IHMISSUHTEET KUNTOON:

LAITA IHMISSUHTEESI HUIPPUKUNTOON ”10 TOIMINTATAPAA PAREMPIIN IHMISSUHTEISIIN” -KIRJASEN AVULLA:

Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Elekielen peilaus

tie sujuvampaan kanssakäymiseen-elekielen peilaus

Tämä on osa Tie sujuvampaan kanssakäymiseen-kirjoitussarjaa:

1. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Luonteeseen mukautuminen

2. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Elekielen peilaus

Elekielestä hiukan enemmän lukeneet ovat todennäköisesti jo kuulleetkin tämän kerran aiheesta. Tänään nimittäin puhutaan kehon- ja elekielen peilaamisesta (“Mirroring”), sekä siitä, miten ja milloin sitä ei tule tehdä.

Mitä on peilaus ja mitä hyötyä siitä on? 

Useiden tutkimusten mukaan toisistaan pitävät ja tilanteessa viihtyvät ihmiset alkavat alitajuisesti matkimaan toistensa kehonkieltä, minkä seurauksena heidän senhetkinen yhteenkuuluvuuden tunteensa paranee entisestään.

Myöhemmin, tämän tullessa valtaväestön tietoon suoritettiin tutkimuksia, joiden tulokset puhuivat sen puolesta, että tämä toimii myös silloin, kun toinen keskustelukumppaneista alkaa tietoisesti peilaamaan toisen kehonkieltä. Tällöin peilattava henkilö reagoi alitajuisesti ja lähes poikkeuksetta hyvin.

Tämä ei tietenkään ole mikään välttämätön keino yhteyden luomiseksi ja sujuvan kanssakäymisen varmistamiseksi, mutta ehdottomasti kätevä sellainen. Sen käyttäminen ei vaadi lähes mitään vaivaa tai huomiota, joten en oikeastaan näe mitään syytä olla turvautumatta siihen aina välillä. Se ei myöskään tee kenestäkään mitenkään “epäaitoa”. Kokeilkaa ihmeessä, uskon että tulette pitämään tästä.

Nyt kun hehkutukset on hehkuteltu, näen äärimmäisen tärkeänä mainita, milloin ja miten tätä EI tule käyttää.

Ensinnäkin, näkyvästi. Tässä on kyse todella pienistä asioista, ei mistään elekielensä täydellisestä muuttamisesta. Jos olet itse tilanteen alussa elekieleltäsi rento, avoin, rauhallinen ja suurieleinen, keskustelukumppanisi elekielen ollessa ujo, sulkeutunut, epävarma ja suojeleva, ja viidessä minuutissa omaksut hänen elekielensä täydellisesti, voin vakuuttaa, että se näyttää aivan älyttömän tyhmältä ja epäuskottavalta. Jos keskustelukumppanisi on lisäksi edes vähän perehtynyt näihin juttuihin, hän kyllä haistaa palaneen käryä.

Toiseksi, tietyt tilanteet. Erityisesti haluaisin mainita työhaastattelut. Törmäsin tässä artikkeliin, jonka mukaan tämä keino on nykyään niin suositussa (ja näin ollen myös kömpelössä) käytössä, että pomot ja haastattelijat ovat oppineet tarkkailemaan sitä. Heiltä kerättyjen tietojen mukaan taas peilaamisesta kiinnijääminen antaa työnhakijasta epärehellisen ja epäpätevän kuvan. Erityisesti HR-henkilöt ovat hyviä lukemaan muita ihmisiä, joten voidaan olla aika varmoja siitä, että he tietävät mitä missäkin tilanteessa oikeasti tapahtuu.

Mutta noin yleisesti, mikäli järjen vain pitää hommassa mukana, tämä on erinomainen keino sujuvoittaa kanssakäymistä ja saada keskustelukumppani suhtautumaan sinuun astetta paremmin, joten pitäkäähän tämä mielessä.

Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Luonteeseen mukautuminen

tie sujuvampaan kanssakäymiseen-luonteeseen mukautuminen

Tämä on osa Tie sujuvampaan kanssakäymiseen-kirjoitussarjaa:

1. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Luonteeseen mukautuminen

2. Tie sujuvampaan kanssakäymiseen: Elekielen peilaus

Oletko koskaan ajatellut, miksi samankaltaiset ihmiset tulevat niin hyvin juttuun keskenään?

”Toimivaan kemiaan” vaikuttaa kaksi asiaa, jotka voidaan nostaa ylitse muiden. Ensimmäinen asia on yhteiset kiinnostuksenkohteet. Toinen taas samankaltainen luonne.

Ajattele parhaimpia ystäviäsi. On äärettömän todennäköistä, että heidän luonteensa ovat jossain määrin samankaltaisia omasi kanssa. Kun ajattelen omia kaveripiirejäni, ei tule mieleen oikeastaan yhtään ihmistä, joka olisi kanssani kovasti erilainen ja jonka kanssa viettäisin aikaa. Samankaltainen luonne siis mahdollistaa yhteisen sävelen löytymisen paljon helpommin kuin vastakkaisten luonteiden törmätessä yhteen.

Miksi tämä on hyvä ymmärtää?

Siksi, että tässä piilee avain sujuvampaan kanssakäymiseen lähes kenen kanssa tahansa.

Psykologiassa on olemassa sellainen käsite kuin “Johari window”. Sen mukaan me pidämme ikkunoitamme auki (eli näytämme sisimpäämme muille ihmisille), sen mukaan, kuinka ulos- tai sisäänpäinkääntyneitä olemme.

Avoimen, menevän, rohkean ja ulospäin suuntautuneen ihmisen ikkunat ovat todella auki, kun taas hiljaisemman, epävarmemman ja sisäänpäinkääntyneemmän henkilön ikkunat ovat paljon vähemmän raollaan.

Verkostoitumisekspertti Keith Ferrazzi kuvailee kirjassaan Never Eat Alone, kuinka hän teki myyntitapaamisissaan asiakkaidensa kanssa virheen olemalla aina ja poikkeuksetta oma avoin ja energinen itsensä. Esimerkiksi viihde- tai markkinointialan ihmiset (jotka ovat itsekin yleensä avoimia ja rohkeita) viihtyivät hänen seurassaan ja tekivät diilejä mielellään. Sen sijaan esimerkiksi insinööriyhtiöiden astetta ujommat toimitusjohtajat tunsivat olonsa hänen seurassaan hiukan vaikeaksi ja sopivat diilejä paljon vastahakoisemmin.

Keithin kollega – joka ymmärsi mukautumisen merkityksen – taas tuli erinomaisesti toimeen sekä ulospäinsuuntautuneiden että sisäänpäinkääntyneiden asiakkaiden kanssa ja sai tyylillään aikaan selkeästi enemmän kauppoja. Hän ei esittänyt, vaan oli toki oma itsensä, mutta osasi nostaa ja laskea itseilmaisutyyliään sen mukaan, kenen kanssa oli kulloinkin tekemisissä.

Näin voi toimi kuka tahansa. Minä esimerkiksi olen “aidoimillani” ollessani äärettömän energinen ja siten hiukan provosoiva tyyppi. Ei liene ihme, että hiljaisemmat ja rauhallisemmat ihmiset eivät silloin seurastani paljoa välitä. Kun taas meininkiäni hiukan laskiessani alan yhtäkkiä kovasti kelpaamaan näille rauhallisemmillekin ihmisille. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minusta tulee enemmän heidän kaltainen, ja siitähän me kaikki pidämme: Itsemme kaltaisista ihmisistä.

Kokeile tätä huviksesi. Kun ensi kerran olet kanssakäymisissä jonkun kovastikin erilaisen tyypin kanssa, yritä hiukan mukautua hänen tyyliinsä ja katso kuinka käy. Uskon kovasti, että tulet yllättymään positiivisesti!

Ja loppuun vielä: En missään tapauksessa tarkoita sitä, että pitäisi olla jotenkin “epäaito” ja “ei oma itsensä”. Ehdottomasti kannatan oman luonteensa mukaista toimintaa. Tässä puhun luonteen säilyttämisestä, mutta asioiden esittämistyylin mukauttamisesta. Eli puhun esimerkiksi samoja juttuja sekä rauhallisen että menevän ihmisen seurassa, mutta esitän ne hiukan eri tyylillä ja nopeudella. Siten olen jatkuvasti oma itseni, mutta myös tulen toimeen molempien ihmistyyppien kanssa. Kokeilkaa tätä!

 Seuraavaan osaan –>

Teetkö tarpeeksi asioita, joista pidät?

teetkö tarpeeksi asioita joista pidät

Mikä tekee meidät onnelliseksi?

Ainakin se, että saamme tehdä juuri sitä mitä haluamme tehdä. Se taas, kuten kaikki tietävät, ei ole ihan niin helppoa. Jokaisella on ei-niin-kivoja velvollisuuksia, tehtäviä ja asioita jotka  pitää hoitaa. Usein niitä on hyvin paljon, jolloin aikaa kaikkeen kivaan on vastaavasti paljon vähemmän. Ja mitä vähemmän kivoja asioita saamme tehdä, sen onnettomampia olemme. Käy järkeen, eikö.

Tänään emme uppoudu ollenkaan siihen, mistä saamme lisää aikaa tai miten käytämme vähemmän aikaa ikäviin juttuihin. Ei, emme ole edes siellä asti. Miksikö?

Siksi, ettei valtaosa meistä ole koskaan aidosti ajatuksen kanssa kartoittanut mistä kaikesta pitää ja mikä kaikki saa meidät iloisiksi! Siinähän ei sinäällään ole mitään väärää, osaammehan nimetä ilman tälläistä kartoitustakin hyvin paljon asioita joista pidämme. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Miksei?

Kun pyydän ihmisiä nimeämään asioita joista he pitävät, lista näyttää yleensä kutakuinkin tältä: “Pidän ulkona käymisestä, ajanvietosta ystävien kanssa, ruoanlaitosta, leffojen katsomisesta, joogatuntien ottamisesta ja pitkään nukkumisesta”.

Kivoja asioita kaikki, mutta saako noin pienestä määrästä tarpeeksi hyviä fiiliksiä jokaiselle päivälle ja ovatko ne fiilikset tarpeeksi intensiivisiä? Joillekin ovat, mikä on äärimmäisen hieno asia, toisille taas eivät.

Vaikka luulisi, että kivojen asioiden tekeminen tapahtuisi kuin itsestään, näin ei ole. Mikäli velvollisuuksia on paljon, on kivoille asioille varattava yhtälailla aikaa, muuten ne jäävät helposti velvollisuuksien jalkoihin.

En sano, että kaikki kivat asiat pitäisi merkitä almanakkaan. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että niitä tulee tehtyä, vaikka velvollisuudet kuinka painaisivat päälle, muuten elämästä katoaa mielekkyys varsin nopeasti.

Tehtävä:

Mistä kaikesta pidät ja mistä saat hyviä fiiliksiä? Mistä tulet onnelliseksi? Nappaa paperia tai avaa muistio ja kirjaa ylös kaikki mikä vain tulee mieleesi.

Käy luomasi lista läpi. Kuinka paljon ja kuinka usein teet näitä asioita? Tarpeeksi? Liian vähän? Kuinka monesti olet päässyt tekemään niitä viimeisen parin päivän aikana? Oletko tyytyväinen omaan tahtiisi?

Mikäli et, suosittelen tarkkailemaan tästä lähtien sitä, kuinka usein niitä kivoja asioita teet. Mikäli määrä näyttää turhan vähäiseltä, raivaa tilaa kalenterista.

Mikäli aikaa ei vain ole, on ongelma toki jo astetta hankalampi. Sitä voi alkaa selvittelemään esimerkiksi opettelemalla ajanhallintaa, mutta se on jo aivan toinen aihe, johon ei nyt mennä.

Joten hei, tehkää palvelus itsellenne tekemällä enemmän niitä asioita, joista pidätte!