IHMISSUHTEET KUNTOON:

LAITA IHMISSUHTEESI HUIPPUKUNTOON ”10 TOIMINTATAPAA PAREMPIIN IHMISSUHTEISIIN” -KIRJASEN AVULLA:

Tavoitteiden saavuttaminen: Aikarajojen ABC

tavoitteiden saavuttaminen-aikarajojen abc

Olet saattanut kuulla, että tavoitteita asettaessa kannattaa muistaa asettaa myös aikaraja, johon mennessä tavoitteen tulisi olla suoritettu. Tämä aikaraja motivoi jättämään laiskottelun sikseen ja näkemään vaivaa, jotta onnistuisit tavoitteessasi ajallaan. Monet elämäntaidonvalmentajat vannovat näiden aikarajojen nimeen. Mutta tulisiko aikarajojen asettamisesta tietää jotain, mikä jää usein kertomatta?

Tämä kirjoitus pyrkii selkeyttämään aikarajojen käyttöä, sen syitä ja niiden hyötyjä ja haittoja.

Aikarajojen hyödyt

Aikarajoja suositellaan käytettäväksi seuraavien asioiden tähden:

Motivaatio, fokus ja nopeampi edistyminen

Kuten alussa jo todettiinkin, aikarajan olemassaolo motivoi toimintaan. Jos jonkin homman tekemiseen on tarjolla vain tietty määrä aikaa, siihen tulee tartuttua paljon useammin ja todennäköisemmin, kuin jos sen tekemiseen olisi tarjolla koko elämä. Samoin vähäinen aikamäärä varmistaa sen, että hommaan joutuu aidosti keskittymään, mikäli mielii saada sen ajoissa valmiiksi.

Tämä pätee sekä pienissä että suurissa tavoitteissa, mutta loistaa erityisesti suurissa ja pitkäaikaisissa. Niissä, jotka kyllä toteutuisivat ajallaan, mikäli niiden parissa vain jaksaisi puurtaa, mutta joiden toteutumista voi huomattavasti nopeuttaa aikarajojen avulla.

Mikäli esimerkiksi tavoitteena on saada säästettyä tuhat euroa etelänmatkaa varten, eikä käytössä ole aikarajaa, mikään ei pakota säästämään enempää kuin parikymmentä euroa kuussa, jolloin tonnin kokoamiseen menisi ikuisuus. Mikäli se tonni taas pitää saada säästettyä kolmen kuukauden sisällä, joutuu jo oikeasti miettimään miten sen tekee. Tämä aktiivinen ote taas johtaa yleensä paljon parempiin tuloksiin.

Aikarajojen asettamisen koulukunnat sekä niiden hyödyt ja haitat

Niin, eihän voi olla että olisi vain yksi tapa hoitaa homma, joten katsotaan miten nämä eroavat toisistaan.

Epärealistiset aikarajat

Aivan kuten jotkut tykkäävät asettaa epärealistisia tavoitteita, vannovat toiset epärealististen aikarajojen nimeen. Näiden takana oleva ajatus on se, että vaikka aikarajaan ei päästäisikään, on tulos silti korkeampi tai tullut nopeammin, kuin mitä se olisi, mikäli aikaraja olisi ollut löyhempi (olettaen tietenkin, että aikarajaan yritetään aidosti ehtiä, että siihen suhtaudutaan todellisena).

Tämän lähestymistavan huono puoli on sitten toki se, että epärealistinen aikaraja aiheuttaa joillekin lisästressiä (kuten aikarajat usein muutenkin). Lisäksi joistakin tuntuu äärimmäisen vaikealta suhtautua aikarajaan vakavasti, mikäli jo etukäteen tiedostaa, että se on epärealistinen ja ettei siihen tule kuitenkaan pääsemään.

Tiukat mutta realistiset aikarajat

Nämä aikarajat ovat tiukkoja, mutta silti mahdollisia. Ajatuksena on se, että vaikka aikarajaan ei ehdittäisikään, ollaan kuitenkin oltu sen verran tehokkaita, että aikaa tavoitteen suorittamiseen on vielä joka tapauksessa riittävästi.

Perinteiset aikarajat

Eli aikaraja, joka on täysin realistinen, ei sen tiukempi kuin oikeasti onkaan, mutta jonka aikana homma on “pakko tehdä”. Siis aikaraja, joka ei jätä liikkumavaraa.

Aikarajojen vaiettu huono puoli

Sitä usein sanotaan, että aikarajojen asettamisella ei häviä mitään (muuta kuin ehkä kokee lisästressiä). Tämä ei pidä aivan paikkaansa. Tämä liittyy vanhoihin ystäviimme Epäonnistumisen pelkoon ja Epäonnistuttuaan luovuttamiseen.

Kun ei ehdi aikarajaan, tarkoittaa se käytännössä epäonnistumista, riippumatta siitä, oliko aikaraja tahallisesti liian tiukka vai ei. Koska monet ovat oppineet pelkäämään epäonnistumista, tai vähintäänkin pitämään sitä pahana asiana (mitä se ei ole), pilaa sen kokeminen monien fiilikset ja motivaation jatkaa projektin parissa, usein ratkaisevasti. Tämä on tuplaten typerää, koska aikaraja on itse asetettu, mutta silti aivan todellista.

Tästä syystä tuleekin ehkä miettiä, onko sitä aikarajoja ja erityisesti epäonnistumista kestävää tyyppiä, jolloin aikarajoista on selkeää hyötyä, vai kannattaako ensin selvittää suhteensa epäonnistumiseen, ennen kuin alkaa asettamaan itselleen mitään aikarajoja.

Kuinka herätä aiemmin

kuinka herata aiemmin

Tämä on osa Nuku paremmin, herää helpommin-kirjoitussarjaa:

1. Näin nukut paremmin – Paranna unesi laatua

2. Miksi herätä aiemmin

3. Kuinka herätä aiemmin

Ennen kuin jatkat pidemmälle lukemista, mieti, miksi juuri sinä haluaisit herätä aiemmin – vai haluatko ollenkaan. Mikäli mitään todellista syytä ei ole, tai et selkeästi halua nousta aiemmin, ei tätä sen pidemmälle kannata lukea.

Kirjoitussarjan edellisessä osassa mainittiin aikaisemmin heräämiselle ainakin muutama syy, sieltä voi hakea pientä inspiraatiota.

Kokemukseni mukaan valtaosa haluaa herätä aikaisin kahdesta syystä: Saadakseen lisäaikaa tavoitteidensa ja unelmiensa parissa työskentelylle ja/tai voidaakseen ottaa aamuisin rennommin. Nämä pätevät aikalailla myös omalla kohdallani.

Mielestäni on myös inspiroivaa, että useat historian suuret henkilöt kuten mm. Benjamin Franklin, Immanuel Kant, Martha Stewart, Abraham Lincoln ja monet, monet muut ovat vannoneet aikaisen herätyksen nimeen ja maininneet sen yhtenä keskeisimmistä syistä menestykseensä. (Ja tiesipä vanha kansakin kertoa, että aikainen lintu madon nappaa.)

Tässä vaiheessa joudut ehkä taas kokemaan pettymyksen, sillä mitään taikakeinoa, joka tekisi aikaisemmin heräämisestä jotenkin superhelppoa ja kivaa ei ole. Herääminen vaatii joka tapauksessa tahdonvoimaa, siitä ei vain pääse yli eikä ympäri.

Voimme kuitenkin ainakin helpottaa heräämistämme seuraavilla keinoilla::

  • Tarpeeksi hyvä syy herätä. Näistä varmasti keskeisin ”tekniikka”. Mitä pätevämpi syy, sitä varmemmin heräät aiemmin. Milloin olisit esimerkiksi viimeksi jäänyt nukkumaan, kun sinun on pitänyt ehtiä lentokoneeseen? Tietysti on vaikeaa keksiä päivittäin joku lentoon verrattava syy, mutta tiedät itse parhaiten, mikä sinua motivoi.  Oma syyni on yksinkertaisesti se, että tiedän olevani aamulla paljon tehokkaampi kuin muina vuorokaudenaikoina, ja koska haluan saada asioita aikaan, on minun käytettävä tämä tehokas aika hyväksi.
  • Tarkistuta heräämisesi. Mikäli sinulla on jokin todella tärkeä meno, etkä luota siihen, että kykenet heräämään, pyydä jotakuta aiemmin heräävää tarkistamaan vaikka puhelinsoitolla, että olet noussut. Jos joku kaverisi yrittää myös aikaistaa päivittäistä heräämistään, tukekaa toisianne! Jos toisen heräilymotivaatio lopahtaa, toinen voi aina yrittää palauttaa sen.
  • Tunne pitkään nukkumisen seuraamukset. Jos nukun pari tuntia pidempään kuin yleensä, tulen myös töihin pari tuntia myöhemmin kuin yleensä. Ja tällöin joudun tietysti olemaan töissä pari tuntia pidempään kuin yleensä. Tämä taas tulee muiden menojeni päälle. Ei hyvä. Liiallisella nukkumisella on myös todistetusti haitallisia terveysvaikutuksia. Ja tietysti itsestäänselvyys: mitä enemmän nukut, sitä vähemmän saat aikaan.
  • Mene nukkumaan ja herää joka päivä samaan aikaan. Kehosi oppii herättämään itsensä aina tähän aikaan (olet varmasti huomannut, kuinka usein herää 5 min ennen kellonsoittoa) ja tekee heräämisestä helpompaa. Älä kuitenkaan suuntaa sänkyyn, mikäli unesta ei ole tietoakaan. Hereillä pyöriminen ja väkinäinen yritys saada kiinni unenpäästä on erinomainen tapa aiheuttaa itselleen lisästressiä, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään. Toistuessaan tämä saattaa johtaa siihen, että nukkumaanmenosta tulee ahdistavaa. Tee sen sijaan jotain rauhoittavaa, lue, venyttele tai käy suihkussa.
  • Vältä piristeitä ja unilääkkeitä. Piristeet kuten kahvi, energiajuomat ja alkoholi sekoittavat unirytmiä ja unen laatua.
  • Käytä sarastusvaloa
  • Älä laita verhoja kiinni yöksi. Valoon herääminen on helppoa ja luonnollista. Tämä toki pätee lähinnä kesäaikaan, jolloin aurinko nousee tarpeeksi aikaisin.
  • Käytä useampaa herätyskelloa. Koskee varsinkin niitä jotka nukkuvat todella sikeästi. Kellot kannattaa laittaa soimaan parin minuutin päähän toisistaan. Näin välttää hirveän paniikkisäntäilyn kun kaikki kellot  rämähtävät päälle samaan aikaan. Ei mikään miellyttävin herätys ;)
  • Sijoita herätyskello tarpeeksi kauas sängystäsi, niin että kuitenkin kuulet sen. Noustuasi ja sammutettuasi sen menet paljon epätodennäköisemmin takaisin nukkumaan kuin silloin, jos yletät sammuttamaan sen sängystä käsin.
  • Poistu makuuhuoneesta heti herättyäsi. Vähentää kummasti todennäköisyyttä, että hyppäät takaisin siihen kutsuvan lämpöiseen petiin.
  • Petaa peti heti herättyäsi. Pedattuun petiin ei tule hypättyä nukkumaan.
  • Etene vähitellen. Mikäli olet tottunut heräämään kahdeksalta, älä ala suoraan heräämään viideltä. Aikaista heräämistä  joka viikko vaikkapa puolella tunnilla kunnes pääset tavoitteeseesi. Liian kunnianhimoisen tavoitteen asettaminen on erinomainen tapa kusta koko homma.
  • Palkitse itsesi. Pätee muualla ja pätee tässä. Palkitse onnistunut aikainen herätys jollain pienellä. Älä palkitse isosti. Vältä tilannetta jossa herääminen ilman palkintoa ei enää huvitakkaan.
  • Tottumus ja ehdollistuminen. Kaikkeen tottuu, niin tähänkin. Kun heräät aikaisin monen viikon ajan, totut siihen. Unien jatkaminen tavallista pidempään tuntuu oudolta, vaikka mahdollisuus siihen olisikin olemassa. Herääminen tuntuu luonnollisemmalta vaihtoehdolta.

Torkuttamiselle haluaisin jälleen omistaa vähän erityishuomiota. Tämä saattaa kuulostaa ensilukemalta tyhmältä, mutta mikäli haluat tehdä homman itsellesi helpoksi, niin älä torkuta. Ja mikäli torkutat, tee se enintään kerran. Miksikö?

Koska se 10-30 minuuttia huonolaatuista, kellon soimisen katkomaa unta ei tee sinusta yhtään vähempää väsynyttä.

Koska on helpompaa herätä kerralla kuin pyöriä sängyssä kelloa torkuttaen ja kauhistellen sitä, kuinka kohta joutuu kuitenkin kohtaamaan kylmän ja pimeän todellisuuden.

Koska torkuttaminen, vaikka aina aamuisin vaikuttaakin erinomaiselta idealta, johtaa vain siihen, että joudut selviämään aamurutiineista nopeammin, hosumaan, stressaamaan ja niin edelleen.

Ai niin, johtaapa se torkun tarpeeksi pitkään painelu joskus sellaiseen myöhästymiseenkin :)

Säästä hermojasi ja herää suoraan. Kiität itseäsi myöhemmin.

Mikäli torkuttamisesta luopuminen tuntuu todella vaikealta, tee itsesi kanssa sopimus. Mikäli yleensä torkutat neljästi, vähennä määrää kolmeen. Myöhemmin kahteen ja yhteen.

Miksi herätä aiemmin

heraa aiemmin

Tämä on osa Nuku paremmin, herää helpommin-kirjoitussarjaa:

1. Näin nukut paremmin – Paranna unesi laatua

2. Miksi herätä aiemmin

3. Kuinka herätä aiemmin

Myönnetään heti alkuun, että nukkuminen on ehkä hienoimpia juttuja ikinä. Äärimmäisen ikävä tosiasia on kuitenkin se, että pitkään nukkumalla menetämme tavoitteidemme ja unelmiemme kannalta elintärkeitä työtunteja, joita vähän kiireisemmässä elämässä ei muutenkaan tahdo saada mistään irti.

Kuvittele, jos heräisit joka päivän tunnin normaalia aikaisemmin. Se tekisi seitsemän lisätuntia viikossa. Seitsemässä tunnissa ehtii tekemään vaikka mitä ratkaisevaa. Tai, vielä parempaa, kuvittele jos heräisit kaksi tuntia aikaisemmin! 14 tunnissa vasta paljon ehtiikin. Mikäli kamppailet kroonisen aikapulan kanssa, suosittelen lämpimästi eteenpäin lukemista. Mikäli olet krooninen pommiin nukkuja tai aikaisten herätysten vihaaja, tämä on myös sinulle ;)

Tunnustaudun itse suureksi nukkumisen ystäväksi ja vihaan aikaisin heräämistä varmaan yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin. Silti herään lähes joka aamu siinä kuuden maissa. Miksi?

Sen lisäksi, että ehdin tekemään enemmän töitä, pääsen nauttimaan myös kiireettömyyden tunteesta. Jokaisella lienee välillä ylikiireisiä aamuja jotka koostuvat stressaantuneesta säntäilystä, kellon vilkuilusta, yleisestä hätiköinnistä ja kovemman luokan vitutuksesta. Itselläni ainakin oli. Aamupuurokin meinasi välillä jäädä syömättä : (!

Ei enää.

Kun herään aikaisin, voisin halutessani hyvin mielin upottaa nelisenkymmentä minuuttia pelkästään suihkussa käymiseen ja venyttelyyn. Lisäksi jäisi aikaa syödä ja tehdä jotain pikkuaskareita. Kuulostaa minun korvaani kovasti paremmalta kuin säntäilyaamut.

Syitä herätä aiemmin:

  • Enemmän aikaa sellaiselle tekemiselle jonka jättää väliin juuri ajanpuutteeseen vedoten. Esimerkiksi kuntoliikunta, aamiaisen syöminen tai kodin pikkuaskareiden hoitaminen kuuluvat tähän. Mikäli edelliseltä päivältä jää töitä yli, niitäkin ehtii hoitaa aamulla. Enemmän aikaa aamutoimiin on kanssa ihan okei.
  • Hiljaisuus. Mikäli et asu yksin, saattaa aikainen herääminen olla ainoa tapa päästä nauttimaan hiljaisuudesta ja yksinolosta omassa kodissasi. Harva kaipaa sinua aikaisin aamulla, joten häiritsevät puhelinsoitot jäävät myös pois.
  • Parempi unirytmi. Kun heräät aiemmin väsyt illalla aiemmin. Normaalia aikaisempi nukkumaanmenoaika takaa pidemmät unet (mikäli et aio herätä päivittäin aikaisin).
  • Vältä aamuruuhkat! Maailma alkaa pyörimään myöhemmin kuin sinä, mikäli nouset tarpeeksi aikaisin. Välttämällä aamuruuhkat työmatkaan uppoaa vähemmän aikaa. Tämä ei tietenkään päde pahimpiin oravanpyöräduuneihin, mutta monissa paikoissa aiemmin töihin saapuminen mahdollistaa myös aiemman kotiinlähdön.
  • Aikaa suunnitteluun! Mikäli et ole täysin varma siitä mitä tahdot saada aikaan päivän aikana, aamu on parasta aikaa sen päättämiseen. Mikäli suunnitelmat ovat jo tehtynä, nyt on sopiva hetki vilkaista niitä.
  • Lisätunteja viikkoon! Eli juuri sitä lisäaikaa, jota ehkä kaipaat unelmiesi ja isojen tavoitteidesi työstämiseen, mutta jota ei muuten meinaa mistään saada.
  • Näe auringonnousu! Okei, ei kauhean oleellinen näin syksyllä tai talvella, kun et sitä aurinkoa tule kuitenkaan näkemään, mutta milloin olisit viimeksi kesällä nähnyt auringon nousevan? Se on aika kivannäköistä.

Mietiskelin tässä muutama päivä takaperin, että mikä oikein tekee heräämisestä niin tavattoman hankalaa. Miksi jopa ne henkilöt, jotka muuten tunnetaan vahvasta luonteestaan häviävät välillä unelle ja mukavuudentunteelle? Nyt menneenä muutamana aamuna olen yrittänyt tietoisesti kiinnittää huomiota siihen ikävään tunteeseen jonka ennenaikainen herätys saa aikaan. Omalla kohdallani se tuntui kutakuinkin tältä:

Kova halu mennä takaisin nukkumaan

Nukkuminen on aivan uskomattoman mukavan tuntuista, huomattavasti miellyttävämpää kuin oikean maailman kohtaaminen. ”Pakko” on kuitenkin nousta ja sekös vasta ärsyttää.

Kylmästä ja pimeästä ja nousemisen pakosta johtuva VAHVA ketutus

Helpottaa jonkin verran kesällä kiitos suuremman lämmön ja valon määrän, mutta talviaikaan yhtä helvettiä. Bonuksena nenäkin on joskus tukossa ja kurkku kipeä.

Ajattelun epäselkeys, uninen ja jumiutunut olo

Ajatuksia saa koottua juuri sen verran että kykenee taivaltamaan suihkuun asti, mistään monimutkaisemmasta ajatuskuviosta on tässä vaiheessa turha haaveillakaan.

Haluttomuus kohdata tuleva päivä

Mikäli päivän aikana on odotettavissa jotain ikävää kuten esimerkiksi sitä iänikuista oravanpyöräduunia, on varsin ymmärrettävää, että aamuisin ketuttaa.

Kieltämättä ikävä fiilis. Kaikesta huolimatta se ei kestä kuin muutaman minuutin. En tietenkään väitä että muille herääminen olisi yhtä helppoa kuin omalla kohdallani, mutta vaikka tuo edellä kuvattu kestäisikin tuplasti pidempään, on se kuitenkin todella mitätön hetki suhteessa voitettuun aikaan.

Toivon, etten tässä kuulosta joltain todella ärsyttävältä superihmiseltä, mutta loppujen lopuksi on kiinni pelkästä tahdonvoimasta,  saako itsensä hilattua heti ylös vai jääkö torkuttamaan kelloansa vielä tunniksi. (Tässähän muuten oli juttua, että oikeaa hyötyä on enintään kerran torkuttamisesta ja siitäkin vain tietyissä tapauksissa).

Joo, herääminen ei ole ihan helpointa hommaa. Vaikka teemme sitä elämämme jokaisena päivänä, aika harva voi väittää olevansa täydellinen herääjä. Aina välillä sitä vain jää löhöilemään, ei siinä mitään väärää ole. Mielestäni kannattaa ehdottomasti elää niin kuin tykkää. Mikäli kuitenkin tykkäät mielummin saavuttaa suuret unelmasi kuin löhöillä sängyssä, suosittelen ainakin harkitsemaan aikaisempaa heräämistä.

Seuraavassa osassa käymme lopultakin sitä, kuinka herätään aiemmin, pysy mukana!

Seuraavaan osaan –>

 

si. Jos kopioit tämän
<Wumpa_> 5 minuutin sisään seuraavasta viikosta tulee elämäsi paras.
<kepe-5> hitto kopioin