5 tapaa, joilla “paskaduunit” ovat yksi elämän henkisimmistä kokemuksista

Paskaduunit ovat yksi elämän henkisimmistä kokemuksista

Puhelinmyynti. Kaupan kassa. Siivoaminen. Varastohommat. Järjestyksenvalvonta. Siinä vain muutama esimerkki duuneista, joihin kokemukseni mukaan suhtaudutaan melkoisella antipatialla. Ne koetaan usein paskaduuneina, joita tehdään siksi, ettei mitään sopivampaakaan ole löytynyt.

Haluan tuoda tässä kirjoituksessa esiin hieman eriävän näkemyksen ja puhua siitä, kuinka näiden ja vastaavien duunien tekeminen on mielestäni yksi elämän kasvattavimmista ja henkisimmistä kokemuksista.

Haluan kirjoittaa tämän tekstin kolmesta syystä.

Ensinnäkin näissä “itsensäkehittämispiireissä”, joissa vietän paljon aikaani, elää hyvin väheksyvä suhtautuminen tällaisiin “alhaisen tason töihin”. Ihmiset kohkaavat kovasti unelmien tavoittelusta ja suhtautuvat epämiellyttävien töiden tekemiseen kuin ruttoon, jota tulee paeta mahdollisimman pian. “Normaalit työt” koetaan jonkinlaisena luuserien valintana, kun taas “onnistunut ihminen” tekee tietysti jotain isompaa, hienompaa ja yksilöllisempää. Mielestäni tämä on osittain haitallinen tapa katsoa asioita.

Toiseksi kierrän paljon lukioissa ja ammattikouluissa puhumassa elämässä pärjäämisestä. Todella tyypillistä on se, että elämän ensimmäisistä työpaikoista tai kesätöistä puhuttaessa kuulen jostain takarivistä puolivitsillä väännettyjä heittoja kuten “minähän en vittu mitään paskahommia halua tehdä”. Itse koen, että näistä paskahommista uransa aloittaminen on parhaimpia asioita, mitä ihmiselle voi sattua.

(Hauskasti ja ei-niin-yllättävästi näitä työnteon vastaisia heittoja tulee eniten vastaan vähän parempien asuinalueiden kouluissa. Hyvä se on huudella, kun on tottunut, että isukin lompakosta löytyy aina tarvittaessa pätäkkää).

Kolmanneksi korviini kantautuu aina toisinaan huhuja ja lauseenpätkiä, joista en ihan rehellisesti tiedä, kuinka niihin tulisi suhtautua. Koska tästä blogista on tullut lukijamäärältään yhä suositumpi (minimissään 1000-2000 ihmistä päivittäin), olen alkanut törmäämään tilanteisiin, joissa kuulen oman nimeni mitä yllättävimmissä tilanteissa. Muutamaan otteeseen olen törmännyt lausahduksiin kuten “emmä halua todellakaan tehdä mitään töitä, vaan käyttää kaiken aikani itseni kehittämiseen. Yhden Jevgenin blogi on inspannut mua tähän aika paljon.” On kieltämättä aika imartelevaa kuulla, että joku pitää näitä juttujani arvossaan, mutta haluan kuitenkin korostaa, ettei tarkoitukseni ole todellakaan levittää mitään työnvastaista sanomaa. Olen itse tehnyt töitä, myös niitä paskaduuneja kolmetoistavuotiaasta eteenpäin ja koen aidosti, että työnteko yleensä kaunistaa ihmistä.

Näistä syistä kirjoitan nyt siitä, miksi työnteko ja erityisesti ne paskaduunit ovat mielestäni hyvin kehittäviä ja henkisiä kokemuksia. Tarkoitus ei ole mitenkään ottaa kantaa työvoimapolitiikkaan tai käydä keskustelua siitä, onko valtion harrastama orjuutustoiminta tai sossupummius oikein tai väärin. Haluan vain tuoda esiin ajatuksiani siitä, miksi työnteko on mielestäni aika jees.

Paskaduunien henkisyys

Olen tehnyt elämässäni jos jonkinlaisia hommia, jotka voisi laskea paskaduuneiksi joko niiden rasittavuuden tai matalapalkkaisuuden vuoksi. Olen tehnyt järjestyksenvalvontaa ja ollut narikkahommissaa. Olen tehnyt puhelinmyyntiä, messumyyntiä ja kaikenlaisia promohommia. Olen työskennellyt useasti epävirallisena kääntäjänä, olen tehnyt hommia alastonmallina ja olen tehnyt jos jonkinlaisilla toimistoilla kaikenlaisia nollahommia. Enkä voi rehellisesti sanoa, että olisin nauttinut oikeastaan mistään näistä. Rehellisesti sanottuna niiden tekeminen on ollut aika perseestä.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen, että niitä kaikkia on tullut tehtyä. Mielelläni myös suosittelen niiden tekemistä muillekin. Olen kokenut niiden tekemisen hyvin kehittäväksi ja henkiseksi ainakin seuraavista syistä:

1. Nihkeissä duuneissa kasvaa asenne ja niissä pääsee kohtaamaan oman senhetkisen asenteen tason. Ihmisenä olemiseen kuuluu se, ettei elämä yleensä ole niin kovin mukavaa. Sen hyväksyminen on kuitenkin vaikeimpia henkisiä haasteita kelle tahansa meistä. Meihin näyttää olevan ohjelmoitu halu hyvään ja helppoon elämään. Siksi elämän raadollisuuden ja tuskallisuuden hyväksyminen on aidosti vaikea haaste. Kaikenlaiset “paskaduunit” ovat ainakin itselleni opettaneet paljon epämukavuuksien ja tuskan kestämisestä. Niiden ansiosta kestän nykyään enemmän kaikkea ikävää, mistä on jatkuvasti näkyvää hyötyä elämässä.

2. Paskaduunit opettavat löytämään asioista positiivisia puolia ja oppimaan vaihtoehtoisia tapoja katsoa maailmaa. Minua hieman kammoksuttaa käyttää termiä “paskaduuni”, sillä itse duunithan eivät ole mitenkään huonoja. Tunnen useitakin duunistaan aidosti ja syvällä tasolla pitäviä siivoojia, järjestyksenvalvojia, puhelinmyyjiä, kauppojen kassoja, alastonmalleja ja muita. Nämä duunit eivät ole heille paskaa, sillä heidän tapansa suhtautua niihin on usein hyvinkin kypsä. Heillä on kyky löytää niistä hyviä puolia ja suhtautua niiden tekemiseen hyvinkin myönteisesti. Tämä kyky löytää asioista hyviä puolia ja pitää niistä erilaisista epäkohdista huolimatta on mielestäni yksi tärkeimpiä taitoja elämässä. Elämä on aina vähän perseestä, joten on tärkeää kyetä tykkäämään siitä nihkeydestään huolimatta.

3. Paskaduunien tekeminen näyttää, millaisen määrän vaivaa asioiden hoitaminen vaatii ja opettaa suhtautumaan muihinkin “huonojen” ammattien edustajiin astetta kypsemmin. Kohtaan “hyvissä piireissä” paljon asenteita, joiden mukaan tällaisten alhaisten ammattien edustajat olisivat jotenkin tyhmiä, alempiarvoisia tai epäonnistuneempia kuin “hyvien” ammattien edustajat. Tämä on mielestäni ihan uskomattoman kylmäävä ja ilkeä tapa katsoa kanssaihmisiä. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka tällaiset “paremmat ihmiset” pärjäisivät maailmassa, jossa nämä huonojen ammattien edustajat löisivät rukkaset naulaan ja lopettaisivat duuninsa. Kun on itse tehnyt paskahommia, niin osaa aivan uudella tavalla arvostaa heitä, jotka näitäkin töitä tekevät.

4. Paskaduunien tekeminen auttaa hahmottamaan maailmaa. Mielestäni tärkeimpiä asioita elämässä on se, että ymmärrämme mahdollisimman paljon siitä, kuinka maailma toimii. Voimme oppia siitä lukemalla tarinoita, kirjoja ja uutisia, voimme jutella ihmisten kanssa, mutta voimme myös oppia tekemällä. Erilaisten töiden tekeminen antaa hyvin tehokkaasti perspektiiviä maailman eri osien toimintaan. Maailmaa tarkastelee hyvin paljon eri tavoin istuessaan kaupan kassalla tai siivotessaan aamukuudelta Tallinkin oksennuksenhajuisia hyttejä, kuin tehdessään jotain IT-konsultin hommaa kivannäköisessä toimistossa. Tällaiset “alemman tason” duunit todellakin opettavat katsomaan maailmaa sellaisin tavoin, joka monilta suoraan hyvien duunien kimppuun päässeiltä näyttää uupuvan.

5. Huonot duunit motivoivat. Jos tarkastellaan monia maailman “menestyneistä” ihmisistä, heitä yhdistää monesti se, että he ovat ponnistaneet korkeuksiin hyvinkin vaatimattomista lähtökohdista. Menestystarinoihin kuuluu suorastaan kliseisellä tavalla se, että lähtökohtien taustalla on esimerkiksi köyhyyttä ja kiusatuksi ja päähänpotkituksi tulemista. Moni “menestyjä “on menestynyt osaltaan siksi, että on niin vahvasti halunnut pois tällaisesta elämästä. Mielestäni tällaiset duunit ovat mitä loistavin motivaattori heille, jotka haluavat pyrkiä näissä työasioissa ylöspäin.

Kaikkia edellisiä kohtia kirjoittaessani oli jatkuvasti nihkeä fiilis siitä, että käsittelemällä mainittuja duuneja paskaduuneina olen osaltani tukemassa ajattelua, jonka mukaan ne tosiaan olisivat huonoja duuneja, joista tulee pyrkiä eroon. Tämä ei todellakaan ole tarkoitukseni. Mielestäni ne ovat duuneja siinä missä mikä tahansa muukin, eikä niihin tulisi liittää mitään paska-etuliitteitä. Tunnen monia, jotka niistä aidosti nauttivat ja joilla ei ole minkäänlaista tarvetta pyrkiä niistä pois. Se on mielestäni todella asiallinen tapa kokea nämä duunit.

Kaiken kaikkiaan koen, että mikä tahansa duuni voi olla todella kasvattava ja henkinen kokemus, kunhan siihen sellaisena suhtautuu. Mikäli oma duunisi tuntuu ihan paskalta, tässä muutamia kysymyksiä, joiden avulla voi hakea vaihtoehtoisia tapoja katsoa asiaa:

  1. Mitä “henkistä” ja “kasvattavaa” löydän tästä työstä? Miten sen tekeminen auttaa minua elämässäni eteenpäin?
  2. Millä tavoin tämän työn tekeminen hioo maailmankuvaani? Mitä näen ja hahmotan tämän ansiosta paremmin?
  3. Millä tavoin tämän työn tekeminen kasvattaa minua sosiaalisena olentona? Millä tavoin osaan suhtautua paremmin kanssaihmisiin tämän työn ansiosta?

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia