Parhaita tavoitteita ei voi saavuttaa

parhaita tavoitteita ei voi saavuttaa

Tiedäthän kun nykyään on kaikkia näitä “näin asetat tavoitteita ja saavutat ne”-kursseja, kirjoja ja koulutuksia? Varmasti tiedät, niistä kun hehkutaan nykyään vähän kaikkialla, mikä on mielestäni aivan upea asia. Haluaisin kuitenkin puuttua erääseen elementtiin, joka tuntuu toistuvan melkeinpä näissä kaikissa. Tämä elementti on realististen tavoitteiden asettaminen.

En nyt suorastaan puutu siihen, ettei meillä ihmisinä ole luuloistamme huolimatta usein minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on realistista ja mikä ei, siitä kun on puhuttu aiemminkin. Puutun siihen ajattelutapaan, jonka mukaan meidän muka pitäisi saavuttaa tavoitteemme.

Nämä tavoitekirjat ja kurssit perustelevat realististen tavoitteiden asettamista seuraavilla syillä:

  • Tavoitteet, joita ei voi saavuttaa voivat tuntua lannistavilta, kun taas tieto tavoitteen realistisuudesta on voimauttava.
  • Realistiset tavoitteet on todennäköisemmin saavutettu ennestäänkin paljon useammin kuin epärealistiset, josta johtuen maailmasta löytyy enemmän henkilöitä joilta voi saada tukea ja neuvoja ko. tavoitteen saavuttamiseen.
  • Realistiset tavoitteet tarjoavat paljon todennäköisemmin onnistumisen kokemuksia kuin epärealistiset.
  • Mahdottomien tavoittelijaa pidetään hölmönä.

Okei, mutta mietitään ensin että miksi me edes haluamme saavuttaa tavoitteemme?

Pääosin siksi, että ajatellaan niiden saavuttamisen tekevän meistä jotenkin onnellisempia. Alkaa olla ihan yleistä tietoa kuinka väärä tämä olettamus on, mutta yrittäjiä löytyy silti pilvin pimein. Valmentajana sitä törmää todella usein näihin tyyppeihin, jotka kertovat saavuttaneensa kaikki tavoitteensa, mutta joista silti tuntuu “jotenkin tyhjältä ja epätyydyttävältä.” Tätä vastaan he yleensä lähtevät taistelemaan asettamalla koko joukon uusia tavoitteita, onnellisuus kun tuntuu aina olevan sen lähimmän tavoitteen takana. Ei liene mitenkään yllättävää että nekin saavutettuaan nämä tyypit valittelevat edelleen tyhjää oloaan.

Tämä on vähän kuin kepin heittämistä koiralle. Heität kepin, koira noutaa sen, heität kepin, koira noutaa sen jne jne jne. Tässä tapauksessa vain heitämme sen kepin itse (asetamme tavoitteen) ja sitten juoksemme pää kolmantena jalkana noutamaan sitä (saavutamme tavoitteen). Sitten huomaammekin että hei, eihän tässä kepin pitelemisessä itsessään oo mitään hauskaa (“hei, eihän tää tehnytkään mua onnelliseksi”), heitänpä tämän uudestaan tuonne jonnekin (“no mutta seuraavan tavoitteen kun saavutan niin varmasti olen onnellinen!”).

No mutta, vaikka tavoitteiden saavuttaminen ei tee meistä onnellisia, eikö silti ole ihan kivaa kun saa niitä onnistumisenkokemuksia ja sitä lyhytkestoista iloa?

Joo. On se kivaa. Ja nyt ajattele, kuinka kivaa olisikaan se, että voisit tuntea tuota fiilistä ihan jatkuvana ja ilman että sinun tarvitsisi saavuttaa mitään?

Tiedäthän kun näissä juustoisissa onnellisuusoppaissa on usein maininta siitä, kuinka kyse ei ole määränpäästä vai matkasta? “Its the journey, not the destination”. Niin juustoista kuin tämä onkin, allekirjoitan itse tuon väitteen täysin. Joo, on se destination ihan kiva paikka, en sitä kiistä. Mutta mitä jos itse journey on niin penteleen miellyttävä ettei sen haluaisi päättyvän?

Tästä on kyse saavuttamattomissa tavoitteissa. Mitä jos sinulla olisi tavoite, jonka tavoitteleminen (ei saavuttaminen!) tuntuu niin mielekkäältä, mielenkiintoiselta ja innostavalta, ettet haluaisikaan saavuttaa sitä, koska silloin joutuisit luopumaan siitä sen tavoittelun synnyttämästä innostuksesta? Mitä jos se tavoitteleminen on just se asia, joka synnyttää tarkoitusta ja sisältöä elämääsi?

Esimerkiksi oma tämänhetkinen “pää”tavoitteeni. Haluan nähdä maailman jossa jokainen olisi täysin onnellinen (näin yksinkertaistaen). On ihan ilmiselvää, etten tule nykyisessä elämässäni tätä maailmaa näkemään (ellei joku nyt satu keksimään kuolemattomuutta, ja tuskinpa silloinkaan) . Mutta koska tämän tavoittelu on äärimmäisen kiinnostavaa ja innostavaa, ei minua mitenkään haittaa tieto siitä, etten tule tavoitteessani koskaan onnistumaan, päin vastoin tunnen tyytyväisyyttä siitä, että kyseinen tavoite tuo elämääni niin paljon kaikkea ihan ylikivaa sisältöä.

Joten minun kannanottoni on tämä. Hitot saavutettavista ja realistisista tavoitteista, et tarvitse niitä. Aseta joku ihan järjetön mutta äärimmäisen innostava tavoite ja nauti matkasta ;-)

 

(Visited 295 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment