Oletko jämähtänyt mukavuusalueellesi? Tässä 3 vinkkiä mukavuusalueen laajentamiseen!

Oletko jämähtänyt mukavuusalueellesi Tässä 3 vinkkiä mukavuusalueen laajentamiseen

Yksi suosituimmista hakusanoista, joilla tälle sivulle saavutaan, on “tylsä elämä“. Tylsä elämä on myös yksi yleisimmistä vaivoista, joita kohtaan keskustellessani töissäni ihmisten kanssa. Tutut rutiinit, tutut harrastukset ja tutut ihmiset. Tuttua, turvallista ja tylsää.

Miksi elämämme sitten on tylsää? Väitän, ettei se johdu siitä, että kukaan meistä olisi ihmisenä jotenkin lähtökohtaisen tylsä.

Muutos vain on meille luonnollisista syistä vaikeaa. Muutosvastarinta ja tuttuun tarrautuminen on ohjelmoitu meihin. Kehomme ja mielemme nauttii hermotoiminnan ja välittäjäaineiden tasolla tutuista asioista, sillä tuttuus edustaa myös turvaa. Muutokseen taas liittyy riskejä, joita kehomielemme luonnollisista syistä välttelee. Omaa luonnollista ohjelmointiaan vastaan käyminen on tämän vuoksi haastavaa.

Ihminen on kuitenkin ristiriitainen otus. Vaikka kehomielemme turvallisuudesta pitääkin, tylsistymme kovin helposti. Alamme kaivata uutta, muutosta, jännitystä!

Tekemällä tuttuja ja turvallisia asioita tulemme saamaan tuttuja ja turvallisia tuloksia. Tekemällä jotain uutta, tulemme saamaan jotain uutta. Siihen sisältyy sekä riskejä, että palkintoja. Jos palkinnot ovat mielestäsi riskien arvoisia ja haluaisit laajentaa mukavuusaluettasi, tässä kolme vinkkiä, joiden avulla se saattaa olla hitusen helpompaa.

1. Täydellisiä hetkiä ei tule

Järkevä ihminen minimoi elämässään kohtaamiaan riskejä etukäteen. Jos tietää, että jotain ikävää voi tapahtua, siihen kannattaa varautua. Ymmärrämme tämän luonnostaan. Ongelmaksi tämä muodostuu siksi, että usein teemme tätä aivan liikaa.

Yksi riskien minimoimisen muoto on täydellisen hetken odottaminen. Haluamme rikkoa rutiineja ja tehdä jotain uutta, mutta päädymme odottelemaan täydellistä hetkeä sen tekemiseen. Tilanteen on oltava juuri oikea, tähtien on oltava juuri oikeassa asennossa… noh, tiedät kyllä, olemme kaikki kokeneet tämän.

Klassinen ja useimmille tuttu esimerkki nuoruudesta on esimerkiksi ihastuksensa ulos pyytäminen. Olisi niin kovin mukavaa pyytää sitä ihastustaan kahville tai leffaan, mutta kun hän ei ole koskaan yksin! Ympärillä pörrää kavereita, eikä silloin tietenkään kehtaa toimia! Täydellisen hetken metsästys voi jatkua pahimmillaan viikkoja ja kuukausia. Ehkä täydellistä hetkeä ei tule koskaan, eikä ihastuksestasi koskaan tule mielytiettyäsi. Ehkä taas joku vähän rohkeampi kaveri ehtii ensin ja sinä jäät puille paljaille. Tämä oli ainakin itselleni valitettavan tuttua.

On tärkeää ymmärtää, että aidosti täydellisiä tilanteita tulee elämässä vastaan hyvin harvoin. Mitä pikemmin hyväksyt tämän ja otat lähtökohdaksi sen, että toimit epätäydellisestäkin tilanteesta käsin, sitä nopeammin elämäsi alkaa uudistumaan ja mukavuusalueesi venymään.

2. Mukavuusalueen venyttäminen sattuu, mutta paljon pelättyä vähemmän

Mukavuusalueensa venyttäminen ei ole mukavaa puuhaa. Pelkojensa kohtaaminen ei tunnu hyvältä. Tiedämme, että alueen venyttäminen on ikävää ja siksi välttelemme sitä.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että kipu kestää vain hetken. Pelkonsa kohtaaminen ensimmäistä kertaa on kamalaa, mutta toinen kerta on yleensä jo paljon helpompi. Kolmas kerta taas on sitäkin helpompi. Mukavuusalue kasvaa hyvin nopeasti ja pelot vähenevät jo parin kerran jälkeen. Kohtaamalla lyhytaikaisen kivun saat itsellesi elinikäisesti lisää rohkeutta ja itsevarmuutta.

3. Mukavuusaluettaan kannattaa venyttää vain vähän kerrallaan

Ehkä suurin taustalla piilevä syy pelkoomme venyttää mukavuusaluettamme on se, että haluamme haukata kerralla aivan liian suuren palan. Jos malttaisimme asettaa sopivan pieniä haasteita, niiden suorittaminen olisi helppoa ja edistyisimme nopeammin. Jos taas vaadimme itseltämme liian suuria, emme saa mitään aikaiseksi ja kehitys polkee paikoillaan.

Kohtaan tämän toistuvasti asiakkaissani, jotka haluaisivat oppia enemmän sosiaalisia taitoja ja nostaa itsevarmuuttaan. Jotkut haluavat oppia esimerkiksi lähestymään tuntemattomia ihmisiä kadulla, vaikka eivät toistaiseksi uskalla edes moikata bussikuskia bussiin noustessaan. Itseään kohtaan esitetty vaatimus on aivan liian iso nykyiseen tasoon nähden.

Jos itsekin koet mukavuusalueen venyttämisen vaikeaksi, pohdiskele tätä: Jos kaikki kuvittelemasi teot tuntuvat liian vaikeilta, mitä pienempiä haasteita voisit sen sijaan asettaa itsellesi? Minkä verran OIKEASTI uskaltaisit venyttää mukavuusaluettasi?

Aseta itsellesi moninkertaisesti nykyistä pienemmät tavoitteet ja katso, josko saisit ne ensin suoritetuksi. Sen jälkeen on aika jatkaa eteenpäin seuraavaan pieneen tavoitteeseen ja sen jälkeen aina vain seuraavaan. Näin kasvatat itsevarmuuttasi nopeammin kuin heti korkealle tähtäämällä ja paikoillaan polkemalla. Kokeile vaikka :)

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia