Oletko hyväksyntäriippuvainen?

oletko hyväksyntäriippuvainen

Hyväksyntäriippuvuus. Puhutaan siitä.

Yritätkö välttyä tekemästä asioita, joita muut eivät välttämättä hyväksy? Pelottaako valintojen tekeminen, koska ne saattavat olla muiden mielestä vääriä? Tuntuuko siltä, että tarvitset muiden hyväksynnän teoillesi ja valinnoillesi?

Saatatpa olla hyväksyntäriippuvainen.

En itse koe olleeni koskaan mitenkään äärimmäisen hyväksyntähakuinen, mutta jossain määrin olin itsekin riippuvainen. Esimerkiksi opiskelujen yhteydessä eteen tulleet ryhmätyötilanteet tai tiimityöskentely töissä sai minussa aikaan fiiliksiä, etten uskalla tehdä kuten haluaisin, koska muut eivät valintojani tai tuloksiani ehkä hyväksyisi.

Tämä oli tietysti osittain hyvä asia, ryhmätyötilanteissa kun ei ihan välttämättä kannata lähteä sooloilemaan ja tekemään päätöksiä muiden ohitse. Pääosin se oli kuitenkin vain rasittavaa, sillä en usein edes uskaltanut ilmaista ääneen jotain ajatusta tai ideaa, koska muut olisivat sen saattaneet tyrmätä. Tästä tietysti kärsivät itseni lisäksi muutkin, sillä osa näistä ideoistani olisivat saattaneet hyvässä lykyssä olla jopa hyviä.

No mistä hyväksyntäriippuvuus johtuu?

Halusin vastata tähän käytännön esimerkillä, joten pyysin hyväksyntäriippuvaiseksi ilmoittautunutta ystävääni vastaamaan muutamaan kysymykseen:

J: Miksi haluat teoillesi ja valinnoillesi hyväksyntää?

Y: Koska hyväksynnän saaminen nyt vaan tuntuu hyvältä.

J: Mikä siinä tuntuu hyvältä?

Y: Se tarkoittaa että minun valinnat ovat olleet oikeita tai juttuni tarpeellisia tai älykkäitä.

J: Jos et saisi hyväksyntää, tarkoittaisiko se sitä, että juttusi ovat tyhmiä ja valintasi vääriä?

Y: Joo, ainakin niiden muiden mielestä.

J: No ovatko ne muut jotenkin automaattisesti oikeassa? Voisiko käydä esimerkiksi niin, että valintasi olisivat aivan perseestä tai juttusi typeriä, mutta saisit niistä silti hyväksyntää?

Y: Periaatteessa joo. On oikeastaan käynytkin noin useampaan kertaan. Se voi tavallaan kannustaa vain tekemään enemmän niitä typeriä valintoja, kun tietää että ne hyväksytään tai niihin jopa kannustetaan. Eli muut eivät välttämättä ole oikeassa.

(Eli hyväksynnän saaminen ei siis ole välttämättä edes tavoiteltava asia tilanteessa kuin tilanteessa, eikä sen saaminen oikeasti tarkoita sitä, että olisit jotenkin oikein toimiva tai viisas tai mitä ikinä. Saatat siis olla riippuvainen jostain, jota et ihan välttämättä edes halua.)

J: Jos et saisi hyväksyntää, tarkoittaisiko se siis oikeasti sitä, että juttusi ovat tyhmiä ja valintasi vääriä?

Y: No ilmeisesti ei automaattisesti, mutta joissain tapauksissa myös kyllä.

J: Totta joo. Oletko jotenkin vähemmän arvokas tai alempitasoinen ihminen, jos teet välillä huonon valinnan tai heität ilmoille jonkun ihan jäätävän idean?

Y: En?

J: Tekeekö se sinusta jotenkin ratkaisevasti onnettomamman?

Y: No ei tee, mutta ei se tietysti ihan kivaltakaan tunnu kun muut ajattelevat minusta väheksyen eikä hyväksyen.

——

No niin. Kivaltahan se hyväksynnättä jääminen ei tunnu, se on ihan totta. Tässä ei auta kuin se, että muistaa tunteiden tulevan ajatuksistamme, ei muista ihmisistä. Tai vaihtoehtoisesti sen tajuaminen ja hyväksyminen, että aina ei voi osua oikeaan.

Sen sijaan se, mistä hyväksyntäriippuvuus usein johtuu, on ajatusharhaa.

Emme oikeasti ole tyhmiä, vähäpätöisiä, hölmöjä tai mitään muutakaan vain siksi, että teemme välillä huonoja valintoja tai puhumme typeriä juttuja. Ja jos olemmekin, niin juuri sen tietyn aiheen tai tilanteen yhteydessä. Jos ei kestä sitä ajatusta, ettei voi olla täydellinen tilanteessa kuin tilanteessa, niin ongelmat ovat jo vähän pahemmat kuin joku hyväksyntäriippuvuus. Emme tarvitse jatkuvaa hyväksyntää kaikelle mitä teemme, jotta voisimme tuntea olevamme hyviä ja ehjiä ihmisiä.

Onnellisuutemme tai hyvä olomme ei myöskään ole riippuvainen siitä, saammeko muilta hyväksyntää vaiko emme. Tämä tietysti sen huomioonottaen, että saamme hyväksyntää arkielämässä sen sopivan määrän. Tässä puhun tilannekohtaisesta hyväksyntäriippuvuudesta.

Jos nämä kaksi asiaa kykenee oivaltamaan, hyväksyntäriippuvuus on nopeasti taaksejäänyttä tavaraa. Itsensä hyväksyvät ihmiset hyväksyvät ja sallivat sen, että tekevät joskus hyväksynnättä jääviä asioita. Se on okei ja täysin luonnollista ja se näyttää menevän niin oikeastaan jokaisen kohdalla. Näen vähän järjettömänä tavoitella tässä jonkinlaista erityisasemaa, eli sitä, että olisi ihminen, joka ei koskaan mokaa tai puhu tyhmiä. Onnea yritykseen, mutta tuskin siinä onnistuu.

Hyväksytään siis se, että kaikki mokaavat välillä, että kaikki ovat välillä tyhmiä ja että se on kaikki täysin luonnollista ja hyväksyttävää. Jeejee.

(Visited 1 132 times, 2 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment