Onnellisuuden eteen ei tarvitse tehdä mitään

onnellisuuden eteen ei tarvitse tehdä mitään

Uskaltaudun tekemään pienen oletuksen:

Koska luet tätä sivua, olet todennäköisesti kiinnostunut itsensä kehittämisestä, elämäntaidoista, onnellisuustekniikoista ja muista aiheeseen liittyvistä asioista. Useimmat näistä kiinnostuneet ihmiset ovat kokemukseni mukaan ainakin jossain vaiheessa kokeilleet esimerkiksi

  • meditaatiota
  • onnellisuustekniikoita kuten kiitollisuuspäiväkirjaa, visualisointia, onnellisuustoimintasuunnitelmia tai aarrekarttoja
  • tunteiden- ja ajatustenhallintaa

tai mitä tahansa muita vastaavia tekniikoita, joiden on tarkoitus tehdä heistä onnellisempia. Väitän nyt ehkä jopa hieman tylysti, että valtaosa heidän vaivannäöstään on ollut täysin turhaa.

En sano sitä turhaksi siksi, etteikö tuosta kaikesta olisi ollut jotain hyötyä. Monet tuollaisista tekniikoista toimivat, lisäten jos ei muuta niin ainakin itsetuntemusta. Parhaimmillaan ne jopa tekevät ihmisestä onnellisemman tai terveemmän. Varjopuolena on taas se, että tämän saavutetun onnellisuuden säilyttäminen vaatii jatkuvaa vaivaa ja tekniikoiden käytön jatkamista.

Ja se on täysin turhaa.

Sillä onnellisuus on helppoa ja vaivatonta. Kun kerran oivaltaa, miten tunteemme toimivat ja kuinka helppoa ja vaivatonta on olla onnellinen, seuraa tämä tieto mukanamme koko loppuelämämme ajan, tehden siitä kevyempää, tyydyttävämpää ja onnellisempaa.

Onnellisuustekniikoiden käyttäjät ovat toki hyvällä asialla. Kunnioitan yli kaiken ihmisiä, jotka ottavat vastuun omasta onnellisuudestaan, eivätkä esimerkiksi syyttele ympäristöään siitä, että heillä on paha olla. He erehtyvät kuitenkin – täysin ymmärrettävästi – ajattelemaan, että onnellisuuden eteen täytyisi tehdä jotain.

Sillä ei sen eteen tarvitse. Ei yhtään mitään. Vaikka kaikki tunteemme ovatkin lähtöisin itsestämme, ei meidän tarvitse jatkuvasti huolehtia siitä, että mielemme ja ajatuksemme olisivat jotenkin huipputuunatuina parhaalle onnellisuustaajuudelle. Käytännössä meidän ei tarvitse huolehtia siitä koskaan.

Miksikö?

Koska jokaisessa meissä on huipputehokas järjestelmä, joka pyrkii jatkuvasti palauttamaan meidät ikävästä olosta (tosin myös iloisesta olosta!) takaisin olomme ja mielemme kannalta vaivattomimpaan tilaan, mielenrauhaan.

Tämä järjestelmä on jatkuvasti päällä, mutta se ei kykene toimimaan niin kauan, kun aktiivisesti pidämme kiinni sen hetkisistä päässämme pyörivistä asioista:

Jos ajattelen kuinka “kauheaa kun mun työkaveri puhui musta pahaa mun selän takana, kauhee ku se puhu pahaa mun selän takana, kauheaa ku se puhu pahaa mun selän takana miten mä selviin tästä”, pysyy oloni kurjana juuri niin pitkään, kuin tuota ajatusta pyörittelen. Mutta heti kun annan tuon ajatuksen mennä ja alan ajattelemaan jotain ihan muuta, kurja oloni katoaa tuon ikävän ajatuksen myötä ja palaan takaisin mielenrauhaan.

Tämä ei tarkoita sitä, että ikävistä ajatuksista pitäisi aktiivisesti pyrkiä pois. Se olisi loogista, mutta todellisuudessa johtaa vain niiden määrän lisääntymiseen. Paras keino on yksinkertaisesti hyväksyä ajatuksensa ja olonsa ja antaa niiden olla, sekä luottaa siihen, että ne menevät kyllä aikanaan itsestään ohi.

Alhaisessa mielentilassa ollessaan tähän voi olla vaikea uskoa. Kun mielemme on huono, pitää kehomme tätä epänormaalina tilana joka täytyy korjata (stressitila) ja tekee sen, minkä tekee aina stressatessamme: parantaa fyysistä suorituskykyämme ja alentaa ajattelukykyämme sulkemalla osan aivotoiminnastamme (ns. taistele tai pakene-reaktio). Ohessa menee mm. kykymme arvioida tilanteita selkeästi sekä nähdä syy- ja seuraussuhteita, minkä tuloksena lopulta päädymme “mä en oo enää ikinä onnellinen!”-tasoiseen ajatteluun.

Hyvässä mielentilassa ollessamme tyytyisimme vain naurahtamaan sille, kuinka hölmöiltä noin ajatellessamme kuulostammekaan, mutta alhaisessa mielentilassa ja kaventuneen ajattelukykymme vuoksi päädymme ottamaan järjettömät väitteet tosissaan.

Miksi kirjoitan tästä samasta asiasta kerta toisensa jälkeen?

Siksi, että seuraavan kerran alhaiseen mielentilaan joutuessasi muistaisit helpommin, että ajatuksesi ovat vain ajatuksia, että itsellesi kertomat tarinat (“mä en oo enää ikinä onnellinen!”) johtuvat vain kaventuneesta ajattelukyvystäsi ja että kurja olosi menee ohi heti, kun hyväksyt ajatuksesi ja annat niiden mennä menojaan ihan omia aikojaan.

Kevyttä päivää sinulle!

(Visited 725 times, 1 visits today)

1 comment… add one

  • salli Maa 19, 2013, 8:19 am

    Tää on kyllä täyttä faktaa, tosi ilahduttava ja mieltä keventävä kirjotus! Jee! Elämästä tulee kyllä mukavampaa kun ei stresaannu siitä että voi ei, taas mulle tuli huono ajatus! Vaan pitää sitä asiaan kuuluvana, muttei maailmaa pyörittävänä asiana, jonka voi käsitellä melko helposti; jos sille ei voi tehdä mitään, hetken narinan jälkeen puuskahdan aina: ”No olkoon!” Jos puolestaan asialle on jotain tehtävissä, säntään puuhastamaan sen parissa. Tekeminen helpottaa oloa ja vie ajatukset asioita usein paisuttelevasta märehdinnästä sivuun :)

Leave a Comment