Nöyryys on tärkein oppimistaito: Näin sinusta tulee huippuoppija!

Nöyryys on tärkein oppimistaito Näin sinusta tulee huippuoppija

Onko tehokkaammin oppiminen sinulle ajankohtaista ja haluaisitko kehittyä siinä paremmaksi? Mikäli kyllä, jatka lukemista :)!

Tämä ehkä kuulostaa pehmoiselta, mutta vakuutun yhä enemmän ja enemmän siitä, että tärkein oppimistaito ei ole suinkaan terävä äly ja hyvät istumalihakset. Niistäkin on kyllä valtavaa hyötyä, mutta vain niihin tukeutuessamme jätämme käyttämättä huipputärkeän opinlähteen: muut ihmiset.

Itse näen nöyryyden ja yhteistyön muiden ihmisten kanssa jopa suurimpana ja tärkeimpänä oppimisen tehostajana. Kun kykenemme nöyryyteen, avautuu käyttöömme toimintamalleja, joiden avulla voimme saada käyttöömme enemmän tietoa nopeammin ja tehokkaammin.

Muilta ihmisiltä oppiminen vaatii kahdenlaista nöyryyttä:

Ensimmäinen näistä on se nöyryys, joka sallii meidän oppia kaikilta meiltä viisaammilta ja taitavammilta. Lähtökohtaisesti jokainen ihminen voi opettaa meille jotain. Jokainen osaa jotain meitä paremmin. Todella usein kuitenkin näen, kuinka monet ihmiset asettavat oppimiselleen rajoja, jotka perustuvat sellaiseen lievään ylimielisyyteen, ihmiskiukkuun ja pikkumaisuuteen:

  • “No tuolta tyypiltä en ainakaan ota mitään oppia vastaan!
  • “Mitä tuokin tyyppi muka tietää!”
  • “Tuohan on ihan mulkku kaveri, en todellakaan ala kuuntelemaan mitään, mitä sillä on sanottavanaan.”

Ja nuo ovat kärjistettyjä esimerkkejä. Tosielämässä usein jo pieni epäluuloisuus tai lievinkin kielteisyys jotakuta kohtaan saattaa johtaa siihen, että kieltäydymme kuuntelemasta heitä ja ottamasta heiltä oppia vastaan. Pidän tätä virheenä, vaikka kieltämättä siihen tulee sorruttua itsekin. Lähden siitä, että asioiden ja taitojen oppiminen ja ihmisenä kasvaminen on jo itsessään pyhää, riippumatta siitä, kuka meitä siinä auttaa.

Vaikka saisimme uusia oppeja ja osaamista pahimmalta veriviholliseltamme, on saatu oppi itsessään kuitenkin ihailtavaa ja arvokasta. Toisinaan kohtaa jopa tilanteita, että kaikkein parasta oppia olisi saatavilla juuri heiltä, joilta sitä ei todellakaan tekisi mieli ottaa vastaan! Tyypillinen esimerkki ovat ihmiset, jotka ovat joskus olleet meille todella läheisiä, mutta sitten loukanneet meitä jotenkin. He kuitenkin tuntevat meidät usein niin hyvin, että heiltä olisi saatavana valtava määrä tietoa, jonka avulla voisimme kasvattaa esimerkiksi omaa itsetuntemustamme.

Toinen oppimisen kannalta tärkeä nöyryyden tyyppi on uskallus osoittaa tietämättömyytensä ja nöyryys kysellä. Usein ylivoimaisesti paras tapa oppia mitä tahansa asioita, on kysyä niistä suoraan heiltä, jotka tietävät niistä meitä paremmin. Tämä on kuitenkin vaikeaa erityisesti meille länsimaisille ihmisille.

Kulttuurimme on sillä tavalla sairas, että kaikenlainen tietämys on linkitetty vahvasti ihmisarvoomme. Jos emme tiedä jotain, se viestii siitä että olemme “tyhmiä”, eli käytännössä jotenkin huonompia ihmisiä. Ja nämä asenteet asuvat syvällä! Joudun toisinaan luennoillani ja koulutuksissa suorastaan maanittelemaan isoja, aikuisia ihmisiä, jotta he uskaltaisivat antaa vastauksensa johonkin, mistä eivät ole aivan varmoja. Tietämättömyyden osoittamisen pelko on vakava yhteiskunnallinenkin ongelma, josta ei kuitenkaan puhuta lähes ollenkaan.

Moni tuntuu ajattelevan, että asioista tulisi tietää jotenkin luonnostaan ja että tietämättömyys on merkki jonkinlaisesta ihmisenä epäonnistumisesta. Jos jotain ei tiedä, ollaan mieluummin hiljaa ja toivotaan, ettei kukaan huomaa tietämättömyyttämme. Nöyryys ja kyky myöntää tietämättömyytensä on kuitenkin edellytys sille, että voisi sitä uutta ja hyvää tietoa tehokaasti saada.

Itse pyrin siihen, että kyselen aina silloin kun huomaan, että joku selkeästi osaa jotain minua paremmin. Aiheella ei ole mitään väliä. On kunnia saada opetusta jonkin asian mestareilta!

Kyselen myös aina, kun keskusteluissa nousee esiin esimerkiksi jotain sivistyssanoja, joiden tarkoitusta en tiedä. Mielestäni on huomattavasti vähemmän noloa kysyä jonkin sanan merkitystä, kuin valheellisesti esittää, että tiedän ja mokata koko loppukeskustelun ymmärtämisen.

Tämän nöyryyden opettelu on tehostanut valtavasti ainakin omaa oppimistani ja ihmisenä kasvua. Toki asioita voi oppia myös kirjoista ja koulusta, mutta suoraan muilta ihmisiltä tuleva oppi täydentää näitä loistavasti. Ihmisiltä tuleva oppi on usein myös valmiiksi pureskeltua ja “tosimaailmassa kokeiltua”. Näin heiltä oppiminen säästää usein paljon omaa vaivaa.

Tehtävä

Tarkastele omia asenteitasi oppimiseen:

  • Onko tahoja, joilta et suostu ottamaan oppia vastaan? Miksi?
  • Onko tahoja, joiden edessä ei halua tai uskalla näyttää tietämättömyyttäsi? Miksi?
  • Miksi koet, että tietämättömyytensä näyttäminen on huono asia?
  • Kenellä olisi sinulla paljon opetettavaa, jos vain kehtaisit kysyä?

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia