Pahoititko mielesi? Se voi olla hyvä asia.

pahoititko mielesi-se voi olla hyvä asia

Moi!

Törmäsin tuossa loistavaan Sari Sainion artikkeliin, joka käsittelee sitä, kuinka kovasti pelkäämme sanoa tärkeitäkään asioita suoraan, koska on olemassa mahdollisuus, että ne sanomalla loukkaamme jotakuta.

Tässähän on ollut päällä pienimuotoinen kohu, kun tutkija Eeva Korpi-Hyövälti totesi, että neuvoloiden täytyisi parantaa neuvontansa laatua (ts. tehdä siitä todenmukaisempaa), vaikka ylipainoiset odottavat äidit siitä loukkaantuisivatkin. Nykyisin ylipainosta suoraan mainitsevista lääkäreistä tehdään jopa valituksia, sillä totuutta ei haluta tunnustaa, se kun tuntuu välillä aika ikävältä.

Samaa ilmiötä kohtaa muuallakin. Jos esimerkiksi työpaikalla mainitsee jonkun kaikkia muita häiritsevästä työtavasta (tässä tapauksessa henkilö teki työtänsä niin nopeasti, etteivät muut yksinkertaisesti pysyneet mukana), saatetaan siitä herkästi loukkaantua. Kerran taas kysäisin muutaman kuukauden ikäiselle sylilapselle sipsejä syöttävältä äiskältä, että onkohan toi ihan ookoo, niin tuloksena oli tämän äipän välitön räjähtäminen.

Painotan sitä, että suoraan sanominen ei tarkoita ilkeästi tai naljailevasti sanomista. Suoraan voi sanoa myös täysin asiallisesti ja rakentavaan sävyyn. Esimerkiksi “toi sun työtapas on huono” ja “meistä muista tuntuu siltä, että työskentelet niin nopeasti ettei me muut ehditä tohon sun tahtiin” kuulostavat kovinkin erilaisista,vaikka samasta asiasta onkin kyse.

Toki täysin asiallisesti sanomisestakin loukkaannutaan, sen on varmaan jokainen joskus kokenut. Koska emme yleensä halua loukata ketään, saatamme joskus kuukausitolkullakin vältellä jonkin meitä aidosti vaivaavan asian sanomista, koska pelkäämme toisen loukkaantuvan. (Onneksi monet eivät edes loukkaannu, jolloin pelko on ollut turhaa.)

Minä väitän, ettei loukkaantuminen ei ole aina pelkästään huono asia. Ensinnäkin loukkaantuminen on todella hyvä merkki siitä, että sanoma on tullut perille. Loukkaantuminen kertoo myös siitä, että asia on loukkaantuneelle tärkeä, mikä taas tarkoittaa että hän todennäköisesti tulee vielä ajattelemaan sitä . Jos vastaanottavaa osapuolta ei kiinnostaisi, ei hän sanomisiin mitenkään myöskään reagoisi.

Loukkaantuminen herättää usein ajattelemaan. “Ajatellaanko mun toiminnasta oikeasti noin, toiminkohan mä oikeasti jotenkin väärin?”.

Useinhan kyse on ihan vain siitä, että henkilölle ei ole koskaan ennen mainittu jostain asiasta, eikä hän ole itse vain tullut ajatelleeksi sitä. Joskus taas asiasta on mainittu, mutta ei niin monta kertaa tai niin monelta eri taholta (tai tarpeeksi vaikutusvaltaiselta taholta), että vastaanottaja olisi ymmärtänyt asian tärkeyden. Koska “suoraan sanomisen” tarkoituksena on yleensä se, että toinen jotenkin muuttaisi toimintaansa, on vain hyvä, jos sanottu asia ”iskee tarpeeksi syvälle”.

Jos olet koskaan ollut se suorasta sanomisesta loukkaantunut osapuoli, niin johtiko sen kolahtaminen joihinkin positiivisiin toimenpiteisiin? Jos johti, niin mielesi pahoittaminen oli hyvä asia, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.

Sillä myönnettävähän se on, usein totuus tuntuu aika hiton ikävältä. Mutta kuinka usein oikeastaan pysähdymme miettimään sitä, miksi se tuntuu ikävältä? Ettei vaan kyse olisi ainakin välillä siitä, että koemme sisimmässämme sen suoraan sanojan olevan oikeassa ja me väärässä? Vaikea uskoa, että nuo alussa mainitut ylipainoiset äidit ihan oikeasti ajattelisivat, että ylipaino olisi lapsenkaan kannalta hyvä asia.

Tiedättehän tämän kliseisen “ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel sen ratkaisemiseen”-jutun? Klise tai ei, tuntuu se olevan hyvin tosi. En ole ainakaan itse ratkaissut yhtäkään ongelmaa elämästäni niin kauan, kuin olen kivenkovaan väittänyt että “ei tää oo mikään ongelma, mä oikeastaan nautin tästä” (omalla kohdallani esimerkiksi epäsosiaalisuus oli tälläinen, väitin pitkään kivenkovaan nauttivani yksinäisyydestä). Kun olen lopulta myöntänyt ongelman, on sen korjaaminen saattanut alkaa.

Joten. Kun ensi kerran aiot “sanoa suoraan”, älä pelkää. Ehkä se toinen loukkaantuu (ja ehkei edes loukkaannu), mutta se on myös hyvä asia. Ja kun ensi kerran loukkaannut, muista, että sekin on hyvä, sitä kun voidaan pitää merkkinä siitä, että kyseessä on asia, jota kannattaa funtsailla vähän enemmänkin.

(Visited 1 324 times, 1 visits today)

8 comments… add one

  • Karla Nieminen Elo 16, 2013, 10:40 pm

    Tässä korostaisin tosi paljon tuota tapaa miten sanoo asian suoraan. Jos joku sanoo minulle jostakin tarkoituksella ilkeästi/naljaillen, niin seuraukset harvoin ovat positiivisia. Vaikka sen seurauksena tiedostaisinkin huonon toimintatavan tms. puutteen, niin sen muuttaminen ei houkuttele. Koko jutun ajattelu tuo helposti vain epämiellyttävät loukkaantumisen tunteet pintaan, joita helposti ryhdyn välttelemään.

    Pisaralla hunajaa saa usein enemmän kärpäsiä kuin ämpärillisellä etikkaa vai miten se Dale Carnegie nyt sanoikaan ;)

  • Raivotar Jou 9, 2014, 1:56 pm

    Surkea kirjoitus, kun mielensä todella pahoittanut ihminen etsii lohduttavaa tietoa aiheesta esim. miten päästä yli mielensä totaalisesta pahoittamisesta minuuden ytimeen osuneessa syrjimisessä ja laiminlyönnissä niin sitten about ylimmäksi Google listaa tämän kirjoituksen. Kertonee vain siitä, miten vaikeasta asiasta on kysymys. Sä et nyt sitten varmaan ottanut pahalla tätä mun mielipidettä kirjoituksestasi, tämä tuskin osuu minuutesi ytimeen. Enkä ole lihava mutta sen minäkin tajuan, ettei esim. ylipaino ole vain ne kilot, vaan siihen liittyy paljon muutakin, josta lähinnä loukkaannutaan.

  • Raivotar Jou 9, 2014, 2:01 pm

    Onko kukaan muuten sanonut, ettei sinun ajattelusi vaikuta kovin syvälliseltä, eikä sulla ole selvästi ollut asioita, joista oikeasti loukkaantua ja miettiä, ”pitäisikö sun funtsia tätä vähän enemmän”? Ihan pinnallisella tasolla ainakin mielen pahoittumista käsittelet tässä kirjoituksessasi. Tulee mieleen, että se funtsailukehoitus on tarpeellinen juuri sinulle. Kaikki mielen pahoittuminen kun ei todellakaan koske edes niin pinnallisia asioita kuin ”kuinka seurallinen olen”. Kunpa olisivatkin.

  • Raivotar Jou 9, 2014, 2:07 pm

    Nyt vielä huomasin, että olet nuori mies. Sulla onkin kompetenssia sanoa lihaville äideille neuvolassa yhtään mitään! Saatana. Sama kuin sulle tulis joku äiti neuvolasta kertomaan miten surkeä sä olet sängyssä. Eli ei kuulu hänelle.

  • Ella Tou 29, 2016, 10:18 pm

    Löysin tämän tekstin vasta nyt. Luin myös kommentti osiot, mikä (jostain kummasta syystä) sai kirjoittamaan ja kertomaan, että todella hyvä teksti. Koulu-ja työyhteisöissä monesti törmännyt siihen, että jonkun ihmisen ns. Ärsyttävää käytöstä on puitu seläntakana, koska kukaan ei uskalla asiasta hänelle suoraan sanoa. Suoraansanomalla (asiallisesti ja ystävällisesti) säästytään turhalta pahanpuhumiselta ja tehdään monesti myös palvelus kyseiselle Henkilölle. Harvoin on kukaan suuttunut 😊

    • Jevgeni Kes 13, 2016, 3:47 pm

      just näin, oman kokemukseni mukaan sellaisen ystävällisen ja hyvässä tahdossa käydyn tiukankin keskustelun jälkeen molemminpuolinen kunnioitus yleensä jopa lisääntyy :)

  • Milla Maa 22, 2017, 9:07 am

    Mielensä voi myös pahoittaa sanoitta, kun esim. jäänyt huomiotta pidemmän aikaa, eikä tiedä miksi.

Leave a Comment