Hei!
Tänään haluan kirjoittaa hieman ikävästä ja yleistymässä olevasta
nykypäivän ilmiöstä, josta on terapiatyön piireissä alettu puhumaan nettideittiuupumuksena.
Nettideittiuupumus on juuri sitä, miltä kuulostaakin: käytämme niin kovaan tahtiin nettideittisovelluksia ja käymme niin ahkerasti niiden kautta sovituilla deiteillä, että uuvumme siitä.
(Tämä sama teksti löytyy myös videomuotoisena, voit katsoa sen täältä. Mukavia katseluhetkiä!)
Deittiuupumukseen kuuluu tavanomaisten uupumusoireiden lisäksi muutamia lisäoireita. Esimerkiksi Väestöliiton jo vuonna 2015 tekemän deittiuupumuskyselyn perusteella esiin tuli mm. seuraavanlaisia asioita:
- 76 % vastaajista oli alkanut kokea kyynistä asennetta kumppanin löytymistä kohtaan
- 67 % koki yksinäisyyden kokemuksia
- 67 % koki pelkoa siitä, ettei kumppania kuitenkaan löydy
- 50 % koki kelpaamattomuuden tunteita, eli esimerkiksi, ettei kelpaa seurustelukumppaniksi, vaikka ihan hyvä tyyppi muutoin onkin
- Kolmasosa mainitsi myös seksuaalisten halujensa vähenemisen
Yleisiä esiinnouseita, aiheeseen liittyviä tunteita olivat alakulo, ahdistuneisuus, ärtyneisyys ja arvottomuuden kokemukset.
Pystyn jossain määrin itsekin samaistumaan näihin. Kun vielä olin sinkkuna, harrastin nettideittailua kovasti. En kokenut ihan kuvatun kaltaista vahvaa uupumusta, mutta muistan, että nettideittailuun liittyi kyllä epämääräinen, raskas fiilis. Se ei aivan vienyt iloa deittailusta, mutta teki siitä toisinaan pakonomaisen ja ahdistavan tuntuista.
Mistä deittiuupumus johtuu?
Deittiuupumuksen taustalta löytyy mm. seuraavanlaisia
tekijöitä:
Jännityksen katoaminen: Aiemmin jännittävästä ja kiinnostavasta tapahtumasta tulee ajan, kokemuksen ja toistuvuutensa vuoksi yhä rutiininomaisempi.
Tapaamme uusia ihmisiä kerta toisensa jälkeen. Käymme kerta toisensa jälkeen lävitse hyvin samankaltaisen ja toistuvan tutustumisrituaalin. Kerta toisensa jälkeen esittelemme itsemme ja kerromme itsestämme samankaltaisia asioita.
Pidemmän päälle tämä kaikki ei enää ole kovin kiinnostavaa, mutta kumppanin löytymisen toivossa toistamme sitä yhä uudelleen ja uudelleen.
Ristiriitaisten tunteiden läsnäolo: Aktiivinen deittailu voi altistaa meitä kahdelle samanaikaiselle, mutta keskenään ristiriitaiselle tunteelle. Toisaalta haluamme löytää itsellemme kumppanin, mutta toisaalta emme jaksaisi juosta jatkuvasti sellaista etsimässä. Kamppailemme ehkä pitkiäkin aikoja kahden vastakkaisen tarpeen kurimuksessa.
Toistuvat pettymyksen ja torjutuksi tulemisen tunteet: Mitä useampia henkilöitä kohtaamme, sitä useammin meille tarjoutuu mahdollisuus myös pettymiseen. Ehkä petymme toiseen ihmiseen, ehkä hän pettyy meihin. Ehkä jompikumpi meistä torjuu toisen, mikä ei ole mukava tunne kummallekaan osapuolelle. Nämä ovat raskaita tilanteita yksittäistapauksinakin. Vielä raskaampia ne lienevät usein toistuessaan.
Raskas asia jo valmiiksi raskaassa elämässä: Ihmisten elämä ei ole muutoinkaan helppoa. On kiireitä ja väsymystä ilmankin, että aktiivinen deittailu kaikkine haasteineen ja pettymyksineen tekee siitä vieläkin raskaampaa.
Deittailun tavanomaiset haasteet: Uusiin ihmisiin tutustuminen, varsinkaan pariutumismielessä, ei ole useimmille meistä helppoa hommaa edes silloin, kun meillä menee muutoin loistavasti.
Treffit ovat haastava sosiaalinen tilanne, jossa viihtyminen vaatii melkoista sosiaalista taituruutta ja itsevarmuutta. Tyypillisesti treffit ovatkin sekoitus iloa, kauhua, positiivista ja negatiivista jännitystä, hyvällä ja huonolla tavalla kiusallisia hetkiä, itsensä kyseenalaistamista… Siis kaikenlaisia haastaviin sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä ilmiöitä. Tällaisen tunnecoctailin toistuva nauttiminen voi tuntua raskaalta.
Pakonomainen deittailu
36 % Väestöliiton kyselyyn vastanneista oli kokenut, että heidän nettideittailunsa oli pakonomaista. Deittisovellus Tinderia vilkuiltiin silloinkin, kun ei tehnyt edes mieli.
Tällainen kuulostaa samalta, kuin jonkin melko harmittoman, mutta silti rasittavan riippuvuuden kanssa kamppailu. Kynsien pureskelu voisi toimia hyvänä esimerkkinä. Ei niitä kynsiä oikeastaan huvittaisi pureskella, mutta kun ei oikein onnistu olemaan pureskelemattakaan.
Ikävä juttu deittiuupumuksessa voi olla lisäksi se, että uupumus alkaa vaikuttamaan muuhunkin elämään. Yksi vastaaja esimerkiksi kuvasi, kuinka Tinderin käyttö häiritsee töissä keskittymistä, sillä ajatukset ajelehtivat töiden sijaan oman profiilin hiomiseen.
Hyvä uutinen tässä on kuitenkin se, että useimpien deittiuupumus helpotti, kun kumppani lopulta löytyi. Sitä odotellessa haluan jakaa 3 vinkkiä deittiuupumuksen helpottamiseen. Uupumusta ei näillä kokonaan ratkaista, mutta pientä helpotusta voi kyllä olla luvassa.
1. Käytön rajoittaminen
Monilla uupumusta näyttää aiheuttavan se, että deittailu alkaa viemään muutenkin kiireisestä elämästä enemmän tilaa, kuin mitä sille ollaan valmiita antamaan. Tinderiä ja nettideittisaitteja käytetään silloinkin, kun se ei huvita. Lisäksi niitä käytetään jopa hyvin sopimattomissa tilanteissa. Eräässä tutkimuksessa nousi esiin, kuinka jotkut pelaavat Tinderiä jopa auton ratissa.
Jos nettideittailu on vallannut elämästämme enemmän tilaa, kuin olemme sille valmiita suomaan, tilan voi pyrkiä ottamaan takaisin. Itselleen voi yrittää asettaa rajoja.
Käyttönsä voi rajoittaa esimerkiksi tiettyihin tunteihin päivässä. Esimerkiksi pari tuntia illassa, ei enempää. Vastaavasti myös deiteillä käymisen määrää voi rajoittaa. Jos kolmet deitit viikossa uuvuttavat selvästi, voi määrää pudottaa vaikkapa yksiin deitteihin.
Mikäli käytön rajoittaminen epäonnistuu ja luisut kerta toisensa jälkeen omista rajoistasi, voi harkita myös ihan kunnon tauon pitämistä. Väestöliiton kyselyssäkin puolet vastaajista olivat kokeneet tauon pitämisen vähentävän deittiuupumustaan.
Käytännössä joudumme siis tarkastamaan tässä hieman prioriteettejamme: onko hyvinvointi ja jaksaminen meille tärkeämpää kuin maksimaalisesti tehokas parinhaku? Joustammeko mieluummin jaksamisestamme, vai parinhaun tehokkuudesta? Valinta on toki jokaisen oma, eikä kumpikaan vaihtoehto ole mielestäni sen parempi tai huonompi kuin toinenkaan.
(Herättävää muuten, kuinka samankaltaista retoriikkaa käytetään myös päihdeterapiassa. On pakonomaista käyttöä, rajojen asettamista, käytön rajoittamista ja taukojen pitämistä…)
2. Tarkoitusperien arvuuttelun vähentäminen
Yksi asia, jonka itse koin aikoinaan nettideittailussa hyvin rasittavana ja jonka moni muukin on nostanut keskusteluissa esiin, on se, että deittailessa joutuu usein arvuuttelemaan aktiivisesti ja jatkuvasti toisten ihmisten tarkoitusperiä.
Mitä toinen oikein haluaa? Mitä hän etsii? Onko hän etsimässä vakavaa parisuhdetta, vai ehkä avointa suhdetta, vai ehkä panokaverisuhdetta, vai ehkä yhden illan juttua, vai ehkä pettämisseuraa, vai ihan platonista seuraa kulttuuritapahtumissa käymiseen vai jotain muuta? Entä mitä minä itse oikeastaan etsin? Käyvätkö nämä meidän etsintöjen kohteet yhteen? Löydämmekö toisemme?
Tällainen jatkuva arvuuttelu voi olla paitsi itsessään rasittavaa, myös pahimmillaan jopa ruokkia epäluottamusta, jota jotkut meistä tuntevat jo valmiiksi muita ihmisiä kohtaan. Epäluottamuksen lisääntymisen taas tiedetään edesauttavan esimerkiksi masennuksen tai ahdistuneisuushäiriöiden muodostumista.
Usein toisen ihmisen tarkoitusperiä voi kysyä suoraan, mutta suoraan kysyminen ei takaa selkeää vastausta. Toisaalta aina ei halua edes kysyä suoraan, sillä se voi hieman vähentää sitä niin mukavaa tutustumiseen liittyvää salaperäisyyttä ja jännitystä…
Koska nyt puhutaan kuitenkin uupumuksen hoitamisesta ja nettideittailun helpottamisesta, suosittelen tällaista ratkaisua, joka toimi aikoinaan omalla kohdallani hyvin: laitetaan omat tarkoitusperämme selvästi näkyville.
Jos haen vakavaa suhdetta, kerron sen. Jos haen seksiseuraa, kerron sen. Jos haen kavereita tapahtumissa käymiseen, kerron sen.
Voiko tällainen suoruus vähentää tutustumiseen liittyvää jännitystä ja salaperäisyyttä ikävällä tavalla? Kyllä varmaan, jossain määrin ja joidenkin ihmisten kohdalla. Jos prioriteettina olisi juuri tämä jännityksen säilyttäminen, en ehkä olisi niin suora. Jos prioriteettina on kuitenkin uupumuksen hoito, voi olla hyvin selvää hyötyä siitä, kun tällä tavoin saa jo ennakkoon seulottua pois valtavan määrän tyyppejä, joiden kanssa ei kuitenkaan pidemmän päälle löytäisi sitä yhteistä säveltä.
Eli tässäkin tehdään prioriteettivalinta. Kumpi onkaan itselleen tärkeämpää, sen mukaan kannattaa mennä.
3. Torjutuksi tulemisen sietäminen
Kolmas vinkki liittyy torjutuksi tulemisen sietämiseen, sillä torjutuksi joutuu aktiivisen nettideittailu-uran aikana lukemattomia kertoja. Tämä vinkki voi tuntua ensialkuun hieman älyttömältä ja jopa asiattomalta, mutta on hyvin toimiva sitten, kun sen onnistuu oikeasti sisäistämään. Itselläni meni aikoinaan kyllä ihan kunnon tovi siihen, että tästä sai oikeasti otteen, mutta haluan kuitenkin jakaa sen kanssasi siltä varalta, että saat tästä kiinni.
Aloitetaan kuitenkin ensin siitä, miksi torjutuksi tuleminen on meille lähtökohtaisestikaan niin hemmetin kivulias kokemus. Miksi se oikein tuntuu niin pahalta? Moni nettideittaileva ystäväni on sanonut, että jopa se, että joku edes peruu treffit etukäteen, tuntuu sekin ikävältä. Todellista, suoraa torjuntaa ei tarvitse edes tapahtua, jotta meille tulisi paha mieli. Miksi oikein olemme näin herkkiä?
Nykyään tiedetään, että torjutuksi tuleminen aktivoi aivoissamme samoja alueita, kuin fyysisenkin kivun kokeminen. Torjutuksi tuleminen siis käytännössä “sattuu”. Miksi?
Vastaus saattaa piillä kaukana historiassamme. Aikoinaan me ihmiset elimme verrattain pienissä metsästäjä-keräilijäheimoissa. Elämä oli vaarallista ja ainoa todellinen turva oli juuri yhdessä pysymisestä. Heimo oli turvapaikkamme. Heimosta karkoitetuksi tai syrjäytetyksi tuleminen ja yksin jääminen taas merkitsi lähes varmaa kuolemaa. Onkin spekuloitu, että ihmiselle kehittyi eräänlainen sosiaalinen turva- & varoitusjärjestelmä, joka suojeli meitä tällaiselta syrjäyttämiseltä. Sosiaalinen torjunta tuntui kipuna, joten osasimme varoa tekemästä liian vakavia virheitä yhteisössämme.
Me taas tässä olemme sitten oletettavasti näiden selviytyneiden ihmisten jälkeläisiä ja meillä on yhä käytössämme tämä sama varoitusjärjestelmä. Kun tulemme sosiaalisesti torjutuiksi, järjestelmä “hälyttää” ja varoittaa, että nyt olemme vaarassa joutua “karkoitetuksi”.
Kuinka tämä tieto sitten auttaa meitä nykyhetkessä?
Usein jo pelkkä kivun syyn ymmärtäminen voi auttaa tulemaan toimeen sen kanssa. Jos ymmärrämme, että torjutuksi tuleminen tuntuu pahalta siksi, että se on normaali osa psyykeemme toimintaa, EIKÄ ole todiste esimerkiksi siitä, että olemme oikeasti aivan paskoja, epäonnistuneita ja arvottomia ihmisiä, jotka tulivat torjutuksi oman mitättömyytensä tähden, tuntuu torjutuksi tuleminen edes vähän helpommalta kestää.
Tästä päästäänkin ajattelutapaan, joka voi tehdä torjutuksi tulemisesta hieman helpompaa. Kuten sanoin, tämä voi tuntua ensialkuun hieman älyttömältä ja typerältä, mutta kun tämän sisäistää, tämä usein toimii. Kyseistä tekniikkaa käyttävät apunaan esimerkiksi ammattimyyjät, joiden työhön voi kuulua torjutuksi tuleminen useita kertoja päivässä, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Torjuntoja on siis pakko oppia sietämään. Myymistä itsekin useaan kertaan kokeilleena korostan myös, että ihan yhtä hirveältä se työssäkin torjutuksi tuleminen tuntuu, kuin deittailessakin.
Tässä ajatusmallissa on olennaista ymmärtää, että torjutuksi en tule MINÄ ihmisenä, vaan se TUOTE, jota edustan.
Kuvitellaan esimerkiksi, että olen ovelta ovelle kiertävä pölynimurikauppias. Kuten arvata saattaa, tulen torjutuksi todella usein. Jos ottaisin sen vähääkää vakavammin, olisi työni todella ikävää ja raskasta! Mikä siis auttaa olemaan ottamatta sitä torjutuksi tulemista niin vakavasti?
Sen ymmärtäminen, että torjutuksi en tullut MINÄ ihmisenä ja myyjänä, vaan TUOTTEENI, tässä tapauksessa se kyseinen imuri, jota tarjosin. Se ei tarkoita, että imurissani olisi mitään vikaa. Ihan hyvää imuria minä kaupittelen. Asiakas ei kuitenkaan välttämättä tarvitse JUURI TÄTÄ imurimallia! Se ei tee imuristani huonoa, vaan ainoastaan väärän juuri asiakkaani tarpeisiin.
Asiakas kyllä haluaa imurin, mutta ei minun malliani. Ehkäpä hän haluaa imurin, joka on suurempi tai pienempi, ehkä hän haluaa kannettavan mallin, ehkä hän haluaa enemmän tai vähemmän imuvoimaa tai äänekkäämmän tai hiljaisemman yksilön. Imuri kyllä halutaan, mutta omani ei nyt vain sattunut olemaan oikea, vaikka ihan käypä kone onkin.
Sama juttu deittailussa. Me kaikkihan etsimme juuri omaan makuumme sopivaa kumppania. Ja sehän on tärkeääkin, varsinkin, jos haluaa pitkän parisuhteen. Valinnan kannattaa olla mietitty. On vain luonnollista, et me torjumme ja tulemme torjutuiksi.
Tämä voi tuntua melko kliiniseltä ja kylmältä tavalta katsoa asiaa, ja sitä se hieman onkin. Pointti on kuitenkin siinä, että näinkin voi oppia katsomaan torjutuksi tulemista tavalla, joka tuntuu edes hieman vähemmän henkilökohtaiselta ja siten edes hieman vähemmän satuttavalta. Me olemme hyviä tyyppejä, mutta emme vain aina sitä, mitä toinen ihminen etsii.
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Yhä useampi etsii nykyään rakkautta nettideittisovellusten kautta. Nettideittailussa pärjääminen voi olla kuitenkin yllättävänkin hankalaa! Siksi suosittelen nettideittailun haasteisiin Lovenan “Deittaile onnistuneesti” -verkkokurssia, jonka kehittämisessä olen ollut itsekin mukana. Kurssilla opit toimintamallit, joiden avulla teet nettideittailusta merkittävästi helpompaa ja tuloksellisempaa.
