Pelko tekee elämästäsi moninkertaisesti paremman – Kunhan ymmärrät sitä oikein

pelko

Moni on tottunut suhtautumaan pelkoon lähinnä kielteisenä asiana. Pelko on jotain, mikä estää, hidastaa, vaikeuttaa, rajoittaa, ahdistaa ja niin edelleen. Pelko tekee elämästämme ikäänkuin eri tavoin huonompaa. Yritykseni Rohkeuskoulu ja suosituin kirjani Eroon ujoudesta ovat olemassa siksi, että ihmiset pääsisivät eroon peloistaan. Mutta tuleeko peloistaan oikeasti päästä eroon? Onko pelko oikeasti niin kielteinen asia, että se täytyy poistaa omasta elämästään?

Pelko tietenkin tuntuu ankealta. Siitä tulee epämiellyttävä olo ja pitkittyessä pelosta kumpuava stressi vaikuttaa kielteisesti kehomme hyvinvointiin ja saattaapa se viedä vieläpä yöunemmekin. Kehomme ja psyykkeemme on kuitenkin sikäli mielenkiintoinen kokonaisuus, ettei niissä tapahdu lähes mitään ilman jonkinlaista hyödyllistä syytä.

Mikä on syy pelkoon? Mihin me tarvitsemme pelkoa? Entä mikä on syy siihen, että pelkääminen tuntuu niin kovin epämiellyttävältä?

Pelon ensisijainen tarkoitus on todennäköisesti suojella meitä vaaroilta. Kun itsepuolustusjärjestelmämme havaitsee meidän olevan vaaralliseksi tulkitussa tilanteessa, aktivoituu kehossamme stressireaktio, joka tunnetaan myös taistele- tai pakene-reaktiona. Se antaa kehollemme hetkeksi paremman suorituskyvyn, kuin mikä sillä normaalisti on. Tämän kohonneen suorituskykymme turvin mahdollisuutemme selvitä tiukasta tilanteesta ovat hieman paremmat. Tämä on kuitenkin hyvin suurpiirteisesti sanottu, eikä siten hyödytä meitä. Mennään siksi aiheeseen hieman syvemmälle.

Mitä hyötyä on pelkäämisestä? Entä miksi pelko tuntuu niin ikävältä?

Kuvittele, että vatsasi tulee kipeäksi. Siis todella kipeäksi. Odotat päivän tai pari, että kipu menisi ohi. Se ei kuitenkaan mene, joten hakeudut lääkäriin, jossa sinut korjataan ja pelastetaan mahdollisesti vakavaltakin vaivalta. Kipu on kehomme tapa ilmoittaa, että nyt ei muuten ole kaikki ihan kunnossa. Nyt olisi hyvä hetki tehdä korjausliikkeitä. Kipu ilmaantuu ja varoittaa meitä, jolloin tajuamme mennä lääkäriin.

Samalla tavalla näyttävät toimivan myös jotkin psyykeen mekanismit. Pelkääminen tuntuu niin hemmetin nihkeältä siksi, että se kivun lailla varoittaa meitä: Nyt ei ole kaikki hyvin!

Kun kipu varoittaa meitä siitä, että omassa kehossamme saattaa olla tapahtumassa jotakin ikävää, varoittaa pelko siitä, että jotain ikävää saattaa olla tapahtumassa meidän ympäristössämme. Pelko toimii tässä ikään kuin hälytyskellona: Ding ding, kohta ehkä tapahtuu jotakin ikävää, olethan tarkkana?

Pelon tarkoitus on herätellä meitä ratkaisemaan meitä uhkaavat ikävyydet:

  • Tunnetko pelkoa, koska sinun on pidettävä ensi viikolla puhe aivan liian suuren yleisön edessä? Mitä voisit tehdä, jotta tilanne olisi helpompi ja vaarattomampi? Voisitko esimerkiksi treenata puhettasi vielä lisää, jotta et mokaisi sitä tositilanteessa?
  • Tunnetko pelkoa, sillä olet pian menossa tärkeään työhaastatteluun? Mitä voisit tehdä, jotta tilanne olisi helpompi ja vaarattomampi? Voisitko harjoitella vielä haastattelijan kysymyksiin vastaamista, jotta et sanoisi haastattelussa jotakin väärää?
  • Tunnetko pelkoa siitä, että saat yön pikkutunteina turpaan Joensuulaisen snägärin jonossa? Mitä voisit tehdä, jotta tilanne olisi helpompi ja vaarattomampi? Voisitko mennä snägärin sijaan suoraan kotiin tai hakeutua itsepuolustuskurssille, jotta et olisi niin helppo kohde väkivallalle?

Pelon tarkoitus on herätellä, mutta tämä ilmiselvältä vaikuttava tosiasia menee meiltä helposti ohi.

Kun ei illalla saa nukahdettua vaan vääntelehtii sängyssä tulevaa puhettaan tai työhaastatteluaan stressaten, voi toimia kahdella tavalla:

Voi joko jatkaa pelokasta, ahdistuksensekaista kitumistaan ja lopulta vaipua levottomaan uneen tai ymmärtää, mitä pelko yrittää sinulle kertoa:

Ding dong! Kohta tapahtuu jotakin mahdollisesti ikävää, oletko valmiina!?

Pelko yrittää herätellä. Mikset siis heräisi?

Kun tunnet pelkoa, on tavallaan hyödytöntä jäädä pyörimään epämääräiseen ahdistukseensa. Siinä ei voita mitään. Tunnet ahdistusta, sinulla on hemmetin huono olla, muttet ehkä monien lailla silti tee asialle mitään!

Vaihtoehtona taas on pohtia sitä, mitä pelko yrittää meille viestittää. On pohdittava sitä, miksi me koemme tilanteemme vaarallisena tai ahdistavana. Sen jälkeen aika luoda strategia, on aika opiskella ja harjoitella.

Mitä voisit tehdä, jotta tuleva puhe, työhaastattelu tai Joensuulainen snägäri pelottaisivat vähemmän?

Voisitko ehkä opiskella puhumista ja esiintymistä? Voisitko harjoitella puhettasi? Voisitko opetella kaiken työhaastatteluissa pärjäämisestä? Voisitko mennä opiskelemaan itsepuolustusta, nostaa rautaa salilla tai muuttaa rennompaan kaupunkiin?

Tämän lähestymistavan puute on se, ettei se tarjoa ratkaisua pian koittavaan pelottavaan tilanteeseen. Huomenna odottava esiintyminen ei lakkaa olemasta pelottava, vaikka käyttäisit koko jäljellä olevan ajan esiintymisen harjoittelemiseen. Nämä ovatkin ensisijaisesti pitkän aikavälin ratkaisuja.

Meillä on kyky ja valta tehdä elämästämme parempaa ja rennompaa pidemmällä aikavälillä. On harmillista pelätä esimerkiksi julkista esiintymistä koko ikänsä, kun verrattain pienellä määrällä työtä kyseistä pelkoa voi saada vähennettyä ihan siedettävälle tasolle!

Kun ensi kerralla huomaat tuntevasi jonkin asian vuoksi toistuvaa tai jopa jatkuvaa pelkoa, anna pelon tehdä tehtävänsä, anna sen herättää sinut! Aivan kuten kovat vatsakivut saisivat sinut suuntaamaan lekurin vastaanotolle, anna pelon ohjata sinut ratkomaan ongelmaasi: Mitä voisit tehdä, opiskella ja harjoitella, jotta sinua pelottaisi tulevaisuudessa edes hieman vähemmän?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti on julkaistu alunperin 04.02.2016 ja sitä on päivitetty 22.4.2021).

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia