Onko okei olla hiljainen ja epäsosiaalinen?

Onko okei olla hiljainen ja epäsosiaalinen

Tunnetko syyllisyyttä siitä, että olet vähän muita hiljaisempi ja tykkäät viettää aikaa yksin? Mikäli kyllä, et ole yksin. Kohtan työssäni tämän ilmiön yllättävänkin usein. Ulospäin suuntautuneisuutta ihannoivassa maailmassa on helppo tuntea olonsa vääränlaiseksi, mikäli ei edusta kulttuurimme tämän hetkistä kuvaa ideaali-ihmisestä.

Lukuisat menestysoppaat huutavat sitä, kuinka ujommat, epäsosiaalisemmat ja vetäytyvämmät henkilöt eivät menesty yhtä hyvin, kuinka he auttamatta jäävät sosiaalisesti taitavien ja tehokkaasti verkostoituvien kanssaveljiensä ja -sisariensa jalkoihin. Eikä voi väittää, ettei tämä olisi jossain määrin totta. Mitä tulee esimerkiksi uralla tai ihmissuhteissa pärjäämiseen, ovat ulospäin suuntautuneet ja sosiaalisesti osaavat henkilöt etulyöntiasemassa.

Ei voi myöskään väittää, etteivätkö monet sisäänpäinkääntyneisyyteen usein liittyvät ilmiöt heikentäisi elämänlaatua. Epävarmuus toisten ihmisten lähestymisessä, epävarmuus itsensä avaamisessa, epävarmuus luottamuksen antamisessa ja vastaanottamisessa tai vaikkapa epävarmuus muiden lähelle päästämisessä ovat kaikki monesti elämää rajoittavia tekijöitä. Pelossa ja epävarmuudessa eläminen on usein hyvinkin kuluttavaa.

Usein kuulee sanottavan, kuinka todellinen voima ja elämänilo löytyy muista ihmisistä. On tutkittu, kuinka sosiaalinen eristäytyneisyys ja yksinäisyys vahingoittavat psyykettä ja terveyttä. Tästä lähtökohdasta monien vähemmänkin sosiaalisten ihmisten voisi olla hyvä viettää enemmän aikaa sosiaalisissa tilanteissa. Se on vain monesti helpommin sanottu, kuin tehty. Tämänkin tajuaminen voi helposti lisätä syyllisyydentuntoa itseään kohtaan.

Sosiaalisuus on hyvä, säteilevä ja vahva, selkeästi eteenpäin vievä voima. Sitä on vaikea kyseenalaistaa. Mutta mitä jos et vain oikein ole sosiaalinen?

Mitä jos rehellisesti nautit siitä, että saat olla yksin, tehdä ja olla miten haluat, sopivan kaukana muiden odotuksista, toiveista, haluista ja näkemyksistä? Mitä jos valitset mieluummin leffan katselun yksin kotona kuin aurinkoisen sunnuntaibrunssin ystäviesi kanssa? Mitä jos oleskelet mieluummin yksin ajatustesi kanssa kuin ihmisten seurassa näiden ajatuksia kuunnellen?

Onko sinussa tällöin jotain vikaa?  Oletko tällöin se outo, kuoreensa sulkeutunut ja epävarma tyyppi, jollaisena ehkä näyttydyt itseäsi sosiaalisempien ihmisten silmissä? Tarvitseeko sinun tuntea syyllisyyttä siitä, mitä olet?

Ei todellakaan tarvitse!

Olet aivan normaali ihminen ja kaltaisiasi löytyy maailmasta valtavia määriä. Vaikka sosiaaliset ihmiset ovat enemmän näkyvillä, se ei tarkoita, että heitä olisi oikeasti enemmän. Sanoisin, että molempiin ääripäihin (sosiaalinen-epäsosiaalinen) kuuluvia ihmisiä on suhteessa aika vähän, kun taas useimmat ihmiset kuuluvat jonnekkin näiden ääripäiden väliin.

Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä viihtyminen on paitsi normaalia, myös hyvin mukavaa ja akkuja lataavaa toimintaa. Tietyssä mielessä se on jopa terveempää kuin joillekin ominainen tunne, ettei selviä ja kestä elämää ilman muiden jatkuvaa seuraa. Yksinäisyydessä viihtymistä ei tarvitse hävetä tai peitellä. Se voi olla osa aitoa sinua eikä ole missään mielessä sen huonompi ominaisuus kuin korostunut sosiaalisuuskaan.

Entä jos et ole vetäytyvä omasta tahdostasi, vaan tilanne on lukuisten pelkojen ja epävarmuuksiesi seurausta?

Tilanteeseen on ratkaisu. Tällöinkään se ratkaisu ei ole itsensä syyllistäminen ja vialliseksi mieltäminen. Sellainen vain hidastaa itsevarmaksi kasvamista. Sinussa ei ole vikaa. Lähtökohta on sen hyväksyminen, mitä tällä hetkellä olet ja siitä pisteestä kasvaminen. Itsevarmuus on taito, jota jokainen voi opetella. Jos saan oma lehmä ojassa-tyyppisesti suositella aloituspistettä, niin ehdotan Eroon Ujoudesta -kirjaani tai vaikkapa Itsevarma Minä -kurssejani.

Mikäli kuitenkin olet yksi niistä lukuisista ihmisistä, jotka aidosti viihtyvät yksinäisyydessä, niin anna itsesi viihtyä! Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, ei oloaan oudoksi tai rikkinäiseksi. Vikaa sinussa ei ole, eikä oikeastaan mitään outoakaan. Elät ehkä hieman erilaista, mutta et välttämättä vähäisempää elämää kuin muutkaan. Uskalla nauttia siitä mitä olet!

Kaikkea parasta päivääsi :)

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 1 675 times, 3 visits today)

3 comments… add one

  • Annukka Huh 8, 2013, 12:09 pm

    Kiitos taas hyvästä bloggauksesta!

    Meidän Marianne muuten innostui myös kirjoittamaan, kun lueskeli mm. blogiasi :) Tässä tulos:
    http://onnellisuusopisto.fi/blogweb/index.php?/archives/19-Elaemaentaitojen-opettelua.html

    Aurinkoa uuteen viikkoon!

    • Jevgeni Huh 8, 2013, 2:30 pm

      Kiitos Annukka ^^ Käyn lukemassa vielä tänään!

  • SL Huh 10, 2013, 10:43 am

    Tämä auttoi minua ymmärtämään erästä erakkoluonteista lähisukulaistani (ja samalla vähän myös itseäni). Ehkäpä opin vähitellen hyväksymään hänen tapansa elää, enkä enää yritä pakkososiaalistaa häntä. Kiitos tästä!

Leave a Comment