Saavutetusta luopuminen – Vaivannäkösi ei mene hukkaan!

saavutetusta luopuminen

Oletko koskaan saanut itseäsi kiinni tekemästä jotakin, josta et ihan aidosti pidä, mutta jota et halua jättää keskenkään, koska “olet jo panostanut asiaan niin paljon” ?

No, minä olen. Aika älyttömän useasti. Ajattelin, että arvostan omaa aikaani ja vaivannäköäni sen verran, etten halua sen menevän hukkaan. Niinpä yleensä väänsin maailman tylsimmätkin hommat hampaat irvessä loppuun ja taputtelin itseäni selkään että hei, hyvä, et luovuttanut vaikka tekikin mieli!

Ja siinä tein typerästi.

Olisi nimittäin pitänyt luovuttaa kun siltä tuntui.

Mitä saavutin sillä, että hoidin loppuun jonkun homman, joka ei todellisuudessa edes kiinnostanut minua, vain siksi, että olin joskus jonkin harhaisen ajatuksen seurauksena sen aloittanut? Joo, hoidin homman “kunnialla” loppuun ja saatoin tuntea ylpeyttä siitä, sekä tietysti pääsin nauttimaan työni hedelmistä.

Mutta eikös tämä ole hyvä asia?

Ei ole. Ja miksikö?

Koska ajoissa luovuttaessani olisin voinut käyttää aikani paljon järkevämmin tekemällä jotain, mitä olisin oikeasti halunnut ja minkä tekemisestä olisin aidosti nauttinut! Elämä ei ole ihan niin pitkä, että mitenkään mielelläni käyttäisin aikaani asioihin, jotka eivät kiinnosta tippaakaan.

Esimerkkihavainto: Opiskelijapiireissä törmää todella usein ihmisiin, jotka ovat jämähtäneet opiskelemaan nykyistä alaansa vain, koska ovat sen pari vuotta sitten aloittaneet. Sittemmin heidän kaikki kiinnostuksensa ko. alaa kohtaan on hälvennyt, mutta he eivät vain viitsi jättää hommaa keskenään. Kun heiltä kysyy tälläisen toiminnan syytä, ovat selitykset kutakuinkin seuraavia:

“No ne pari vuotta mitkä oon jo ollut täällä menis hukkaan jos lopettaisin nyt”

“Noo jos nyt kuitenkin hankin nyt kuitenkin tän ammatin varalle ja sitten keskityn siihen mitä oikeasti haluan…”

“Emmä kehtaa luovuttaa kesken”

Okei, kuulostaa ihan päteviltä syiltä. Mutta ovatko ne?

1. Jos et lopeta nyt, hukkaan menevät myös seuraavat kaksi vuotta. Hukkatko mielummin kaksi, vai neljä vuotta? Ja hukkaamistahan se on, jos kyseinen ala ei kuitenkaan kiinnosta.

2. Entäpä jos keskittyisit heti siihen, mitä oikeasti haluat, etkä tuhlaisi vielä paria vuotta asiaan, joka ei kiinnosta? Vara-ammatti on tietysti hyvä asia, olen itsekin aikoinaan hankkinut tutkinnon ihan vain “kaiken varalta”. Minä vain en silloin käsittänyt, etten koskaan haluaisi oikeasti työskennellä sen parissa. Jos kyseisen asian taas käsittää jo koulussa, niin luojan tähden, jätä kesken.

Parissa vuodessa ehtii saamaan aikaan vaikka mitä, mikäli tekee sitä, mikä tuntuu oikeasti mielekkäältä. Olen kolmen vuoden sisällä suorittanut kaksi alanvaihdosta (ensin it-rotasta valokuvaajaksi ja myöhemmin muutosvalmentajaksi). Olisiko tämä ollut mahdollista, jos olisin viettänyt nämä vuodet tehden jotain, mikä ei kiinnosta?

3. Luovuttamisessa ei ole mitään hävettävää, mikäli se tapahtuu sellaisen asian yhteydessä, jossa onnistuminen ei edes kiinnosta. Tätä on käsitelty enemmän täällä.

Ja mietitäänpä vielä tuota väitettä, että asiaan pantu raha, aika ja vaiva menisi jotenkin hukkaan, kun asian jättää kesken.

Ensinnäkin, ne eivät mene hukkaan jo siksi, että niiden panostaminen asiaan on auttanut sinua näkemään, ettet halua kyseistä asiaa. Juuri tämän tajuaminen mahdollistaa kannaltasi turhista jutuista luopumisen ja voimavarojesi keskittämisen siihen, mitä haluat. Jos tämä ei ole sen kaiken rahan ja vaivannäön arvoinen löytö, niin ei sitten mikään.

Toiseksi. Kaikki kyseisen asian yhteydessä haalimasi tiedot ja taidot eivät katoa mihinkään. Päinvastoin aloittamalla jonkin uuden projektin, kykenet myöhemmin soveltamaan näitä tietoja ja taitoja avuksi tässä uudessa proggiksessa. Jos en olisi koskaan hankkinut it-alan koulutusta, en nyt esimerkiksi osaisi itse koodata tätä blogiani, vaan joutuisin joko hankkimaan ulkopuolista apua tai rajoittumaan käyttämään vain niitä ominaisuuksia, jotka ymmärrän.

Joten hei, uskalla luopua siitä mitä et halua!

(Visited 252 times, 1 visits today)

1 Comment

  • Karla

    Reply Reply 23.09.2011

    Hyvä teksti! Itsellenikin ajankohtainen, kun on välillä liian monta rautaa tulessa :) Opiskelujen keskeyttämisestä sanoisin, että kannattaa kuitenkin miettiä, onko kyse väärästä alasta vai stressistä. Eräällä luennolla opintopsykologi kertoi, että usein tämä yleinen motivaatio-ongelma on vain organisointiongelma. Kun oma fiilis ja aikataulut saa kuntoon, voi olo opiskelualasta muuttua paremmaksi.

Leave A Response

* Denotes Required Field