Onni löytyy tekemällä

onni löytyy tekemällä

Tiedäthän nämä kaikki “nauti prosessista, älä määränpäästä” ja “elämä on matka, ei määränpää”-jutut? Ajattelin niiden olevan paskapuhetta. En ymmärtänyt, millä perusteella pitäisi miettiä jotain tehdessään itse tekemistä eikä määränpäätä, kun määränpää oli kuitenkin aina se, miksi koko hommaan tuli ryhdyttyä.

Jos kuntoilin, keskityin ajattelemaan sitä tulevaa hetkeä, jolloin olisin huippukunnossa, tuntisin oloni hyväksi ja muut ihailisivat minua. Itse kuntoilu oli vain pakollinen paha joka vaadittiin, jotta voisin myöhemmin olla huippukunnossa.

Jos opiskelin, keskityin ajattelemaan sitä, kuinka joskus tulevaisuudessa saisin käteeni erinomaisen todistuksen ja pääsisin hyvään jatko-opiskelu- tai työpaikkaan. Itse opiskelu tuntui taas puuduttavalta, tein sitä vain tulevaisuuden takia.

Jos treenasin jotain urheilulajia, esimerkiksi korista, pyörittelin mielessäni sitä hetkeä, jolloin pelin ratkaisevalla hetkellä heitän jonkun mahdottoman korin ja saan osakseni ihailua ja kunniaa. Itse harjoittelu ja pallon heittely ei tuottanut minulle sen suurempaa iloa.

No tulinko sitten onnelliseksi kun treenasin itseni hyvään kuntoon, valmistuin koulusta ja pärjäsin jossain korispelissä?

No en todellakaan. Toki koin vahvaa hetkellistä iloa, riemua ja onnistumisen tunnetta. Se vaan jäi hetkelliseksi ja pian suunnittelin jo seuraavia tavoitteita, jotka saavutettuani olisin varmasti pysyvästi onnellinen.

Sitten saavutin nekin tavoitteet enkä tullut onnelliseksi. Ja sitten seuraavat. Ja seuraavat. Toki koin matkan varrella paljon kivoja tunteita, mutta eivät ne pysyviä olleet. Se kaipaamani “todellinen onni” vaan jäi uupumaan.

Myöhemmin, kun selvitin elämäntehtäväni (auttaa ihmisiä elämään mahdollisimman onnellista ja mielekästä elämää) ja aloin tekemään näitä elämäntaitojuttuja, huomasinkin jossain vaiheessa olevani jatkuvasti onnellinen siitä huolimatta, etten ollut vielä ehtinyt saavuttamaan tällä saralla yhtään mitään. En ollut onnistunut vielä missään, tavoitteeni olivat vielä kaukana kaukana tulevaisuudessa. Itseasiassa huomasin, että olin kokonaan lakannut ajattelemasta lopullisia tavoitteitani, niitä, jotka lopulta tekisivät minut onnellisiksi.

Silti näiden juttujen tekeminen ja jopa ajattelu sai minut aina täydellisen tyytyväiselle ja onnelliselle mielelle. Ja siinä vaiheessa koko tuo “nauti prosessista, älä määränpäästä”-juttu valkeni minulle. Tajusin, että minulle on aivan se ja sama, saavutanko koskaan lopullisia tavoitteitani. Oikeastaan en edes halua saavuttaa niitä, en halua niiden valmistuvan, en halua onnistua niissä. Haluan tämän matkan jatkuvan mahdollisimman pitkään.

En kokisi ollenkaan ikävänä asiana, jos en saavuttaisi niitä koko elämäni aikana. Minua ei haittaisi yhtään vaikka epäonnistuisin.

Tiedän olevani onnellinen silloin, kun saan käyttää aikaani asioihin, joista aidosti välitän. Joista välitän itseni takia, en siksi, että ne olisivat tavoiteltavia asioita muiden asenteiden, uskomusten ja näkemysten mukaan. Nautin matkasta, määränpää on minulle ihan aidosti se ja sama.

Kohtaan jatkuvasti seuraavat neljä ajatusta:

“Mitä jos epäonnistun?”

“Miksi mun edes kannattaisi tavoitella tätä kun en voi onnistua”

“Ei mun kannata unelmoida tälläisestä kun en varmaan ehdi toteuttaa sitä elämäni aikana”

“Entä jos tajuankin kesken kaiken, etten haluakkaan tavoitella tätä?”

Arvaa mitä? Millään noista ei ole mitään merkitystä, jos teet jotain, mistä aidosti pidät ja välität. Jos teet jotain siksi, että se on kivaa, ei siksi että joku muu haluaa sinun tekevän sitä.

Jos epäonnistut, voit aina yrittää uudestaan. Ja jos et yrittäisikään tai onnistuisit jotenkin epäonnistumaan lopullisesti, sinulla olisi ollut äärettömän kivaa yrittämisen ajan.

Jos ehdit kuolemaan ennen tavoitteesi saavuttamista, et ole menettänyt mitään. Olet ollut onnellinen sitä tavoitellessasi.

Jos tajuat kesken kaiken ettet halua kyseistä asiaa, et myöskään menetä mitään. Olet ollut onnellinen sitä tehdessäsi ja voit etsiä seuraavan sinut onnelliseksi tekevän jutun.

Useat parastani ajattelevat ihmiset tykkäävät varoitella minua jatkuvasti: “Mitä jos sä nyt kyllästytkin tohon juttuun, mitä sitten?”.

No, sitten hylkään tämän ja etsin seuraavan minua innostavan asian. En koe että aikani ja vaivani olisi silloin mennyt jotenkin hukkaan, sillä olen ollut tätä tehdessäni niin äärettömän onnellinen.

Mieti niitä asioita joita elämässäsi teet. Teetkö niitä siksi, että aidosti pidät niiden tekemisestä vai siksi, että olisit niitä tekemällä onnellinen sitten joskus?

Jos valitsit jälkimmäisen vaihtoehdon: voitko olla varma että tulet olemaan onnellinen? Entä jos et tule?

Stephen R. Covey vertaa tätä tilannetta kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People talon katolle kiipeämiseen tikapuita myöten. Saatat kyllä päästä talon katolle, mutta vain huomataksesi, että tikkaasi nojasivat alun alkaenkin väärään seinään ja että olet päätynyt kokonaan väärän talon katolle. Tämä tilanne on hänen mukaansa äärettömän yleinen. Samoin omien kokemusteni mukaan. Samoin kaikkien muiden valmentajien joihin olen koskaan ikinä törmännyt.

No mistä sitten tietää, onko aloittamassa sellaisia asioita, jotka tekevät aidosti onnelliseksi vai sellaisia, jotka eivät ehkä tekisikään? Tämän varmistaminen on hiukan laajempi juttu, jota en käy nyt tässä, kun tämä kirjoitus muutenkin näyttää venyvän, mutta seuraavilla kysymyksillä pääset alkuun:

Tunnenko iloa, onnea ja muita positiivisia tunteita sitä tehdessäni?

Haittaisiko siinä epäonnistuminen minua?

Haittaisiko minua se, etten ehtisi hoitaa sitä loppuun elämäni aikana?

Tekisinkö sitä, vaikka muut eivät koskaan saisi tietää siitä? (Tällä varmistetaan se, että teet sitä itsesi takia, et siksi, että kaipaat esimerkiksi mainetta tai kunniaa)

Tekisinkö sitä, ellei minulle koskaan maksettaisi siitä?

Mutta näin alkajaisiksi kysy itseltäsi, haluanko olla onnellinen nyt, vai mahdollisesti onnellinen sitten joskus?

(Visited 757 times, 1 visits today)

3 comments… add one

  • Ano nyymi Mar 20, 2011, 5:48 pm

    Hei vaan! Näitä sinun ”viestejä” on minusta kiva lueskella. Vaikka minun päähäni eivät oikein mitkään opit tunnu jäävän, niin ehkä sitten joskus jää.. Paljon olisi minullakin kysyttävää mitä ajattelet asiasta x ja y, mutta enpä tahdo häiritä.. :D

    • jevgeni Mar 21, 2011, 9:00 am

      Moi ja kiitos! Ja useinhan ne kyllä jäävät päähän, sitä ei vaan itse heti huomaa, mutta oikealla hetkellä vaan huomaa tietävänsä jotakin :)

      Ja tottakai saa kysellä, ehkäpä saisin kysymyksistä jopa uusia ideoita kirjoituksiin :)

  • Karla Nieminen Mar 20, 2011, 9:46 pm

    Hyvää settiä. Harmi, että muut usein painostavat ihmisiä ihan vääriin valintoihin, koska he etsivät omaa etuaan eivätkä toisen etua tai ovat liian pelokkaita rohkeisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi pakolla kouluttautumaan kannustavat vanhemmat saattavat pelätä lapsensa joutumista työttömäksi ja vaikka harmaampaan elämään kannustavat kaverit saattavat yrittää vasrmistaa, ettei kukaan muu elä heitä mielenkiintoisempaa ja vauhdikkaampaa elämää.

Leave a Comment