Riitelyn säännöt eli kuinka riidellä paremmin

BK Riitelyn säännöt

Sanotaan että riidat kuuluvat parisuhteisiin. Yhdyn tähän, joskin olen myös satavarma että löytyy myös parisuhteita, joissa ei riidellä. Useimmille erimielisyyksiä kuitenkin tulee ja ne on ihan okei selvittää. Pääpaino sanalla selvittää. Riidat, joiden tarkoitus on satuttaa, loukata, osoittaa oma paremmuutensa tai jopa “purkaa paineita” (oikeesti hei!) eivät millään tavalla kuulu kypsien aikuisten ihmisten välisiin suhteisiin. Ne harvoin johtavat mihinkään todelliseen muutokseen (sitähän riitelyllä pääosin haetaan), vaan päin vastoin pilaavat ilmapiiriä entisestään ja luovat pohjaa myös tuleville riidoille.

En ole itse koskaan ollut mitenkään äärimmäisen kova riitelemään, jos ei oteta lukuun nyt jo onneksi menneisyyteen jäänyttä kommunikointia äitini kanssa, joka sisälsi todennäköisesti enemmän riitelyä kuin tervettä puhetta. Välillä tuli toki riitoja muidenkin kanssa. Joskus vuosi tai puolitoista takaperin sitten keräsin kaikenmaailman naistenlehdistä ja elämäntaitoblogeista niin sanottuja riitelyn sääntöjä ja aloin soveltamaan niitä omaankin käytökseeni. Nyt kaikenlaiset sotkuiset riidat ovat jääneet oikeastaan täysin menneisyyteen ja elämä on siltä osin entistä vaivattomampaa ja miellyttävämpää. Ja koska tahdon että näin se olisi ihan jokaisen kohdalla, jaan ne säännöt, jotka koin itse aidosti hyödyllisiksi.

Pääsäännöt

Kaikki säännöt eivät ole samanarvoisia. Alla muutama sääntö, joiden olen kokenut vaikuttavan eniten siihen, että riidat pysyvät käsissä ja rakentavina.

Kuvaile miltä jokin toisen osapuolen teko, tapa tai ominaisuus tuntuu sinusta, kuitenkin niin, että se pysyy erillään hänen persoonastaan.

Eli vaikka “mä koen että sua ei kiinnosta miltä musta tuntuu, koska lähdit kavereittes kanssa baariin, vaikka mä olisin toivonut että olisit jäänyt kotiin.” Ei “sä oot itsekeskeinen kusipää jota ei kiinnosta miltä muista tuntuu”. Kannattaa muistaa, että koemme maailman yksilöllisesti ja että se, mitä me näemme ja tunnemme ei välttämättä vastaa todellisuutta. Se, että minusta tuntuu ettei toinen välitä minusta, ei tarkoita että asia olisi oikeasti niin. Tästä syystä on hyvä fiiliksensä paljastamalla ikään kuin suoda toiselle mahdollisuus korjata mahdollisesti väärät mielikuvasi.

Älä erehdy luulemaan että osaat lukea ajatuksia, sen sijaan kysy, mitä toinen oikeasti tarkoitti.

Ainakin minun oli äärimmäisen vaikea sisäistää, etten ihan oikeasti ole mikään ajatuksia lukeva superpsykologi, välillä päättelin toisen ajatuksenjuoksun oikein, välillä taas väärin. Jos toinen sanoo että “mua ärsyttää kun sä oot taas tollanen”, olisi parempi kysyä että hei, “mitä sä tolla meinaat, mikä sua tarkalleen ottaen ärsyttää” sen sijaan että ajattelee kuinka “tota varmaan jurppii se, etten viitsiny sijata sänkyä, hitto kun se jaksaa nalkuttaa tommosista pikkujutuista.” Todellinen syy nalkutukseen voi olla jossain ihan muualla kuin missä sen itse ajattelee olevan.

Ehdota ratkaisuja pelkän kitinän sijaan.

Toisin kuin tykätään väittää, “tyhjää” riitelyä ei ole olemassakaan. Riitelyllä yritetään saada aikaan muutosta joko syntyneeseen tilanteeseen tai suoraan toisessa ihmisessä. Jopa silloin kun riidellään ei mistään, on riidalle syynsä (“mua nyt vaa ärsyttää niin räjähdin”), vaikkei se johtuisikaan toisen toiminnasta tai olemuksesta. Tästä syystä kannattaa pitää mielessä, että jokin tilanteessa kaipaa ratkaisua, ettei olla riitelemässä “ihan vain riitelyn ilosta”.

Pysy asiassa. Asiat taistelevat, eivät ihmiset.

Tämä on mahdollisesti tärkein sääntö ja toteutuessaan ärsyttävin väärinkäytös. Jos riidellään siitä, että toinen unohti taas käydä kaupassa, ei mikään ole ärsyttävämpää kuin se, että siihen vedetään myös “niin ja sitten et koskaan muista laittaa kenkiä paikoilleen, lähet aina baariin siitä mulle erikseen tiedottamatta ja lisäks sun henki haisee”. Kun kerta ollaan päädytty riitelemään, olisi hyvä riidellä aiheesta, eikä kääntää verbaalista hyökkäystään suoraan toiseen ihmiseen. Todennäköistä on, että tämä on edelleen ihan hyvä tyyppi, vaikka nyt unohteleekin käydä kaupassa.

Älä yleistä äläkä käytä liian vahvoja sanoja.

Toinen äärimmäisen ärsyttävä tapa on tämä perusteeton isojen sanojen käyttäminen tyyliin “sä oot AINA tollanen”, “sä et KOSKAAN muista tehdä mitä mä pyydän”, “eikö suhun voi IKINÄ luottaa”. Ärsyttävää se on juuri perusteettomuutensa takia. En ole ollut todistamassa vielä yhtäkään riitaa, jossa nämä aina, ikinä ja koskaan olisivat pitäneet paikkaansa. Pikemminkin kyse on ns. valikoivasta muistamisesta, eli siitä, että muistamme kulloinkin ne asiat, jotka haluamme muistaa.

Pyydä ja anna anteeksi

En koe itse anteeksipyynnön kuulemista mitenkään oleellisena asiana, sillä minulle riittää jo se, että riidan toinen osapuoli tajuaa mahdollisen mokansa ja pyrkii välttämään sen tulevaisuudessa. Monet kuitenkin suorastaan vaativat kuulla anteeksipyyntöjä ja niillä näkyy olevan melkeinpä taianomainen vaikutus joihinkin ihmisiin. Näin ollen olen ottanut tavaksi anteeksipyynnön esittämisen heti, kun tajuan mokanneeni jossain. Monet kokevat että anteeksipyyntöjen esittäminen jotenkin satuttaisi heidän ylpeyttään (koulupihan tappeluiden sopiminen ja se haluttomuus puristaa toisen kättä, anyone?), mutta se on jo sen luokan roskaa, ettei siihen ihan oikeasti vain kannata uskoa.

Anteeksi antamisen taas koen äärimmäisen tärkeänä. Mitä iloa on ratkaistusta riidasta, jos osapuolten asenteet jäävät tasolle “saat anteeksi vaikka ootkin tommonen kusipää”? Tälläinen passiiviaggressiivisuus todennäköisesti johtaa myöhemmin vain seuraavaan riitaan. Jos riitä on sovittu niin se on sovittu, anna anteeksi koko sydämestäsi, ei siksi että sinun kuuluisi tehdä niin.

Ota vastuu käytöksestäsi, joka on johtanut riitatilanteeseen, älä syyttele muita.

Tämä on ihan ehdottomasti oma lempparini. Usein kyllä ymmärretään, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta, mutta silti syytetään riidan sytyttämisestä vain sitä vastapuolta. Ei, riita ei syttynyt vain siksi että “toi toinen vaan tuli ja alko raivoomaan”, vaan yhtälailla siitä, että sinä otit ja lähdit vastaamaan siihen raivoamiseen. Riidan selvittäminen on kovasti helpompaa, jos kehtaa sanoa että hei, ”oon pahoillani että aloin huutamaan sulle”, vaikka se vastapuoli olisikin huutamisensa ensimmäisenä aloittanut.

Hyväksy että riidan toistakin osapuolta suututtaa.

Suuttuneet ja vihaiset ihmiset eivät aina toimi järkevästi, reilusti tai rationaalisesti. Joo, suuttumus ei ole lieventävä asianhaara, mutta sen ymmärtäminen ja hyväksyminen mm. mahdollistaa sen, ettei ota vastapuolen mahdollisesti tyhmiä ja lapsellisia sanomisia tosissaan sen sijaan, että tarttuisi niihin ja pahentaisi riitaa entisestään.

Jos tilanne karkaa käsistä, kerro poistuvasi muualle ja jatkavasi keskustelua kun olet vähän rauhoittunut.

Välillä ne tunteet nyt kaikista säännöistä huolimatta kuumenevat siihen pisteeseen, että tilanteeseen jääminen tarkoittaisi totaalisen kaaoksen puhkeamista. Tällöin on parasta vain poistua tilanteesta ja palata siihen myöhemmin. Tästä on ihan oikeasti hyvä ilmoittaa että hei, nyt suututtaa niin paljon että käyn vähän rauhoittumassa ja selvitetään tämä sen jälkeen. Poistuminen sanomatta mitään todennäköisesti vain ärsyttää toista osapuolta lisää. Lisäksi on tärkeää palata selvittämään riidan myöhemmin eikä vain antaa sen “unohtua”. Tällöin se todennäköisesti vain johtaa myöhemmin uuteen riitaan. Myös tämä “panosten kerääminen” tuleviin riitoihin on jotain ihan järkyttävää. Panosten keräämisellä tarkoitan tätä, että jätetään ikäviä asioita hautumaan vain, jotta ne voidaan kaivaa esiin taas sopivan tilanteen tullen.

Pyydä anteeksi riidan aikana syntyviä virheitä

Riitojen aikana tulee mokailtua ja sanottua pahemmin kuin olisi ollut tarkoitus, se nyt vain näyttää olevan ikävä tosiasia. Tuplasti ikävä se on silloin, kun niitä mokia ei pahoitella vaan annetaan niiden ikään kuin mennä “riidan piikkiin”. “Sanoin pahasti koska riideltiin, se on ihan okei”. Ei se kyllä ole. Kun otat tavaksi pyytää mokiasi heti anteeksi, osoitat samalla että kykenet riidankin keskellä näkemään mikä on oikein ja ettet halua oikeasti satuttaa vastapuolta.

Älä pakene

Kuten aiemmin mainittiin, riitojen tarkoitus on yleensä selvittää tai muuttaa jotain. Muutaman kerran olen päätynyt kuitenkin tilanteeseen, jossa tämä oli täysin mahdotonta. Mahdotonta siksi, että riitakumppanillani oli tapana lätkiä tilanteesta pois ihan fyysisesti. Tämä tietysti johti siihen, että riidat jäivät selvittämättä ja mahdollisesti muhivat yhä vieläkin jossain pinnan alla.

Älä pyri “voittamaan” riitaa

Saatan olla toki väärässä, mutta luulen että riidat olisi ikään kuin tarkoitus selvittää niin, että molemmat osapuolet ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Häiritsevän usein sitä kuitenkin pääsee todistamaan tapauksia, joissa riitelyn tarkoituksena on joko todistaa oma paremmuutensa riitakumppaaniin nähden, näyttää oman kantansa oikeellisuuden, tuoda esiin toisen virheitä tarkoituksena ivata niitä tai jotain vastaavaa. Ei varmaan tule yllätyksenä, että nämä riidat eivät johda mihinkään hyvään vaan päinvastoin jättävät ainakin toisen osapuolen huonolle mielelle. (Ja itse kukin voi miettiä, mitä kertoo ihmisestä se, että tämä iloitsee siitä, että oli parempi kuin joku muu).

Lisäsäännöt

Näitä en koe ihan niin oleellisina kuin edellä lueteltuja, mutta kovasti niistäkin on ollut välillä apua. Toivottavasti löydät jotain mistä pidät.

Onko oikeassa oleminen lopulta niin tärkeää?

Pari kertaa olen törmännyt tilanteeseen, jossa oman oikeellisuuden osoittaminen olisi vain pahentanut tilannetta. Toisella kerralla riitä oli julkinen ja vastapuoli olisi ikään kuin “menettänyt kasvonsa” ja toisella kerralla riitakumppanini nyt vain sattui olemaan henkilö, joka otti kaikenlaisen häviämisen (ml. riidoissa häviämisen) niin äärimmäisen raskaasti, että katsoin parhaaksi vain todeta että okei, joo, sä oot ihan oikeessa ja poistua tilanteesta. Loppujenlopuksi sitä riitelee usein asioista, joilla ei ole sen suurempaa merkitystä. Näissä tilanteissa saatan kysyä että onkohan tällä asialla mitään väliä vielä vuoden kuluttua tai muistanko mä tätä edes vuoden kuluttua. Jos en, on kyseessä varmaan aika turha juttu.

Nosta esiin riitakumppanin hyviä puolia.

Aivan liian usein käy niin, että riidellessä käydään läpi vain vastapuolen ikäviä ja ärsyttäviä ominaisuuksia. Tästä syystä riidat monesti tuntuvatkin niin ankeilta ja ilkeiltä. Sen sijaan vastapuolen hyvien ominaisuuksien nostaminen esiin antaa keskustelulle heti sovittelevamman sävyn. “Mua loukkaa se, että sä et usein vaikuta välittävän musta, mutta on musta ihan kivaakin ku sä välillä tuot mulle kukkia.”

Katso itseäsi toisen silmin.

Mitä jos voisit hetkeksi nähdä oman toimintasi ikään kuin toisen näkövinkkelistä? Voisiko olla, että siitä paljastuisi asioita, joita et itse tällä hetkellä huomaa?

Muista huumori!

Riitojenhan ei aina tarvitse olla kuolemanvakavia. Niissäkin on omat hassut sattumuksensa. Milloin jompikumpi sanoo jotain ihan äärimmäisen koomista (ei siinä ilkeässä mielessä), milloin jompikumpi suuttumuksensa takia sekoaa sanoissaan, milloin jotain muuta. Huumorin mukaan ottaminen muistuttaa molempia osapuolia joskus siitä, että elämäähän tämä vain on eikä sitä niin vakavasti tarvitse ottaa. Toki tämäkin vaatii riitakumppaniksi ihmisen jolla on kykyä nauraa ikävissä tilanteissa, mutta kyllä meitä löytyy ;)

Suo jakamaton huomio

Itselläni on taipumus tehdä riitelyn ohessa jotain pientä turhaa, tyyliin pyöritellä kynää kädessä, räpeltää paidanhihaa tai muuta vastaavaa. Tämä ei ole missään tapauksessa hyvä juttu. Jos riidellessä pystyy suomaan vastapuolelle täyden huomion, saattaa se parhaassa tapauksessa antaa vaikutelman, että sinua oikeasti kiinnostaa mitä tällä on sanottavanaan.

Ymmärrä miksi toinen tuntee tarvetta riidellä

Tarve riidellä on eräänlainen hätähuuto. Riitelemme, koska meillä ei ole tai emme näe muuta keinoa ratkaista jotain meitä vaivaavaa asiaa. Yleinen syy esimerkiksi huutamiseen on se, että ihminen alitajuisesti ajattelee, ettei saa vaadittavaa huomiota mitenkään muutoin, tai ettei hänen asiaansa oteta vakavasti, ellei hän ääntään korottamalla osoita olevansa tosissaan.

Toki tähänkin on poikkeuksia. On olemassa ihmisiä, jotka riitelevät ihan vain riitelyn “ilosta”. Ei ole millään tasolla minun asiani tuomita, mutta itse kyllä yritän pysytellä aivan helkkarin kaukana sellaisesta jengistä.

Riidan jälkeen

Sillä, miten toimit riidan jälkeen on hyvin usein suora vaikutus siihen, käydäänkö samasta aiheesta riitaa vielä myöhemminkin, vai saadaanko se aidosti pois päiväjärjestyksestä.

Mieti mikä johti riitaan ja kuinka sen voisi välttää tulevaisuudessa

Miten voit oikeasti pitää kiinni riidan aikana sovituista asioista?

Annoitko oikeasti anteeksi, vai jätitkö asioita hampaankoloon? Miten voisit antaa oikeasti anteeksi?

(Visited 7 387 times, 9 visits today)

2 Comments

  • Johannes

    Reply Reply 22.07.2016

    Hei

    Olen tutustumassa naiseen, jonka kanssa salamarakkaus liehahti.

    Kysyin, onko hänellä ikävä entistä miesystäväänsä, jonka kanssa oli 6v yhdessä. Vastasi, että ovat tekemisissä ja ei ole romanttisessa mielessä, vaan kaverina. Ei ottaisi takaisin, vaikka/jos saisi. Suhde oli henkistä väkivaltaa, mies ilmeisen narsistinen.

    Mies asuu toisella paikkakunnalla, jossa tämän naisen vanhemmatkin. Nainen leikkaa hänen hiuksiansa, mies korjaa hänen äitinsä autoa. Kahvittelevat ja nainen käy moikkaamassa koiria. ”Ollaan joskus touhuiltukin” mutta se kuulemma loppuu.

    Vastasin näin: ”Tuohon on tosi hankala suhtautua. Ahistaa ja tuo herättää tosi paljon miksi-kysymyksiä. Kaikkea, että vieläkö on kiinni menneissä ajoissa, exässänsä, kun pitää yhteyttä. Että mitä jos ja miksi. Tosi hankala ymmärtää ja tuntea oloansa uhatuksi.

    Esim. mä kotona, sä siellä toisessa kaupungissa. ”Nään sitä”. Sanoit että ootte touhuilleet jne. enkä tiedä onko se ollut kaipuuta vai mitä. Mun on tosi hankala luottaa että ”näin vaan sitä”.”

    Mielessä kävi, että yhteydenpidon olisi loputtava, mutta olisiko tämä sitten minulta omistamista (naiselta alistumista), ja ratkaisu tulisi myöhemmin ahdistuksen muodossa väliimme.

    Yritän ymmärtää naisen kantaa, mutta en voi. Miten ratkaista tilanne?

    • Jevgeni

      Reply Reply 25.07.2016

      Moi Johannes ja kiitti kommentista :) Tässä jotain ajatuksia mitä tuli mieleen:

      Useampi mun kumppaneista on ollut exiensä kanssa hyvä kaveri ja viimeisimmällä tyttöystävälläni oli parhaana ystävänään entinen kihlattunsa! Koin itse tämän kuitenkin hyvänä asiana siksi, että kaverithan ovat kuitenkin voimavara ja tukipilari. Ja mikä parempaa kuin kaveri, joka tuntee toisen todella syvästi, koska on joskus ollut tämän kanssa?

      Itsekin olen useimpien exieni kanssa edelleen ystävä tai kaveri, enkä ainakaan toivottavasti ole heissä kuitenkaan mitenkään kiinni. Näkisin enemmänkin niin, että hei, nehän on hyviä tyyppejä kerta olen joskus niiden kanssa seurustellutkin. Miksei hyvien tyyppien kanssa voisi olla myös kaveri? Takaisin en heitä haikaile, mutta hyviä kavereita ne voivat kuitenkin olla.

      Sitten vielä toi exien kanssa säätäminen. Tottakai itseäkin voisi vähän syödä se, jos epäilisin että tyttökaverini kävisi paneskelemassa eksäänsä. Tässä on kuitenkin tämä kysymys: Onko mulla oikeutta vaikuttaa kenenkään tekemisiin? Voisin tottakai esittää toivomuksen että älä nyt hei paneskele sitä, mutta olen itse ostanut niin syvästi tämän ajatuksen ihmisten itsemääräämisoikeudesta, etten koe että oikeasti voisin kieltää ketään. Ja lisäksi: jos en tietäisi että niin tapahtuu, olisiko se minulta pois? Ellen sitten tietenkin pelkäisi, että lähtisi eksänsä matkaan.

      Lisäksi: Jos ihminen OIKEASTI haluaisi tehdä jotain, se tekee sen siitä huolimatta, että sitä kieltää. Siksi en itse hirveästi tykkää kieltää, koska jos kieltoa sitten kuitenkin rikotaan, siinä ottaa vahinkoa myös jonkinlainen ”auktoriteettini”, mikäli sellaista nyt alunalkaenkaan on.

      Tämä ei nyt ole välttämättä mikään hyvä neuvo, mutta näihin asioihin suhtautumista itselle on opettanut se, että vietän aikaani aika ”hippipiireissä”, aika avointen ihmisten seurassa ja näissä piireissähän vähän kaikki paneskelee vähän kaikkia. Se on opettanut sitten sitä, että pelkkä paneskelu ilman sen syvempää uhkaa voi olla ihan ookoo juttu, johon ei elämä kaadu. Tämä varmaan kuulostaa vähän hölmöltä sellaisen korviin joka ei ole tällaiseen tottunut, mutta jaan tässä lähinnä omaa kokemusta :–)

Leave A Response

* Denotes Required Field