IHMISSUHTEET KUNTOON:

LAITA IHMISSUHTEESI HUIPPUKUNTOON ”10 TOIMINTATAPAA PAREMPIIN IHMISSUHTEISIIN” -KIRJASEN AVULLA:

Pahan mielen käsittely: Paha mieli on vaikeaa ihan jokaiselle

Pahan mielen käsittely Paha mieli on vaikeaa ihan jokaiselle

Haluaisitko osata käsitellä pahaa mieltä paremmin? Haluaisitko osata tekniikoita, joiden avulla paha mieli menee helpommin ja nopeammin ohi?

Tämä on periaatteessa mahdollista. Pahaa mieltään voi opetella käsittelemään. Se vaatii kuitenkin aikaa, vaivaa ja paneutumista. Helppoa se ei ole kenellekkään. Ei siksi kannata kokea olevansa millään tavalla huono tai hölmö siksi, että kokee pahaa mieltä asioista, jotka eivät edes omasta mielestään ansaitsisi niin paljoa vatvomista. Halusin sanoa tämän, sillä kohtaan työssäni paljon ihmisiä, jotka kokevat itsensä tavalla tai toisella puutteellisiksi , koska kestävät pahaa mieltä mielestään liian huonosti.

Paha mieli ja sen kokeminen ei ole helppoa kenellekkään. Voisin itse sanoa olevani tunne-elämän ammattilainen. Tunnen myös monia muita ihmisiä, jotka käsittelevät sekä omia, että muiden tunteita työkseen. Meitä yhdistää kuitekin eräs yllättävä seikka:

Emme kokemukseni mukaan ole sen parempia tulemaan toimeen pahan mielemme kanssa, kuin keskimäärin muutkaan ihmiset. Paha mieli on meille ihan yhtä hankalaa, kuin useimmille muillekin.

Olin juuri kolmisen päivää hyvin pahalla mielellä. Olen jo luonnostani hyvin positiivinen ihminen, mutta toisinaan koen näitä pahankin mielen jaksoja. Tässä tapauksessa se johtui siitä, että stressasin parisuhteeseeni liittyviä asioita. Lopulta kaikki selvisi ja nyt asiat ovat taas hyvin, mutta kolme päivää intensiivistä pahaa mieltä tuli koettua. Ja ai että sen kokeminen oli hankalaa!

Tuntui, ettei oikein mihinkään osannut keskittyä täysillä, jolloin töiden tekeminen ja kavereiden kanssa oleminen vaikeutui. Vaikka käytinkin aktiivisesti mieltä parantavia keinoja kuten meditaatiota, metsäkävelyitä, hyväksyntäharjoituksia, urheilua ja kivojen Netflix-sarjojen katsomista, meininki oli silti jatkuvasti melko huono. Paha mieli varjosti kaikkea kivaakin tekemistä.

Näiden kokemusten myötä sitä aina muistaa, kuinka heikko ihminen lopulta on sen pahan mielensä edessä. Vaikka sitä kuinka hallitseekin suuren määrän erilaisia oloa helpottavia keinoja, on se paha olo niistäkin huolimatta aina huono kokemus. Tämä on mielestäni tavallaan ihan kaunis ja yhdistäväkin kokemus meille ihmisille. Vaikka olisimme keitä tahansa ja vaikka tekisimme mitä tahansa, tuntuu se pahan olon kokeminen vaikealta vähän meille kaikille.

Oma paha oloni meni tältä erää ohi, mutta eihän sitä lopulta pakoon pääse, se on läpi elämän toistuva kokemus, joka ei auta kuin hyväksyä. Haluan tällä kertaa toivottaa jaksamista myös kaikille muille pahan olon kanssa taisteleville, pysykää vahvoina, hyvääkin oloa mahtuu aina lopulta joukkoon!

Rakkaudella,

Jevgeni

Uudet haasteryhmät alkavat tänään!

Uudet haasteryhmät alkavat tänään

Pikainen tiedotusasia! Uudet ”haasteryhmät” alkavat jälleen tänään 26.3.2017 ja mukaan mahtuu vielä!

Jos ei ehdi ensimmäiseksi kerraksi, ei hätää, mukaan saa tulla vapaasti matkan varrella. Olen itse osallistunut näihin muutaman kerran ja niistä on ollut suuri apu ihan kaikenlaisten myönteisten elämänmuutosten läpiviemisessä. Samalla on ollut todella hauskaa ja mukana on ollut mitä parhaimpia tyyppejä.

Alla linkki, josta voit lukea lisätietoja ja tämänkertaisen ryhmänvetäjän Ollin kuvaus ryhmästä. En itse ehdi tämänkertaiseen toteutukseen mukaan, mutta suosittelen tätä lämpimästi ihan jokaiselle elämänmuutoksesta kiinnostuneelle!


 

”Uusien tapojen muodostamisessa on usein haasteena se, että yksin itsensä motivoiminen voi olla haastavaa. Sitä voi käydä pari päivää lenkillä, mutta jos ei ole lenkkeilykaveria tai ihmisiä, joille jakaa uusien asioiden ja tekemisen mukanaan tuomaa innostusta, on motivaatio vaarassa lopahtaa.

Mutta mitä tapahtuu, jos ympärillä on ihmisiä, jotka ovat kaikki sitoutuneet haastamaan toisiaan? Mitä tapahtuu, jos joka viikko kokoonnut tällaisen ryhmän kanssa istumaan iltaa, joka on omistettu pelkästään itsensä haastamiselle ja toisten motivoimiselle? Mitä tapahtuu, jos olet vastuussa tekemisistäsi tälle ryhmälle ja joudut joka viikko raportoimaan miten ilmoittamasi haasteet ovat sujuneet? Mitä tapahtuu, jos yhteisiä onnistumisia juhlistetaan yhdessä porukalla?

Mitä, jos tällainen ryhmä olisi jo olemassa ja pääsisit siihen ilmaiseksi mukaan?

Kyllä, kyseinen kaltaisia ryhmäkokoontumisia on pidetty Dreamspire-yhdistyksen kautta jo useita. Uudet ryhmät ovat alkamassa sunnuntaina 26.3. ja mukaan pystyy vielä ilmoittautumaan.

Lue linkin takaa lisätietoja siitä mistä haasteryhmässä on kyse. Tervetuloa! -Olli Lukkari, Dreamspire ry:n puheenjohtaja, Haasteryhmien perustaja”

Sosiaalisten taitojen kehittäminen Asperger-henkilönä: Kokemuskirjoitus

Sosiaalisten taitojen kehittäminen Asperger-henkilönä Kokemuskirjoitus

Tänää Elä Paremmin –blogissa on tarjolla pyynnöstä anonyymi kokemuskirjoitus siitä, kuinka Asperger-henkilöt voivat kehittää sosiaalisia taitojaan ja itsevarmuuttaan. Kaikki aiheeseen liittyvät kommentit ovat tietysti myös hyvin tervetulleita!

Olen myös hyvin kiinnostunut kuulemaan muiden AS-ihmisten kokemuksia aiheesta. Niitä voi halutessaan laittaa sähköpostilla osoitteeseen elaparemmin@elaparemmin.fi, lämmin kiitos jo etukäteen :)!

——————

”Olen ehkä tiedostamatta ajautunut sosiaalisissa tilanteissa syrjään ja muutenkin ystäväpiirini ei ole niin iso. Asiaan on vaikuttanut ujouteni ja ehkä empatian puutekin.

Siihen vaikuttaa myös mielestäni outo puheeni sävy. Saatan puhuessani kuulostaa kylmältä tai muuten vain erikoiselta, vaikka tarkottaisin pelkästään hyvää.

Joskus tuntuu, ettei löydy mitään sanottavaa vastakkaiselle osapuolelle, jolloin luontaista vuorovaikutusta ei synny. Aika usein olen kuuntelijan asemassa keskusteluissa, kommentoin lyhyesti ja joskus toki saan sanottua pidempiäkin kommentteja.

Porukassa oleminen on ollut aika ajoin vaikeaa juuri siksi, ettei sanottavaa aina löydy. Joskus vain kuuntelee ja osoittaa kuuntelevansa, vaikka puolet keskustelusta menisikin täysin ohitse. Jos kolmekin ihmistä on ollut keskustelussa minä mukaanlukien, niin usein olen ollut se, joka vain kuuntelee, kun loput kaksi puhuvat keskenään. Näin on ollut ainakin menneisyydessä.

Ja aika usein huomaamatta on katsekontakti jäänyt ottamatta toiseen tai toisiin osapuoliin, kun aivot ovat prosessoineet kuunneltua puhetta toisen suusta. Kahden väliset keskustelut sujuvat jo paremmin, vaikka sanottavaa ei aina löydy.

Katsekontaktin välttäminen on myös paha tapa varsinkin AS-henkilöllä. Asperger voi oppia katsekontaktin ottamiseen toisiin osapuoliin siinä missä tavallinenkin ihminen, se ei paljoa vaadi. Asperger-henkilöllä katsekontaktin puuttuminen on loppujen lopuksi vain paha maneeri, josta voi päästä halutessaan eroon, kuten muistakin sosiaalisen vuorovaikutuksen aiheuttamista ongelmista.

Kun keskittyy siihen, mitä toiset puhuvat ja katsoo muita silmiin, menee tieto usein paremmin perille, jolloin pystyy keskittymään keskustelun kulkuun paremmin. Silloin myös välttyy paremmin siltä, ettei keskeytä toisen osapuolen puhetta Sitä on itselleni sattunut menneisyydessä valitettavan usein, jolloin toiset osapuolet ovat saattaneet ärsyyntyä, sitä minun kuitenkaan tiedostamatta, sillä olen harvoin katsonut toisten keskustelun osapuolten kasvonilmeitä.

Pahimmillaan Aspergerin oireyhtymä on vain joukko lapsena opittuja pahoja maneereja sosiaalisissa tilanteissa. Ja muussakin elämässä. Niistä voi tietoisesti päästä eroon, kunhan vain kiinnittää ongelmiinsa huomiota. Se vain vaatii Asperger-henkilöltä himpun verran enemmän ponnistelua.

Suurin ongelma Aspergerin oireyhtymässä on juuri sosiaalisissa tilanteissa toimiminen. Asperger tarvitsee sosiaalista elämää, vaikka sosiaalisissa tilanteissa toimiminen ja ihmissuhteiden solmiminen onkin usein Asperger-henkilölle enemmän tai vähemmän vaikeaa. Sosiaalisuus tuo iloa elämään. Luulen, että Asperger-henkilöllä juuri sosiaalisissa suhteissa epäonnistuminen on ollut pitkälti se pääsyy mielenterveysongelmille, varsinkin myöhemmällä iällä.

Muut asiat, kuten kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn, ovat kuitenkin vain eduksi Asperger-henkilöllä, kunhan ei anna niiden samojen rutiinien määrätä koko elämää. Asperger-henkilökin tarvitsee vaihtelua ja piristysruiskeita. Jos elämä toistaa liikaa itseään ja elää yksinäisyydessä vailla sosiaalista elämää, niin silloin se aika varmasti poikii myös ongelmia mielenterveydessä, varsinkin ajan kanssa. Kun tiedostaa ongelmansa, niistä voi tietoisesti pyrkiä eroon.

Kun ongelmia on tapahtunut pitkällä aikavälillä pitkäään toistuneen käyttäytymisen vuoksi, tulee henkilön muuttaa itseään, jotta asiat eivät jatkuisi samalla tavalla kuin menneisyydessä, etteivät samat virheet toistu. Omat ongelmia aiheuttavat, toistuvat maneerit on syytä karsia pois muutosta pelkäämättä. Erilaiset pelot usein estävät ongelmallisten ja totuttujen tapojen muuttamista. Pelot on kuitenkin syytä sysätä syrjään ja rohkeasti omat ongelmansa tiedostamalla muuttaa omia toimintatapoja kohti parempaa.

Näen Aspergerin oireyhtymän vain joukkona totuttuja lapsuudessa opittuja tapoja, tottumuksia ja taipumuksia, joista on pahimmillaan ollut esteitä ja ongelmia elämän tietyillä osa-alueilla. Nämä ongelmat pitää tiedostaa ja ponnistaa, jotta niiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa, jolloin paremmat tavat automatisoituisivat. Siihen pitää nähdä vain hieman vaivaa*.”

*kommenteissa täydentäviä/eriäviä näkemyksiä!