Ajatteletko oudosti? Se voi olla syy sosiaaliseen epävarmuuteen

outoajattelu

Rohkeuskoulussa teemme asiakkaiden kanssa töitä erityisesti kaikenlaisten sosiaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvien pelkojen kanssa. Kun lähdetään tarkastelemaan pelon alkuperää, löytyy pelkojen taustalta usein varsin yllättäviä ja hämmentäviä ajatusmalleja. Nämä ajatusmallit taas ovat yksi suuri syy sosiaaliseen epävarmuuteen.

Yksi näistä ”oudoista” (enkä tarkoita tätä huonolla tavalla) ajatusmalleista ovat erilaiset ihmisten itselleen kehittämät ”säännöt”. Luomme elämämme aikana itsellemme jos jonkinlaisia outoja sääntöjä, joita sitten elämässämme noudatamme. ja vähän turhan usein nämä säännöt ovat sellaisia, että ne häiritsevät elämässä viihtymistä.

Esimerkkejä sosiaaliseen epävarmuuteen johtavista säännöistä

Esimerkki tällaisesta haitallisesta, sosiaalisuuteen liittyvästä ja todella yleisestä säännöstä on vaikkapa seuraava:

”Ihmisten lähestyminen ja heille juttelu on soveliasta vain, kun siihen on jokin järkevä syy”.

Näin ajatteleva ihminen käytännössä tekee itselleen ihmisten lähestymisestä ja heille juttelusta paljon vaikeampaa, kuin sen tarvitsisi olla, kun hän uskoo sääntöön, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä oikean maailman kanssa. Oikeassa maailmassa kun on täysin okei lähestyä ihmisiä ja jutella heidän kanssaan myös silloin, kun mitään todellista syytä ei ole. Halu jutella ja tutustua on täysin riittävä peruste.

Toinen yleinen esimerkki on vaikkapa seuraava:

”Jos olen kiinnostunut jostakusta ihmisestä, voin pyytää häntä ulos vain jollain oikeanlaisella verukkeella. Ei ole soveliasta pyytää ketään ulos muutenvain, se olisi liian suoraa” (Verukkeella, kuten halulla nähdä yhdessä jokin elokuva, käydä keikalla, kokeilla jokin uusi ravintola ym.)

Näin ajatteleva ihminen tekee itselleen esimerkiksi ihastuksensa ulospyytämisestä vaikeampaa, kuin sen tarvitsisi olla. Hän joutuu keksimään verukkeen, josta myös ihastus olisi kiinnostunut, johon molemmilla olisi varaa, joka olisi sopivaan aikaan käytettävissä jne… Aivan turhan vaikeaa. Oikeassa maailmassa kun on soveliasta pyytää ihmisiä ulos jo ihan vain siitä syystä, että he vaikuttavat kiinnostavilta ja heihin haluaa tutustua. Mitään näennäistekemistä ei ole pakko keksiä.

Tällaisia sääntöjä meillä on aikuisikään ehtiessämme mieli täynnä ja uusia opitaan elämän varrella. Usein näistä itselleen asettamista säännöistä ei edes olla tietoisia, sillä itsellemmehän ne ovat itsestäänselviä totuuksia. Niiden olemassaolo huomataan usein vasta, kun ne nousevat esiin keskustelun aikana ja joku vieras ihminen kehtaa huomauttaa, että nyt sinulla on muuten aika outo tapa ajatella tästä asiasta.

Tämän vuoksi omista elämään, ihmissuhteisiin ja sosiaalisuuteen liittyvistä haasteista on tärkeää keskustella muiden kanssa. Mitä enemmän aihetta välttelemme, sitä vähemmän näkökulmia asiaan saamme ja sitä harvemmin tulemme tietoisiksi omista vääristyneistä ajatusmalleistamme.

Entä kenen kanssa keskustella?

No vaikka parhaimpien ystävien tai läheistensä kanssa. Kunhan edes jonkun kanssa. Toki ammatti-ihmisten kanssa keskustellessa pääsee todennäköisemmin paljon nopeammin ja pienemmällä vaivalla olennaisten kysymysten ääreen, mutta aivan samoja tuloksia voi saada kyllä ilman ammattilaisiakin.

Erityisen hyviä tuloksia tulee silloin, kun aiheesta keskustelee muiden vastaavia haasteita läpikäyvien tyyppien kanssa. Saan yleensä palautetta Itsevarma Minä -kurssieni jälkeen, että kurssin yksi parhaimmista anneista ovat juuri muiden osallistujien kanssa käydyt keskustelut.

Myös kirjojen lukeminen toimii. Kirjat esittävät oman versionsa todellisuudesta, jolloin niitä lukiessa joudut kohtaamaan myös oman ajattelusi: Mitä mieltä olen itse tästä? Olenko samaa vai eri mieltä kirjan kanssa?

Oman tai kirjailijan ajattelun kyseenalaistaminen johtaa usein hyödyllisten oivallusten ääreen. Hyvää tällaista palautetta olen saanut Eroon Ujoudesta -kirjastani: Lukijat kertovat, että heti kättelyssä joihinkin kirjassa esitettyihin väitteisiin ei tee mieli uskoa, mutta ajan kanssa huomataan, kuinka hyödyllisistä ajatusmalleista onkaan kyse.

Lopuksi pieni pohdintaharjoitus ja/tai toimintakehotus:

  1. Voisitko mahdollisesti keskustella ja/tai lukea enemmän niistä aiheista, jotka ovat sinulle haastavia?
  2. Ketkä ihmiset elämässäsi olisivat tähän sopivia?
  3. Mikset ehdottaisi heille keskustelutuokiota vaikka nyt heti? Elämä muuttuu paremmaksi sen seuraksena, että sitä lähtee muuttamaan :)

Rakkaudella,

Jevgeni

 

(Visited 480 times, 4 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment