Vuoden pimeä aika: Näin teet marras-joulukuustasi leppoisamman

pimea aika

Olen jo monta vuotta ihmetellyt suorastaan klassista ongelmaa: mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa? Joka syksy kauhistelemme vuoden pimeää aikaa, loskakelejä, luihin ja ytimiin väkisintunkeutuvaa kylmyyttä ja muita loppusyksyn ja alkutalven epämiellyttäviä lieveilmiöitä. Olemme väsyneitä ja ahdistuneita ja silti, SILTI järjestämme jokaisesta loppuvuodestamme jonkinlaisen hämmentävän työnarkomania- ja stressiväsymysorgian.

Töissä on jäätävä kiire joka marras-joulukuu, koska hei, ”roikkuvat työt pitää saada valmiiksi”. Minulle ei kyselyistäni huolimatta ole vielä selvinnyt, että mitä niin kamalaa tapahtuu jos ne saa valmiiksi vähän myöhässä, mutta ehkäpä jotkut viisaat jossain näkevät asiat paremmin.

Vastaavasti kaikenlaisissa projekteissa ja kouluissa deadlinet on asetettu sopivasti loppuvuodeksi: ennen joulua kaikki valmiiksi!

Sitten vielä se joululahjojen hankinta, joulukortit ja sukulointistressi, unohtamatta tietysti ensi vuoden suunnittelua ja siihen valmistautumista.

”Näin se vain menee, ei voi mitään”.

Ja ehkäpä sitten menee. En ole mikään poikkeus, ihan yhtä perseestä tämä omakin loppusyksyni aina näyttää olevan. Laiha lohtu olla elämänhallinnan ammattilainen, kun meininki on silti nihkeää. Mutta kyllähän tämän kestää. Onneksi olen tänä syksynä keksinyt verrattain toimivan kikan, jolla olen saanut tästä epämiellyttävästä vuodenajasta vähän siedettävämmän: saanut enemmän lepoa ja kokenut vähemmän ressiä perinteiseen loppusyksyyn verrattuna.

Millainen kikka on kyseessä?

Huomasin, että ainakin omalla kohdallani suurin osa loppuvuoteen liittyvästä pahasta olosta tulee nimenomaan sellaisesta ennakkostressistä: ”apua, on niin paljon tekemistä, ääh, ehdinkö mä tekemään kaikkea, äh, taaskaan ei ehdi levätä yhtään, äh miks tää on aina tätä, äh kun on niin paljon kaikkea, en ehdi millään!”

Enemmän ahdistusta tulee siitä, että ajattelee kaikkia kiireitä ja tekemättömiä hommia kuin varsinaisesti niiden tekemisestä. Tekeminen ei tähän vuodenaikaan ole itsessään sen vaikeampaa kuin vaikkapa keväällä. Se vain tuntuu vaikeammalta siksi, että olen jo valmiiksi sellaisessa ”ääh kaikki on niin vaikeaa”-mielentilassa. Kun tekemiseen lopulta tarttuu ja keskittyy pelkästään siihen, se hoituu alta aikayksikön.

Sen vuoksi olen alkanut hävyttömästi kokeilemaan sellaisten äärimmäisyyksiin vietyjä hedonismipäiviä kaiken pahimman kiireen keskellä. Sen sijaan että hoitaisin päivän mittaan hommia puoliteholla alta pois ja olisin jatkuvasti ahdistunut, säädän viikkoon edes yhden täydellisestä hedonismista koostuvan päivän: lepään, mässäilen, ulkoilen, hengailen kämppisten kanssa tai vedän vaikka kännit ystävieni kanssa. Toisin sanoen teen kaikkea muuta kuin hyödyllisiä asioita.

Jo yksi päivä tällaista hävytöntä autuutta auttaa lataamaan akkujani sen verran, että seuraavat pari päivää jaksaa vetää taas täysillä. Kun vetää täysillä eikä kuluta aikaansa sellaiseen ”oi kun mulla on kamalan paljon kaikkea, apua ääh selviänkö ää apua”-ressailuun vaan TEKEE, niin ne tekemättömät hommat ratkeavat kyllä hyvinkin nopeasti alta pois. Lopulta sitä aina huomaa, että niitä tekemättömiä asioita on todella paljon vähemmän, kuin miltä stressaantuneessa etukäteismielentilassa vaikutti. Kaikki onkin paljon helpompaa, kuin mitä itselle etukäteen onnistuu väittämään.

Yhden välipäivän pitäminen ei myöskään lisää rästihommien määrää useimpien kohdalla niin tuntuvasti, että homma kaatuisi siihen. Itse olen hemmetin kiireinen yrittäjätyyppi ja ihan hyvin sen välipäivänkin rästit myöhemmin hoitaa alta pois.

Hedonismi on kivaa, kokeile sinäkin :–)

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 79 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment