Millainen on oikeanlainen parisuhde?

oikeanlainen-parisuhde

Törmäsin hesarin sivuilla juttuun otsikolla ”Kirsi Hahtomaa tapaa aviomiestään kerran viikossa – Moni luulee, että pitäisi erota, vaikka kaipaa vain enemmän omaa tilaa”. Aihe, nimittäin se, että maailmassa todentotta on aika erilaisia ihmissuhteita, on ajankohtainen ja tärkeä.

Voisi luulla, että elämme maailmassa, jossa on olemassa se perinteinen parisuhdemalli. Kaksi yhdessä asuvaa, vastakkaisia sukupuolia edustavaa aikuista, ehkä ne pari skidiä, olohuoneen matolla C-asennossa makaava kultainen noutaja ja niinedelleen. Telkkarista tulee uutiset, sauna lämpiää lauantai-iltana, parisuhteen osapuolet viettävät paljon aikaa keskenään ja niinedelleen. Tiedät kyllä.

Ehkäpä valtaosa parisuhteista sitten ovat tätä. Luulisi, mutten kyllä enää tiedä, onko asia oikeasti näin.

Tässä omassa duunissa on sellainen juttu, että pääsee kohtaamaan ihmisiä aika syvällä tasolla. Kuulee ne jutut, joista yleensä ei kovin avoimesti välttämättä jutella. Saa ikään kuin sellaisen kurkistusikkunan toisten ihmisten salaiseen maailmaan, myös näihin parisuhteisiin. Saan usein jälkeenpäin palautetta, että minulle on kivaa jutella, kun en kuulemma ole sellainen muiden valintoja herkästi tuomitseva mulkku.

Ja huhhuh. Mitä enemmän kuuntelen, sitä enemmän kyllä karisee se mielikuva, että minkäänlaista ”oikeanlaista parisuhdetta” olisi olemassa, tuskin ikinä ollutkaan. Ihmisillä on mitä erilaisempia parisuhderatkaisuja, enkä puhu vain perinteisestä monogamia-avoinsuhde-polyamoria-jaottelusta. Käytännössä todelliset parisuhdemallit näyttävät olevan milloin minkäkinlaisia, välillä aika yllättäviäkin sekoituksia tuttuja ja vähemmän tuttuja tapoja olla yhdessä.

Päällepäin voi näyttää siltä, että vähän kaikkien suhteet ovat vähän samantapaisia, mutta kaukana siitä. Ei ole olemassa mitään oikeanlaisen suhteen kaavaa, enkä toistaiseksi ole tavannut sellaista ihmistä, jonka hallussa sellainen kaava olisi.

Siitä päästäänkin tämän avautumisen pääpointtiin: Kuulen jatkuvasti ihmisiltä, kuinka hemmetin ikävältä se tuntuu, kun muut ”oikein ajattelevat” ihmiset katsovat asiakseen ottaa kielteisesti kantaa, väheksyä ja tuomita muita heidän parisuhteiden mallivalinnoistaan.

En tiedä, tuleeko tämä jollekulle jonkinlaisena yllätyksenä: Parisuhteessa onnistuminen on keskimääräisen ihmisen prioriteeteissa usein aika korkealla. Ihmisillä on aika korkeat paineet onnistua. Se taas ei muuten ole helppoa hommaa edes silloin, kun kaikki menee hyvin ja tukea sataa ulkoisestakin maailmasta. Pakka hajoaa usein aika pienistäkin jutuista. Harva kaipaa siihen lisäksi ulkopuolisia oikeineläjiä kertomaan, mikä on oikea ja mikä väärä tapa hoitaa suhteensa ja elämänsä.

Otan vapauden vääntää rautalangasta: Jos suhde ei ole sinun, vaan kahden tai useamman muun aikuisen ihmisen myötämielinen suhde, sinulla ei ole mitään asiaa lähteä väheksymään tai tuomitsemaan. Sellainen tuntuu nihkeältä ja tekeepä välillä aika ikävääkin jälkeä. Ole kypsä ja aikuinen ihminen, älä viitsi tehdä sellaista, se on tuhmaa.

Rakkaudella,

Jevgeni

 

(Visited 872 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field