Sosiaalisten taitojen nopeampi kehittäminen: Laita perusperiaatteet kuntoon, hienosäädä vasta sitten

Sosiaalisten taitojen nopeampi kehittäminen Laita perusperiaatteet kuntoon hienosäädä vasta sitten

Tänään haluan kirjoitta yhdestä suuresta, mutta samalla ei-niin-kovin-ilmeisestä sosiaalisten taitojen kehittymisen tiellä olevasta esteestä. Kohtaan tämän ongelman omassa työssäni jatkuvasti. Ongelma ei ole kovin näkyvä, mutta sitäkin yleisempi.

Tämä ongelma on vaikeus sosiaalisten perusperiaatteiden rakentamisen ja niiden hienosäädön erottamisessa. Suomeksi sanottuna: ei hahmoteta eroa sen välillä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.

Annan pari esimerkkiä:

Sosiaalinen perusperiaate on esimerkiksi se, että kannattaa olla ystävällinen muille ihmisille. Ystävällisyydellä pääsee yleensä aika pitkälle. Se on periaate, jota kannattaa noudattaa lähes kaikissa tilanteissa.

Ystävällisyys ei kuitenkaan toimi ihan aina. On olemassa harvoja tilanteita, joissa ystävällisyys ei ehkä kannatakkaan. Ehkä jopa päinvastoin!  Kyky tunnistaa näitä tilanteita ja toimia niiden vaatimalla tavalla on sitä hienosäätöä.

Pääasiassa ystävällisyys on hyvä, mutta joskus harvoin myös huono toimintaperiaate.

Toinen esimerkki tällaisesta sosiaalisesta perusperiaatteesta on se, että toisten ihmisten kuulumisista ja elämästä kannattaa kysellä ja olla kiinnostunut. Ihmiset pääasiassa tykkäävät siitä, että heistä ollaan kiinnostuneita. Osoittamalla kiinnostusta pärjäät sosiaalisissa tilanteissa jo aika hyvin.

Mutta joskus harvoin tämä ei pidäkään paikkaansa! Joskus harvoin kyseleminen ja kiinnostuksen osoittaminen voikin olla väärä tapa toimia. Tämän ymmärtäminen on sitä hienosäätöä.

Jokainen ymmärtää tämän kyllä. Tiedämme, että eri tilanteet vaativat erilaisia toimintatapoja.

Ongelmia syntyykin siinä vaiheessa, kun yritämme oppia nämä kaikki erilaiset toimintatavat kerrallaan.

Sosiaaliset taidot ja kykymme toimia oikein sosiaalisissa tilanteissa nojaavat vahvasti sellaiseen ”sosiaaliseen pelisilmään”, eräänlaiseen intuitiiviseen käsityskykyyn siitä, mitä ympärillämme minäkin hetkenä oikeastaan tapahtuu. Tämä pelisilmä taas kehittyy ajan ja kokemuksen myötä.

Ja tästä päästään alussa kuvailemaani ongelmaan: moni sosiaalisesti vähemmän taitava ihminen vastustaa aktiivisesti oppimista. Vastustus perustetaan juuri tälle argumentille, että ”no mutta kun ei toi periaate päde aina ja kaikissa tilanteissa”. (Lue: en suostu omaksumaan perusperiaatetta, koska en luota sen toimivan kaikissa tilanteissa.)

Eikä se toimikaan. On kuitenkin ymmärrettävä, ettei se edes ole sen tarkoitus. Perusperiaate on omaksuttava, sillä se toimii useimmissa tilanteissa. Se on peruspilari, johon nojata aina, kun ei paremmastakaan tiedä.

Ja se parempi tietotaito kyllä tulee ajan kanssa. Se tulee kuitenkin kokemuksesta, ei teoreettisesta viisaudesta. Kieltäytymällä oppimasta edes perusperiaatteita, tulee hidastaneeksi omaa kehitystään entistäkin enemmän. Käytännön harjoittelu voittaa kaikenlaisten sosiaalisuusblogien lukemisen aina mennen tullen, if you know what I mean ;)

Lopuksi haluan listata muutaman perusperiaatteen, joiden omaksuminen helpottaa sosiaalista elämää kummasti, ja joiden myötä voi ajan kanssa oppia myös niitä olennaisia hienosäätöjä :)

  • Ystävällisyys kannattaa lähes aina
  • Kiinnostuksen osoittaminen ja kysymysten kysyminen kannattaa lähes aina
  • Auttaminen ja palvelusten tekeminen kannattaa lähes aina
  • Iloisuus, energisyys ja myönteinen asenne kannattaa lähes aina
  • Aloitteellisuus ja oma aktiivituus tapaamisten sopimisessa kannattaa lähes aina
  • Muiden voimauttaminen, nostaminen, kehuminen, kannustaminen ja muu vastaava kannattaa lähes aina
  • Lämmin ja rakastava asenne kanssaihmisiin kannattaa lähes aina

Kun keskittyy olennaiseen ja jättää hienosäädön myöhemmälle, niin pääsee jo hyvin nopeasti hyvin pitkälle! :)

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 333 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment