IHMISSUHTEET KUNTOON:

LAITA IHMISSUHTEESI HUIPPUKUNTOON ”10 TOIMINTATAPAA PAREMPIIN IHMISSUHTEISIIN” -KIRJASEN AVULLA:

Syitä sanoa Ei

SYITÄ SANOA EI

Tämä on osa Opi sanomaan ei-kirjoitussarjaa:

1. Syitä sanoa Ei

2. Kuinka sanoa Ei

3. Myönteisistä asioista kieltäytyminen

Taito kieltäytyä on paitsi todella hyödyllinen, myös todella aliarvostettu. Se on myös yksi niistä asioista joista ajattelemme että ne joko osaa tai sitten ei. Todellisuudessa, kuten lähes kaikki muukin, sekin on helposti opittavissa. Vastoin yleistä luuloa taito kieltäytyä ei myöskään ole vain luonteesta kiinni. Kenenkään ei tarvitse olla luonteeltaan tiukka, töykeä tai vain omaa etuaan ajatteleva osatakseen sanoa ei.

Ensiksi kuitenkin syitä sanoa EI:

  • Kaikki aika jonka käytät asiaan, joka ei sinua kiinnosta, on pois ajasta jonka voisit käyttää siihen, mihin oikeasti tahtoisit. Teetkö mielummin ylitöitä kuin elät omaa elämääsi? Teetkö mielummin täysin sinulle kuulumattomia hommia kuin jotain, mikä on itsellesi tärkeää?
  • Toistuva muiden hommien hoitaminen käy muille itsestäänselväksi. On helppoa ruveta ajattelemaan, että kerran joltain apua saatuasi saat sitä myös jatkossa. Mitä useammin suostut auttamaan, sitä enemmän vahvistat tätä luuloa. Auttamisessahan ei ole mitään väärää, päinvastoin. Sen sijaan oman ajan uhraamisessa johonkin mikä ei kiinnosta sinua ollenkaan, on. Tunne oma arvosi. Ovatko muiden hommat niin tärkeitä, että sinun tulisi tehdä mielummin niitä kuin omiasi? Mikäli sinä itse arvostat muiden asiat niin paljon omiasi korkeammalle, eivät muutkaan sinun asioitasi niin kovin tärkeinä pidä.

Toivon, etten kuulosta itsekeskeiseltä kusipäältä joka välittää vain siitä, että omat hommat tulevat tehdyksi ja jättää muut pulaan. Kuten toivottavasti jokainen meistä, pidän muiden auttamista tärkeänä, enkä esimerkiksi kieltäisi kavereiltani tai läheisiltä apua missään tilanteessa, vaikka itselläni olisikin jotain muka tärkeämpää. Koen auttamisen aidosti mielekkäänä ja tärkeänä.

Joka tapauksessa välillä on tärkeää kieltäytyä myös täysin itsekkäistä syistä. Mielummin käytän aikani omien unelmieni tavoitteluun kuin muille kuuluvien töiden tekemiseen. Kohtuullisuus tulee muistaa tietysti tässäkin, toistuva ja järjestelmällinen kieltäytyminen saattaa olla jo ihan oikeasti kusipäistä.

Seuraavassa osassa pääsemmekin jo oppimaan sen, miten sanotaan Ei helpommin ja varmemmin.

 

11 tapaa saada enemmän aikaan

11 tapaa saada enemmän aikaan

Löydämme itsemme usein tilanteesta, jossa olemme haalineet itsellemme enemmän hommia kuin ehdimme tekemään. Voimme lähteä selvittämään ongelmaa optimoimalla toimintamme tai opettelemalla hiukan ajanhallintaa. Näihin panostaminen saattaa kuitenkin olla tilanteeseen ylireagoimista, varsinkin jos tilanne ei ole pysyvä tai kovin usein toistuva.

Satunnaisten tai miksei myös vähemmän satunnaisten hommien tehokkaampaan hoitamiseen suosittelenkin mm. seuraavia tapoja:

1. Ole järjestelmällinen

Jos paperisi, tavarasi ja tiedostosi ovat järjestyksessä, et käytä turhaa aikaa niiden etsimiseen.

2. Käytä apuvälineitä

Työskenteletkö tietokoneella? Hanki läppäri tai älypuhelin niin voit tehdä työtäsi myös silloin, kun et pääse työkoneellesi.

3. Aseta aikarajoja

Harva niistä pitää, enkä itse kuulu heihin. On kuitenkin myönnettävä, että aikarajan painaessa päälle hommia tulee paiskittua paljon paljon kovempaa kuin normaalisti.

4. Löydä mukavin tapa tehdä työsi

Minkä tahansa tekeminen tuntuu mielekkäämmältä kun se on edes jossain määrin kivaa. Ja mielekästä työtä tulee tietysti tehtyä enemmän kuin epämielekästä. Kuuntele työn ohessa musiikkia, etsi mukavin mahdollinen asento, pidä tarpeeksi taukoja tai tee työsi sinulle sopivimpaan aikaan.

5. Eliminoi häiritsevät tekijät

Sulje pikaviestimet, facebook, televisio, mikä tahansa mikä häiritsee keskittymistäsi ja vie huomiosi. Vaikka uskoisit kykeneväsi olemaan täysin välittämättä niistä, sulje ne silti.

6. Selvitä mihin aikaan olet tehokkaimmillasi

Toiset ovat tehokkaampia ja energisempiä aamusta, toiset taas illasta. Löydä oma hetkesi ja sijoita tärkeimmät tehtäväsi tälle ajalle.

7. Keskity yhteen tehtävään kerralla

Älä jaa huomiotasi. Keskittymällä yhteen tehtävään sataprosenttisesti saat sen valmiiksi paljon nopeammin kuin siirtelemällä huomiota useamman välillä. Jokainen hetki toissijaisten tehtävien äärellä tai niihin siirtyessä, on pois siitä tärkeimmästä. Yhteen asiaan keskittyessäsi kykenet myös sulkemaan muun maailman paremmin ulkopuolelle.

8. Keskity useampaan tehtävään kerralla

Voisi luulla että tämä olisi ristiriidassa edellisen kanssa, mutta nämä pätevät hiukan erilaisiin tehtäviin. Kun kyseessä on yksittäinen, enemmän huomiota vaativa tehtävä, kannattaa huomio suunnata vain siihen. Mikäli taas käsillä on useampi todella helppo ja minimaalista huomiota vaativa työ, saattaa multitäskäys olla se tehokkaampi vaihtoehto. Paljon paikasta toiseen juoksemista sisältävä homma voisi olla hyvä esimerkki. Kun hoitaa monta juttua kerralla yhdessä paikassa, siirtymiä kahden pisteen välillä tulee mahdollisimman vähän.

9. Delegoi ja ulkoista

Eikö aika riitä? Anna tehtäväsi jollekin, jonka työlista on tyhjempi. On lisäksi todennäköistä, että joku muu osaa tehdä kyseisen homman paremmin, nopeammin ja tehokkaammin. Delegoi se, mikä sinua ei kiinnosta ja käytä näin säästynyt aika ja vaiva sinulle merkityksellisten hommien tekemiseen.

10. Suunnittele

Jotain todella kulunutta ja todella toimivaa: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun sinulla on yksityiskohtainen ja tehokas suunnitelma valmiina, kaikenlaiseen turhaan arpomiseen menee vähemmän aikaa. Et myöskään menetä yhtä herkästi aikaa odottamattomien vastoinkäymisten takia.

11. Hylkää turhat tehtävät

Välillä huomaa tekevänsä asioita jotka on periaatteessa ihan kiva saada valmiiksi, mutta kukaan ei oikeasti välitä, odota tai tarvitse niiden valmistumista. Heivaa tuollaiset rohkeasti sivuun ja keskitä huomiosi johonkin oikeasti tärkeään.

 

Epäonnistumisesta on hyötyä

epäonnistumisesta on hyötyä

Moi!

Tämä meidän länsimainen maailmamme on ainakin siinä mielessä ikävä, että se näyttää suhtautuvan epäonnistumiseen kuin suureenkin vitsaukseen. Viimeistään siinä koulun ensimmäisellä luokalla (punakynä, anyone?) alamme ehdollistua siihen, että epäonnistumisen on perseestä ja että sitä kannattaa vältellä. Pian jo kehitämmekin itsellemme pahemman luokan epäonnistumisen pelon – oikeastaan turhaan. Epäonnistumisesta on nimittäin myös hyötyä.

Mitä hyötyä?

Jokainen meistä epäonnistuu toistuvasti ja usein. Mikäli asia ei ole näin, on todennäköistä ettei kyseinen henkilö myöskään yritä kovin usein mitään uutta tai hankalaa. Koska epäonnistuminen on aika hiton yleistä ja todennäköistä, epäterve suhtautuminen siihen tekee elämästä epämiellyttävämpää ja vaikeampaa.

Ensinnäkin on muistettava, että epäonnistuminen on kriittistä oppimisen kannalta. Mikäli epäonnistuttuamme kerran luovuttaisimme heti, emme todennäköisesti oppisi koskaan lähes mitään uutta. Jos olisit lapsena luovuttanut ensimmäisten epäonnistumisiesi jälkeen, et olisi koskaan oppinut esimerkiksi kävelemään tai ajamaan polkupyörällä! Koska suurin osa kriittisten asioiden oppimisesta kuitenkin tapahtuu lapsena tai varhaisessa nuoruudessa, emme enää aikuisina muista, kuinka oppimisen kannalta tärkeää epäonnistuminen on.

Mutta mitä hyviä puolia epäonnistumisella sitten on?

Epäonnistuminen näyttää missä todella mennään. Saamme harvoin nähdä itseämme huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa. Epäonnistuminen taas usein johtaa juuri tälläiseen tilanteeseen. Ja sen huonoimman mahdollisen tilanteen kokeminen ei suinkaan ole vain pahasta (ja joskus pahasta ollenkaan), vaan kehittymisen ja kasvamisen kannalta jopa suotavaa.

Epäonnistumisen mahdollisuus pitää meitä varpaillaan. Pahimmin epäonnistuvat juuri ne, jotka ovat itsestään aivan liian varmoja, eivätkä ota epäonnistumisen mahdollisuutta edes huomioon. Tämä ei tunnetusti ole se paras mahdollinen tapa toimia. Lueskellessani erinomaista säästöblogi Saituria, törmäsin mielenkiintoiseen ja hyvin paikkaansapitävään huomioon: Edes teoreettinen epäonnistumisen mahdollisuus tekee mistä tahansa asiasta paljon kiinnostavamman. Jos et voisi epäonnistua, olisiko asia vähemmän mielenkiintoinen?

Epäonnistuessasi voit kartoittaa tehdyt virheet sekä sen, mikä johti epäonnistumiseen. Tästä viisastuneena et yhtä todennäköisesti toista samoja virheitä myös tulevaisuudessa. Epäonnistuminen siis tuo lähemmäksi onnistumista, koska tiedät miten kannattaa toimia ensi kerralla ja mitä taas välttää. On kuitenkin osattava välttää ns. analyysi-paralyysiä. Ei saa jäädä analysoimaan epäonnistumiseen johtavia syitä loputtomiin ja antaa niiden halvaannuttaa toimintaa, vaan on myös yritettävä uudestaan.

Epäonnistuminen nostaa itsetuntoamme ja varmuuttamme. Tiedämme mitä virheitä olemme tehneet, olemme oppineet niistä ja tiedämme osaavamme välttää niitä tulevaisuudessa. Tiedämme, että olemme taas askeleen verran kokeneempia.

Epäonnistumisesta siis seuraa aina myös jotakin hyvää, vaikkei se epäonnistumisen hetkeltä siltä tuntuisikaan. Joko onnistumme, joko opimme jotain, joko saamme kokemuksia tai varmuutta. Win/win.

Usein ajatellaan, että epäonnistuessaan emme pääse haluttuun tulokseen. On totta, että epäonnistuminen ei yleensä ole se haluttu tulos, mutta tulos se on sekin, eikä se ole aina tuloksena edes täysin huono. Usein ajoissa epäonnistuminen ja homman uudelleen miettiminen ehkäisee myöhemmin pahemman epäonnistumisen.

Kun epäonnistuminen on kerran näin siisti juttu, mitä oikein pelkäämme siinä? Eihän kyse voi olla pelkästään siitä, että pelkäämme epäonnistuvamme vain tavoitteessaamme?

Yksi iso pelko voi olla tuomituksi tuleminen muiden taholta epäonnistujaksi, häviäjäksi ja muutenkin kyvyttömäksi henkilöksi. Huvittavan tästä asiasta tekee se, että ne, jotka muita tuomitsevat ovat itse juuri sitä ihmiskunnan – anteeksi – kuonaa, joilla ei todennäköisesti olisi munaa yrittää mitään vastaavaa itse. Kentän laidalta on tietysti mukava ja helppoa huudella.

Turvallisintahan on antaa muiden yrittää, niin ei joudu itse näkemään vaivaa ja epäonnistumaan. Samalla tietysti pelätään yrittävän henkilön onnistumista ja onnistumisen tapauksessa surkutellaan itsekseen ja tokaistaan että ”no kyllä minäkin olisin tuohon pystynyt.”

Kannattaa miettiä, antaako tämänlaisten ihmisten sanomisien ja mielipiteiden vaikuttaa tekemisiisi.

On myös muistettava, ettei epäonnistuminen ole ikuista. Epäonnistumisesi unohdetaan viimeistään silloin, kun onnistut. Se, mikä vaikuttaa todelliselta tragedialta epäonnistumisen hetkellä, ei todennäköisesti edes muistu mieleesi kolmen vuoden kuluttua. Useimmat eivät esimerkiksi tiedä toverimme Bill Gatesin surkeasta epäonnistumisesta ensimmäisen yrityksensä parissa, jokainen muistaa vain hänen Microsoftinsa.

Toinen monia pelottava asia on se, että he kokevat olevansa yksin vastuussa epäonnistumisestaan. Harvahan vastuusta suorastaan pitää. Tästä syystä jonkun kanssa yhdessä epäonnistuminen ei tunnu läheskään yhtä pahalta kuin yksin mokaaminen.

Oikeastaan voidaan sanoa, että epäonnistuminen on pahasta vain, jos se johtaa tavoitteestaan luopumiseen (mikäli kyseessä siis on tavoite, jossa oikeasti haluaisi onnistua). Eihän se toivottava tilanne ole missään tapauksessa, mutta ei myöskään koskaan niin paha, kuin miltä saamme sen kuulostamaan. Se on osa elämäämme, joten hyvähän se olisi oppia se hyväksymään.

Epäonnistuminen on ihan okei, ottakaa iisisti sen kanssa ;)