuin Gandhia ja äiti Teresaa. En väitä ymmärtäväni mekaniikkaa tämän takana, mutta näin asiat näyttävät syystä tai toisesta olevan. Pehmeitä ja kilttejä menestyjiä toki on, mutta pääosin he näyttävät hukkuvan niiden joukkoon, jotka kykenevät olemaan jossain määrin kovia ja kusipäisiä.

Menestystä on toki monenlaista. Mielestäni esimerkiksi elämänsä hyvän tekemiseen käyttänyt ihminen on monessa suhteessa paljon suurempi menestyjä kuin miljardiomaisuuden kerännyt yrityspatu. Tästä huolimatta juurikin miljardööripatut (tai miljonäärimuusikot…) tulevat yleensä mainituiksi, kun ihmisiltä kysyy heidän idoleitaan.

En suinkaan väitä, että tässä olisi välttämättä mitään vikaa. Idoleinaan saa toki pitää juuri heitä, joiden saavutukset ja elämä juuri itseään sattuvat motivoimaan. Näkisin kuitenkin tärkeäksi tehdä itselleen selväksi, mitä heissä oikein ihailee.

Mielestäni esimerkiksi neuvostoliiton kasaan takonut setä Lenin on ihailtava hahmo. En kuitenkaan kykene hyväksymään hänen toisinaan toimeenpanemiaan brutaaleja puhdistuksia. Ihailen Sarasvuota, mutta pidän hänen tapaansa koulutustensa aikana suuttua erilaisen mielipiteen sanojille melko hölmönä ja vähän naurettavana.

Venäjällä äänestettiin muutama vuosi sitten historian “suurinta venäläistä”. Kolmannelle palkintosijalle selviytyi ehkäpä koko ihmiskunnan historian verisin diktaattori Stalin, jonka lempipuuhaa tuntui olevan juurikin oman kansansa tuhoaminen. Venäläisiltä kysyttäessä vakuutellaan, ettei Stalinin tekoja voi hyväksyä, mutta ahh, olihan hän silti niin vahva johtaja!

Myönnän ihailevani Cheekkiä ja Sarasvuota. Sen sijaan monet ystäväni pitävät heitä äärimmäisen epämiellyttävinä ilmestyksinä. Mikä saa minut ihailemaan ja ystäväni halveksimaan heitä?

Kyse on samaistumisesta. Ystävistäni on etovaa ajatella, että he Cheekin tai Sarasvuon saappaissa ollessaan toimisivat samoin kuin C ja S toimivat. Minä sen sijaan tiedostan itsestäni juuri sen puolen, jolla kihahtaisi kusi päähän tasan heti, jos saisin samanlaista menestystä.

Samaa olen havainnut jokaisessa ihmisessä, joiden kanssa olen keskustellut heidän idoleistaan. Oikeastaan poikkeuksetta heidän mainitsemillaan idoleilla on hyvin samanlaisia luonteenpiirteitä kuin heillä itselläänkin. Sen sijaan vastakkaisia luonteenpiirteitä omaavia hahmoja pidetään ärsyttävinä, typerinä, etovina ja jopa “vitun paskoina tyyppeinä”.

Tästä on johdettavissa se, että olemme ainakin osittain samanlaisia kuin ne ihmiset, joita ihailemme. Yllättävän hyväksi tavaksi tutustua ihmisen sisimpään on paljastunut heidän idoleidensa tiedusteleminen.

Mitä idolisi kertovat sinusta?

Mitä kertoo se, että ihailet Stalinia? Entä se, että ihailet Gandhia? Mitä Jobs ja Cheek kertovat sinusta?

Olen kovasti kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne aiheesta. Keitä ihailet ja mitä yhteistä löydät väliltänne?

(Visited 414 times, 1 visits today)

7 comments… add one

  • Joonas Kes 10, 2014, 11:14 pm

    Hämmästyttävää, mutta silti totta. Taas mielenkiintoinen oivallus!

    • http://edbehandlung.men/ Elo 9, 2016, 1:59 pm

      This was awesome and I loved reading it all! Sounds like she is going to have a great year as long as the big kids allow her to be independent, mom doesn't show up every day and she stays out of that supply room!! Too bad you didn't get her recap on video…she would have gotten a kick out of that in the future.

    • usda.gov Lok 11, 2016, 8:48 am

      nor did bob s say anything close to what you said he did….NO WONDER you are clueless!———————————————————————OK JS,Teach me! Teach me everything you know! I have a couple minutes to spare.

    • http://www./ Mar 15, 2016, 2:32 am

      Not cranky, if you click image on the blog it links to a flickr account where the image’s HTML can be copied and posted on other blogs such as this one. No need to remove it, you can simply add a caption of where you got it from. The image is quite helpful, I encourage you to put it back up, just add a caption. No hate here

  • Mari Kes 11, 2014, 10:57 am

    Kusipäistä menestyjää voi ihailla ehkä myös siksi, että itse haluaisi uskaltaa laukoa mielipiteitään yhtä suoraan ja toivottaa epämiellyttävät ihmiset huut helvettiin. Ehkä sitä pidetään myös jonkinlaisena rehellisyytenä: jos tiedän, että ihailemani ihminen voi halutessaan polkea minut maanrakoon, tuntuvat kehut ehkä vastaavasti paljon paremmilta ja aidommilta kuin kiltin ja ystävällisen kehut.

  • Karla Nieminen Hei 4, 2014, 9:00 pm

    Hyvä havainto, että samaistuminen on usein noissa isossa osassa. Steve Jobsista on helppo pitää, koska hän vaikutti olleen todella monipuolinen ja vaihteleva ihminen. Hän oli insinööri, taiteilija, kauppatieteilijä, mulkku, ystävällinen… Kaikkea.

    Iso syy tuohon mulkkujen ihailuun voi myös olla heidän itsevarmuutensa, tehokkuutensa ja spontaaniutensa. Vaikka edellisten edellytys ei ole huonosti käyttäytyminen, niin usein vähän röyhkeät tyypit eivät pidä kynttiläänsä vakan alla, vaan päästävät muutkin ominaisuutensa valloilleen.

  • MariaH Mar 12, 2015, 1:29 am

    Jotenkin lohdullista :) Ihailen kauheaa kasaa ihmisiä…tässä jokunen nimi…Tony Robbins, Wayne Dyer, Louise L. Hay,Brendon Burchard, Jim Rohn, Earl Nightingale, Jaakkolat,Halmetoja, Tara L, Kirsi S, Andy H, Scott Dinsmore, James Clear, J.S ja monia muita niin kirjailijoita, puhujia, opettajia, äitejä ja yrittäjiä (niitä ihmisiä,jotka uskaltavat kokeilla uutta ja myöntävät avoimesti ”virheensä”).. Haluaisin ainakin uskoa,että on jotain samaa,ehkä jotain onkin.Mahdollisesti pehmeät arvot ja lämmin sydän.

Leave a Comment