Onko muilla sen helpompaa?

onko muilla sen helpompaa

Yksi jatkuvista tavoitteistani on oppia kiltimmäksi kanssaihmisiä kohtaan. Olla kiltti ja reilu, mukava, huomioonottava. Sellainen joka ei tuomitse tai jatkuvasti loista omalla paremmuudellaan.

Kaunis pyrkimys, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tuskin löytyy yhtään ihmistä, joka ei edes sisimmässään haluaisi samaa. Ja kuitenkin arjen pyörityksessä sorrumme toistuvasti siihen, mitä yritämme välttää.

Riitelemme, vittuilemme, loukkaamme tahallamme, nälvimme, alistamme ja kiusaamme. Tämä ei tietenkään riitä, vaan välillä on hyvä myös egoilla. Näyttää muille, kuinka hemmetin mahtavia, kunnianarvoisia ja PAREMPIA ihmisiä me olemme.

Yksi tällaisen egoilun ilmenemismuoto on niinkutsuttu paremmaksi pistäminen, joka myös “mun iskä voittaa sun iskän”-ilmiönä tunnetaan.

“Ai sä tienaat kolme tonnia kuussa? Minäpä tienaan 3100…”

“Ai kato ku kivan auton menit ostamaan! Mut tuuppas tsekkaamaan millasen kaaran mä tuossa hankin!”

“Niin se sun mies hoitaa kotona tiskit ja lapset? Aika mukavaa. Meidän Matias taas hoitaa Jani-Petterin, tiskit, imuroi ja vieläpä silittää vaatteetkin nykyään…”

Egoilun ei suinkaan aina tarvitse kertoa aina paremmasta osaamisesta tai kalliimmasta omaisuudesta. Olen alunperin itäisestä Helsingistä, jossa köyhäily oli statussymboli ja jossa saattoi kuulla tällaisia lohkaisuja:

“Ai sulla on velkaa kaks tonnia? Mäpä oon viis tonnia ja joka päivä tulee lisää…”

“Paljos se sossu periikään sulta takaisin, 300? Multa ne perii 500!”

“Niin sulta lähti eilen polkupyörä kävelemään? Multa varastettiin pari vuotta takaperin ainakin kolme pyörää…”

Aiheella ei siis näytä olevan väliä. Kunhan ollaan parempia jossakin itselleen tärkeässä aiheessa. Eräälle ystävälleni tämä on urheilu (“mäpäs juoksin eilen 1km enemmän kuin sä…”), minä taas huomaan sortuvani toistuvasti kärsimyksellä pätemiseen. “Ai 10 tuntia työskentelit eilen? Huh huh, olisit nähnyt mut, 12 tuntia piti vääntää!”

Toisinaan tähän sortuu lähes jokainen, eikä itseään ihan liikaa kannata siitä syyllistää. Ihailtava tapa tämä ei kuitenkaan ole, mikäli tavoitteena on reilumpi, hellempi ja kiltimpi elämä sekä asenne muita kohtaan.

Henkilökohtaisesti olen vähän turhan altis ns. nesteiden kihahtamiselle hattuun. Kun kokee paljon onnistumisia useilla elämänalueilla ja huomaa pärjäävänsä monia muita paremmin, sortuu helposti kuvittelemaan itsestään suuria. Todellisuudessahan mitään paremmuutta ei ole, mutta ai että se on toisinaan vaikea muistaa!

Koska kuitenkin haluan ja pyrin pitämään jalat maassa, olen kokenut hyödylliseksi erityisesti erään totuuden mielessä pitämisen. Tämän totuuden ajoittaista ajattelua haluan suositella myös muille egonsa kanssa toisinaan kamppaileville. Totuus menee näin:

“Lähes jokaisella tapaamallasi ihmisellä on käynnissä
oma henkilökohtainen taistelu, josta sinä et tiedä mitään.
Ole kiltti muita kohtaan.”

Jokaisella on omat ongelmansa, omat vastoinkäymisensä ja omat haasteensa, joiden läpi heidän on elämässään kuljettava. Joku on tietämättäsi kokenut masennuksen, toinen ollut koko kouluaikana kiusattuna, kolmas on köyhästä kodista ja neljäs on luonnostaan herkkä ja pelokas.

Nämä vastoinkäymiset ovat voineet johtaa heidät hyvin erilaiseen elämäntilanteeseen kuin sinut, jolla näitä vastoinkäymisiä ei ole ollut. Paremmuudestamme voi lopulta usein kiittää lähinnä onneamme, vaikka henkilökohtaisella uutteruudella on toki merkityksensä. Tämä on asia, jonka muistaminen näyttää toisinaan olevan erityisen vaikeaa erityisesti ns. hyvistä oloista tuleville ihmisille, mutta johon myös me muut näytämme sortuvan säännöllisin väliajoin.

Uskon, että kiltimpi ja reilumpi suhtautuminen muita kohtaan vaatii ensin sen, että heidät pystyy näkemään ja hyväksymään samanarvoisina, samantasoisina ihmisinä.

Olkaa reiluja, olkaa kilttejä ja muistakaa, ettei muillakaan ole aina sen helpompaa.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 290 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Kuisma Kes 16, 2014, 11:22 pm

    ”Jokaisella on omat ongelmansa, omat vastoinkäymisensä ja omat haasteensa, joiden läpi heidän on elämässään kuljettava. Joku on tietämättäsi kokenut masennuksen, toinen ollut koko kouluaikana kiusattuna, kolmas on köyhästä kodista ja neljäs on luonnostaan herkkä ja pelokas.”

    Niin, entä jos tunnistaa itsensä näistä jokaisesta? Tuntee itsensä erittäin epäonnistuneeksi :(

    • Jevgeni Kes 18, 2014, 6:00 pm

      Tästä tuli mieleen. Luin juuri Malcolm Gladwellin kirjan David and Goliath (http://www.amazon.com/David-Goliath-Underdogs-Misfits-Battling/dp/0316204366), jonka aiheena on pienten pärjääminen suurten rinnalla. Isossa osassa kirjassa on se, kuinka hämmästyttävän paljon juuri esimerkiksi vaikeista oloista tulevia tai kovia kokeneita on kaikkein menestyneimpien ihmisten joukossa. Näyttää siltä, että juuri vaikeuksien kokemisella on moniin pitkällä aikavälillä myönteinen vaikutus, vaikka hemmetin ikäviä kokemuksia onkin. Eli ei se vielä mistään epäonnistumisesta automaattisesti kerro :)

Leave a Comment