Rakkauden pelko ja sen vähentäminen

Rakkauden pelko ja sen vähentäminen

Rakkauden pelko, eli pelko siitä, että rakkaus ja läheiset ihmissuhteet tuovat mukanaan kipua ja tuskaa. Tämä on hyvin yleinen, mutta myös hyvin yksityinen pelko. Sen vaikutukset omaan ja kumppaneidemme elämään ovat kuitenkin toisinaan niin suuria, että haluan kirjoittaa aiheesta muutaman sanan.

Rakkauden pelon ilmeneminen

Mitä kaikkea rakkauden pelko on? Missä kaikissa tilanteissa se voi ilmetä?

Rakkauden pelko on sitä, ettemme uskalla rakastua ja heittäytyy rakkaussuhteeseen siksi, että samalla asetumme alttiiksi satutetuksi tulemiselle.

Se on sitä, että välttelemme syvempää sitoutumista, sillä se tuo mukanaan odotuksia ja velvoitteita, joiden kanssa emme ole täysin sinut.

Se on sitä, että otamme kannettavaksemme lukemattomat eri uhkakuvat, jotka jokaiseen läheiseen ihmissuhteeseen sisältyvät. Elämä ja suhteet ovat pitkiä ja niiden aikana voi tapahtua vaikka mitä. Jos otamme vastaan rakkauden, otamme vastaan myös nuo uhkakuvat.

Rakkauden pelko ilmenee sitoutumispelkona, haluttomuutena lähentyä kumppaninsa kanssa tai vaikkapa tarpeena hallita suhteessa olevan luottamuksen ja läheisyyden määrää. Käytännössä se siis ilmenee toimintana, joka tähtää itsensä suojeluun siltä, että tulevaisuudessa sattuu rakkauden ja läheisyyden vuoksi.

Rakkauden pelon kehittyminen

Läheisyys, toiselle ihmiselle avautuminen ja toisen lähelleen päästäminen on haastavaa ihan meille kaikilla. Joidenkin kohdalla tämä luonnollinen haastavuus kuitenkin ylikorostuu, jolloin voidaan alkaa puhumaan jonkinasteisesta rakkauden pelosta.

Tätä ”rakkauden pelkoa” ei tule ottaa tarkkana määritelmänä, vaan pikemminkin kokoavana terminä ryppäälle muita pelkoja, kuten satutetuksi, hylätyksi tai petetyksi tulemisen pelolle tai vaikkapa luottamuksen, lähelle päästämiseen ja itsensä avaamiseen liittyville peloille.

Koska kyse voi olla eri henkilöillä erilaisista peloista ja niiden yhdistelmästä, on mahdoton yleistävästi sanoa, kuinka se on kenenkin kohdalla kehittynyt. Yleinen tapa voi olla kutakuinkin seuraavanlainen:

Ihminen kokee rakkaudessa tai muussa läheisessä ihmissuhteessa kolhun. Ehkä tulee jätetyksi,  ehkä hylätyksi, ehkä petetyksi, ehkä hyväksikäytetyksi, ehkä menettää rakastamansa ihmisen, ehkä joutuu elämään tunnekylmässä suhteessa tai ehkä hänen suhteensa kariutuu ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Tästä tietysti seuraa tuskaa. Koska ihminen pyrkii välttämään tuskaa, hän kehittää itselleen puoliautomaattisesti tuskan välttämiseen päteviä mekaniikkoja, eli oppii varomaan potentiaalisesti tuskaa aiheuttavia asioita. Tässä tapauksessa hän alkaa varomaan rakkautta ja lähentymistä.

Rakkauden pelon käsitteleminen

Rakkauden pelkoaan voi käsitellä karkeasti jaoteltuna kahdella tavalla: eheyttävällä ja rajoittavalla.

Rajoittavassa tavassa pelko otetaan niin tosissaan, että päädytään joko omasta halustaan tai halunsa vastaisesti toimimaan sen vaatimalla tavalla. Varotaan rakkautta ja läheisiä ihmissuhteita ja rajoitetaan sen mukaan omaa elämäänsä. Näin pysytään näennäisen turvassa tuskalta, mutta käytännössä kohdataan elämän rajoittumisesta seuraava tuska. Ilman rakkautta ja syvää läheisyyttä eläminen on jo tuskaa itsessään. Siksi tämä ei pitkällä aikavälillä ole ehkä se miellyttävin toimintamalli.

Eheyttävässä käsittelyssä pelkoa taas lähdetään aktiivisesti käsittelemään. Käsittelyn keinoiksi suosittelen kognitiivista käytösterapiaa, vapaavalintaisia itsetutkiskelun välineitä, rohkeuskoulutusta, vertaistukea, kesksuteluja läheisten ihmisten kanssa ja muiden ihmisten kokemuksiin tutustumista. Tärkeintä on kuitenkin lähtökohtainen halu kasvaa tämän ongelmansa ylitse ja rohkeus kohdata se, mitä sisältäsi ehkä näiden pelkojen käsittelyn aikana löytyy.

Muutama ajatus, joista on ollut itselleni iloa

Haluan jakaa tässä muutaman ajatus- ja toimintamallin, joista on ollut omalla kohdallani iloa tämän ja vastaavien pelkojen käsittelemisessä.

Yksi suuri oivallus on ollut se, että paha olo ja henkinen tuska, vaikka uskomattoman kivuliailta tuntuvatkin, eivät tuhoa ihmistä, mikäli niihin vain osaa suhtautua. Kivun kohtaamisessa ei ole mitään kivaa, mutta kipu on myös reilu vieras. Se satuttaa hetken aikaa, mutta lähes aina voi luottaa siihen, että se ajan kanssa vähenee. Näin on käynyt aina aiemmin ja näin näyttää käyvän useimpien ihmisten kohdalla. Tästä johdan, että näin se tulee todennäköisesti olemaan myös tulevaisuudessa. Tämän käsitettyäni en ole varonut potentiaalisesti tulevaisuudessa kokemaani kipua entiseen malliin, sillä tiedän, että todennäköisesti tulen kestämään sen.

Ihminen on olento, joka on suunniteltu kestämään lyhytaikaista henkistä kipua. Vaikka meistä viikon, kuukauden tai vuoden ajan tuntuisi pahalta, lopulta kipu poistuu. Jäljelle jää mahdollisesti pelkoja ja traumoja, jotka toki ovat ikäviä, mutta joita voi käsitellä ajan kanssa pois.

Rohkaisuna toimii myös se ajatus, että vaihtoehto rakkaudelle on rakkauden puute. Jos pitäisi valita, koenko elämässäni rakkautta ja välillä myös kipua vai elänkö kokonaan tasaista ja rakkaudetonta elämää, valitsen hetkeäkään empimättä rakkauden ja kivun. Vaihtoehtona rakkaudettomuus kuulostaa niin ikävältä, ettei se ollenkaan houkuttele.

Rakkaus ei myöskän johda automaattisesti pelätyn kaltaiseen kipuun. Kaikki läheiset ihmissuhteet eivät ole samanlaisia. Voi olla, että seuraava suhde on edellistä parempi. Voi olla että siinäkin ilmenee kipua, mutta se on erilaista kuin aiemmin. Voi olla, että kipua on enemmän, voi olla, että vähemmän. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Itse tykkään ajatella, että se tuo ihan kivoja ja mukavia asioita. En halua asennoitua jo etukäteen uskomaan, että tulevaisuudessa tulee sattumaan ihan hemmetin pahasti.

Uskon, että ihminen ei kaipaa elämässä niinkään puhdasta onnellisuutta, kuin elossa olemisen tunnetta. Me haluamme tuntea elävämme, haluamme kokea, fiilistellä, tuntea! Rakkaus sekä ilahduttaa, että satuttaa. Se saa meidät tuntemaan olevamme elossa. Se antaa meille sitä, mitä niin moni meistä etsii.

“Voi ihailla omenapuuta ja nauttia sen antimista, sen lakastuttua kiittää sitä ja jatkaa matkaa tai käyttää koko elämänsä sen vahtimiseen, aitaamiseen, saksimiseen ja saadakseen täydellisen omenan lopulta ollessaan jo niin vanha että makuaisti on mennyt. “

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 4 838 times, 3 visits today)

1 Comment

  • Borje

    Reply Reply 07.09.2017

    Tää oli kova! (Y)

Leave A Response

* Denotes Required Field