Useimmat eivät osaa lukea self-help-kirjallisuutta ja Facebook-aforismeja

useimmat eivät osaa lukea self-help-kirjallisuutta ja facebook-aforismeja

Useimmat eivät osaa lukea self-help kirjallisuutta. Useimmat eivät ymmärrä, mistä Facebookissa kiertävissä mietelauseissa on kyse. Tämä on vahingollista sekä heille, jotka lukevat paljon self-helppiä ja etsivät siitä ratkaisuja elämänsä ongelmiin että heille, jotka suhtautuvat self-helppiin ylimielisesti hymähtäen.

Pääasiassa keskustelua käydään siitä, onko self-help-kirjallisuus toimivaa ja hyödyllistä, vai onko kyseessä käärmeöljy, jolla kääritään fyrkat pois tyhmiltä ja naiiveilta, heikossa elämäntilanteessa olevilta lukijoilta. Siitä, ovatko tällaista kirjallisuutta julkaisevat tahot kylmiä ja manipulatiivisia toisten hädästä eläviä mulkkuja vai vilpittömiä auttajia.

Mielestäni nuo kysymykset menevät ohi aiheen. Se, saatko self-help-kirjallisuudesta hyötyä ei riipu siitä, missä tarkoituksessa se on kirjoitettu, vaan siitä, kuinka luet sitä. Jopa mulkun ja laskelmoivan rahat pois tyhmiltä-henkisen self-help-gurun kirja voi muuttaa elämäsi erinomaiseksi, jos osaat lukea sitä oikein.

Koska elän itsekin self-helpistä, ovat kaikenlaiset aiheeseen liittyvät kirjat minulle tuttuja. Vuosien aikana olen todennut, että useimmat itseapukirjat sisältävät täysin toistuvia ja yllätyksettömiä asioita, joihin olet törmännyt jo edellistä itseapukirjaa läpikahlatessasi. Kannet vaihtuvat, mutta sisältö pysyy verrattain samana. Oikeastaan sisälto on pysynyt samana jo tuhansia vuosia, sillä jo antiikin filosofit horisivat täysin samoja asioita. Yllätyksellisyys ei ole se, mitä löydät self-helppiä lukiessasi.

On varsin tiedossa oleva ilmiö, että samat henkilöt ostavat valtaosan itseapukirjoista. Kun edellinen kirja on luettu, todetaan ettei elämä nyt tämänkään kirjan avulla muuttunut ja haetaan kaupasta uusi kirja. Vastaus ja ratkaisu parempaan elämään löytyy aina seuraavasta kirjasta. Ja seuraavasta. Ja seuraavasta ad infinitum. Uskon, että useimmat selfhelppikirjat ostetaan turhaan. Sanon tämän, vaikka elän itsekin niitä myymällä.

Ei, ei niitä turhaan osteta siksi, etteikö niistä voisi olla valtavaa hyötyä. Tunnen kymmenittäin ihmisiä, jotka ovat muuttaneet elämänsä erinomaiseksi juuri selfhelppiä lukemalla. Tunnen myös kymmenittäin ihmisiä, joiden elämä ei ole kummoisesti muuttunut siitä huolimatta, että he ovat lukeneet kymmeniä kirjoja elämänsä aikana. Tästä voidaan johtaa, että self-helpistä voi olla hyötyä, mutta hyötyä ei saa automaattisesti vain kirjat läpilukemalla.

Tämän huomioonottaen on hämmentävää, että monen self-helppiä lukevan mieleen ei tunnu hiipivän se ajatus, että vika on jossain muussa kuin kirjoissa. Jos moni muu muuttaa elämänsä näiden kirjojen avulla, mutta moni muu ei, voisiko vika olla muussa kuin itse kirjoissa?

Helppo ja halpa selitys olisi vedota lukijoiden elämäntilanteisiin: Jos menee valmiiksi hyvin, on helppoa saada selfhelpistä iloa irti. Jos menee huonosti, ei siitä ole samaa hyötyä, vaan ehkä jopa vahinkoa. Tarkempaa tarkastelua tämä selitys ei kuitenkaan kestä: On paljon heitä, joilla menee hyvin ja jotka saavat kirjoista iloa ja heitä, joille ei hyötyä tule, vaikka heillä hyvin meneekin. On paljon heitä, joita kirjat auttavat kun heillä menee huonosti ja paljon heitä, joilla menee huonosti ja jotka eivät saa kirjoista hyötyä.

Usein kuulee sanottavan, että epämääräisten selfhelppikirjojen lukemisen sijaan kannattaisi hakeutua ammattiauttajan puheille. Itse kannatan vahvasti tätä suositusta. En suosittele ammattiauttajalla käymistä ainoastaan heille, joilla menee huonosti, vaan ihan jokaiselle, sillä ammattilaisten kanssa keskustelemisesta saa paljon irti ihan kuka tahansa. En kuitenkaan näe, miten nämä muka poissulkevat toisensa. Eniten hyötyä on saatavissa irti silloin, kun käy sekä ammattiauttajan juttusilla että lukee kirjallisuutta.

Ihmettelen myös näiden välille luotavaa vastakkainasettelua. Tunnen ammattini vuoksi paljon ammattiterapeutteja, psykologeja ja vastaavia. Verkostoidun aktiivisesti ja käyn lounailla ja kahveilla vaihtamassa ajatuksia. Mielenkiintoista on se, että ammattilaiset käsittelevät oikeastaan täysin samoja aiheita kuin valtaosa selfhelppikirjoista. He tarjoavat pitkälti samoja ratkaisuja kuin selfhelppikirjallisuus. Vastakkainasettelu tuntuu oudolta, kun sisältö on lähes identtistä. Tästä väitteestä saa vapaasti pahastua ja olla eri mieltä, mutta tutustuppa tarpeeksi moneen ammattiauttajaan ja lue tarpeeksi selfhelppiä, niin alat löytämään kummasti yhtäläisyyksiä.

Kuinka lukea self-helppiä niin, että siitä on jotain hyötyä

No kuinka sitä selfhelppiä sitten tulee lukea oikein? Kuinka saada siitä hyötyä irti? Kuinka muuttaa elämänsä selfhelpin avulla?

Näistä syistä self-helpin lukemisesta ei ole hyötyä:

1. Luet kirjoja siksi, että sinulle tulisi hyvä mieli

Usein selfhelpistä haetaan lohtua ja tukea vaikeisiin hetkiin. Niistä haetaan parempaa mieltä, motivaatiota ja hyviä fiiliksiä. Ja ei siinä mitään väärää ole. Se vain, että ihmisenä kasvaminen ja ongelmiensa ratkaiseminen näyttää noudattelevan perinteisiä oppimisen periaatteita: Jos haluaa jotain oppia, on nähtävä vaivaa. Vaivannäkö on usein rankkaa. Kehittyminen vaatii usein rankkojen asioiden kohtaamista. Jos haet kirjoista vain hyvää mieltä ja ohitat kaiken ikävän ja nihkeän, et saa valtaosaa tarjolla olevasta hyödystä.

2. Ohitat kirjoissa olevat harjoitukset

Useimmat selfhelppikirjat sisältävät jonkinlaisia harjoituksia, joiden avulla kirjoissa esitettyjä ajatuksia voi oppia soveltamaan omassa elämässään. Näiden harjoitusten tekeminen ei kuitenkaan ole usein kivaa, sillä se pakottaa tekijän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ihminen taas on sellainen olento, että se välttelee asioita, joiden tekeminen ei ole kivaa. Tuloksena on se, että hyödylliset harjoitukset ohitetaan ja menetetään se hyöty, joka kirjasta olisi ollut muutoin saatavilla.

Omissa kirjoissani puhun tästä kyllästymiseen asti: Jos et tee harjoituksia, olisit melkeinpä voinut heittää rahoillasi vesilintua. Ei sillä, kyllä minä käyttöä rahoillesi keksin, mutta minustakin on sääli, ettet ota kaikkea irti kirjasta, jonka tekemiseen olen käyttänyt paljon vaivaa ja jonka toivoisin hyödyttävän sinua mahdollisimman paljon. Ei minua kiinnosta kirjoittaa kirjoja, joista sinulle tulee lähinnä hyvä mieli. Haluan että elämäsi muuttuu oikeasti paremmaksi.

3. Et ota muistiinpanoja etkä käy niitä myöhemmin läpi

Olen vuosien varrella seurannut kymmenien ihmisten tapaa lukea näitä kirjoja. Itse kirjat ovat usein TÄYNNÄ toinen toistaan parempia ajatuksia, joihin tulisi oikeasti pysähtyä ei vain kerran, vaan monta kertaa. Moni hyvä ajatus vaatii moninkertaista käsittelyä, jotta siitä saisi kaiken sen sisältämän hyödyn irti. Niistä ajatuksista tulisi kirjoittaa päiväkirjoihin ja niistä tulisi jutella ystävien kanssa. Valitettavasti useimmat ihmiset lukevat nämä kirjat läpi samoin, kuin lukisivat jonkin kaunokirjallisen teoksen. Kerran läpi ja se on siinä. Näin valtaosa niiden sisältämästä hyödystä jää saamatta.

Olen itse kirjoittanut neljä kirjaa, jotka ovat laskettavissa self-helpiksi. Koska haluan olla hyvä asiakaspalvelija ja tehdä työni hyvin, kyselen usein asiakkailtani, ovatko he saaneet kirjoista hyötyä vai eivät. Saan paljon hyvää palautetta, mutta parhaimmat palautteet, jotka kertovat elämän selkeästä muuttumisesta ja paranemisesta tulevat niiltä lukijoilta, jotka lukemisen lisäksi ovat ottaneet muistiinpanoja, suorittaneet harjoituksia ja vieneet lukemansa käytäntöön. He jotka vain lukevat, kokevat kirjani ”ihan kiva, tästä tuli hyvä mieli kun luki” -tasoisiksi. He, jotka tekevät, ovat kokeneet ne todella hyödyllisiksi. Tästä saa vetää vapaasti johtopäätöksiä.

Oma kokemukseni self-helpin lukemisesta on hyvin samanlainen. Kun luen kirjat läpi nopeasti, ohitan vaikeilta ja epämiellyttäviltä tuntuvat tehtävät ja luen kirjat lähinnä inspiraatiota, motivaatota ja hyvää fiilistä saadakseni, en lopulta saa niistä kovin paljoa irti. Pari päivää lukemisen jälkeen on hyvä fiilis, mutta sitten se katoaa ja vajoan takaisin keskinkertaisen tasapaksuun arkeeni.

Kun taas maltan läpikäydän kirjan hitaasti, muistiinpanoja ottaen, tehtävät tehden ja oppimaani keskusteluissa ja päiväkirjoissa prosessoiden, etenen elämässäni huimia harppauksia. Opin uutta, muutan omaa ja muiden elämää ja kehityn paremmaksi yhteisön ja yhteiskunnan jäseneksi. Tällä tavoin yhdenkin kirjan läpikäyminen saattaa kestää jopa puoli vuotta, mutta se todellakin näyttää olevan kaiken vaivan arvoista.

Self-helpin lukeminen todellakin kannattaa, mutta sitä on luettava oikein. Tämä pätee sekä niihin, jotka suhtautuvat self-helppiin myönteisesti että heihin, joiden mielestä se on käärmeöljyä.

Oikeastaan en puhu vain self-helpin lukemisesta. Tämä täysin sama ilmiö pätee myös esimerkiksi business-kirjallisuuteen. Useimmat eivät osaa lukea business-kirjallisuutta. Olen vuodesta 2011 viettänyt paljon aikaa yrittäjien ja yrittäjähenkisten kanssa ja nähnyt heidän maailmaansa hyvin läheltä. Ihailen sitä, kuinka antaumuksella yrittäjähenksiet ihmiset kehittävät tietoaan ja osaamistaan lukemalla kirjoja, käymällä erilaisilla kursseilla sekä kuuntelemalla itseään taitavampia.

Valitettavasti hekin lankeavat samaan ansaan kuin self-helpin lukijat. Vaikka uuden tiedon saaminen tuntuu hyvältä ja innostavalta, on se itsessään verrattain arvotonta, jos sitä ei oteta käyttöön ja sovelleta omaan toimintaan. Ja sitähän ei pääasiassa sovelleta, koska ”juuri nyt ei ole aikaa”, koska ”emmä oikein tarkkaan tiedä kuinka tämän tekisi” ja koska uusien asioiden tekeminen ja uudelle tasolle nouseminen nyt vain sattuu olemaan usein hemmetin pelottavaa. Kirjoista saatava hyöty jää pääasiassa potentiaaliseksi, koska sitä ei oteta käyttöön. En sanoisi tällaista tapaa lukea businesskirjallisuutta täysin ajantuhlaukseksi, sillä jotainhan siitä silti jää mieleen, mutta pääasiassa se on ajantuhlausta.

Tässä sinulle kultainen tiedonjyvä: Jos haluat saada hyötyä self-help- tai business-kirjallisuudesta, lue jokainen kirja ajan kanssa, ota reilusti muistiinpanoja ja sovella sitä heti omaan elämään tai yrityksesi toimintaan. Jos et sovella, et hyödy paljoakaan.

Facebook-aforismien morkkaaminen on hölmöä ja ymmärtämätöntä

Aika kova väite. Miten väitän jotain tällaista, ottaen huomioon, että ainakin omasta kaveripiiristäni kaikenlaisia Facebookissa leviäviä aforismeja, mietelauseita ja mahtipontisia sutkautuksia haukkuvat ja niille naureskelevat ihmiset ovat pääasiassa korkeakoulutettuja insinöörejä, lakimiehiä, lääkäreitä ja vastaavia.  Sen sijaan mietelauseista tykkäilevät ja niitä jakavat ihmiset eivät pääasiassa näytä olevan kovinkaan koulutettuja tai elämässään pitkälle edenneitä. Tästä voisi vetää karkean johtopäätöksen: Mietelauseet ovat vähemmän ajattelevien hommaa.

Vaikka selitys onkin älykkönäkökulmasta hävyttömän herkullinen (kukapa ei tykkää pienestä ylemmyydentunteesta), väitän, että tällaisia mietelauseita morkkaavat älyköt ampuvat tässä itseään jalkaan. Selitän miksi:

Itsessäänhän nämä mietelauseet noudattelevat ensinäkemältä usein melko tasapaksua, lievästi myötähäpeää herättävää ja keskinkertaisen paatoksellista tasoa: ”Muista hymyillä paljon”, ”Auta lähimmäistäsi, sillä et tiedä milloin tulet itse tarvitsemaan apua”, ”Maailma auttaa sinua, kun pidät sielusi avoinna” ja niin edespäin. Juustoista, voisi joku todeta, eikä edes olisi kovin väärässä.

Kohdatessaan tuollaista materiaalia älykkö kavahtaa sen juustoisuutta, epätarkkuuttaa ja hävytöntä yksinkertaistamista. Ai miten niin ”muista hymyillä paljon”? Helppo se on sanoa, kun et kamppaile masennuksen kanssa. ”Auta lähimmäistäsi”? Aijaa, olisitko voinut kertoa jotain vielä enemmän itsestäänselvää? ”Maailma auttaa sinua kun pidät sielusi avoinna”? Mikä ihmeen sielu, mitä huuhaata tämä on, miten maailma muka auttaa sinua? Liian laveasti sanottu, eli ei tarkoita mitään. Älykkö kohauttaa olkiaan, hymähtää ylimielisesti ja jatkaa uutissyötteensä selaamista.

Sen enempää hyötyä ei näistä mietelauseista yleensä saa niistä tykkääväkään. Muista hymyillä paljon? No onpas kiva lause, laitanpas sille sydämen, kommentoin että ”just näin!” ja jatkan uutissyötteeni selaamista ilman, että elämäni tai kenenkään muun elämä mitenkään paranee.

Kumpikin näistä henkilöistä on sokea tällaisten aforismikuvien todelliselle arvolle ja syy siihen on ns. välipalakulttuurissa. Koska selaamme nettiä ja erityisesti sosiaalisen median uutissyötteitämme saadaksemme pikaista viihdettä ja nautintoa ikään kuin välipalaksi, emme malta pysähtyä ajattelemaan asioita pidemmän kaavan kautta. Ja juuri tällaista ajattelua nämä mietelauseet vaatisivat. Otetaan esimerkki:

Auta lähimmäistäsi, sillä et tiedä, milloin tulet itse tarvitsemaan apua”.

Nopeasti katsottuna tämä on itsestäänselvä ja siten mitäänsanomaton sutkautus. Mutta mitäpä tapahtuu, jos pysähdyn oikeasti miettimään sitä?

Voisin kysyä itseltäni kysymyksiä: Kuinka paljon autan lähimmäisiäni? Autanko oikeasti niin paljon kuin kuvittelen auttavani? Olenko ollut oikeasti saatavilla silloin, kun minua olisi tarvittu? Annanko enemmän kuin otan vai otanko enemmän kuin annan? Onko apuni yleensä laadukasta vai keskinkertaista? Entä annanko apua mielelläni vai pitkin hampain? Onko minulta helppoa ja mukavaa pyytää apua vai vaikutanko vaikeasti lähestyttävältä? Entä osaanko pyytää itse apua silloin kun sitä tarvitsen, vai yritänkö aina selvitä liiankin pitkään yksin?

Kyselemällä itseltäni tällaisia kysymyksiä saan mietelauseesta paljon enemmän irti kuin nopeasti sen ohi selaamalla. Kysymällä kysymyksiä lisään itsetuntemustani, saan oivalluksia ja kykenen kehittämään toimintaani parempaan suuntaan. Minusta tulee niiden myötä parempi ihminen.

Jos haluan ottaa aiheesta kunnolla hyötyä irti, en esitä näitä kysymyksiä vain päässäni, vaan kirjoitan ne paperille tai word-tiedostoon. Sitten kirjoitan sivukaupalla havaintojani ja pohdintoja siitä, kuinka koen noiden asioiden oikeasti toteutuvan elämässäni ja kuinka voisin toteuttaa niitä vielä paremmin. Voin kokemuksesta sanoa, että tästä saatavan hyödyn määrä on aivan järkyttävän suuri ja suosittelen tätä toimintaa aivan jokaiselle.

Se vain, että se vaatii aikaa ja vaivaa. Ja jos olet välipalamoodissa, olet sitten mietelauseita morkkaava älykkö tai niistä tykkäilevä elämänkoululainen, et todennäköisesti viitsi ottaa tätä hyötyä irti.

Monesti kuulee argumentin, että nämä aforismit ovat aivan itsestäänselviä ja siksi on hölmöä jakaa niitä. Tämä on kummallinen näkökanta. Kun kysyn samaisilta tyypeiltä siitä, missä kunnossa kulloinenkin aihe on heidän omassa elämässään tai esitän ylläluetellun kaltaisia kysymyksiä aiheesta, ilmenee nopeasti, että aihe on kaikkea muuta kuin itsestäänselvä. Pikemminkin tunne itsestäänselvyydestä näyttää syntyvän siitä, ettei asiaa ole viitsitty miettiä edes senvertaa, että havaittaisiin, kuinka paljon siitä olisi todellisuudessa otettavissa irti.

Toki moni vastaantuleva mietelause on oikeasti aivan huuhaata tai suoranaista väärää informaatiota. Kuitenkin se, onko mietelause itsessään kovin paikkaansapitävä ei ole tässä keskeisintä. Älykkö toki pahastuu siitä, että joku kehtaa levittää paikkaansapitämättömiä sutkautuksia somessa, mutta väitän, että pääasiassa näiden tarkoitus on synnyttää uutta ajattelua. Jos osaat ajatella, saat kyllä halutessasi jotain irti myös epämääräisestä ja mahdollisesti paikkaansapitämättömästä väitteestä.

Tässä mielessä ihmettelen näit mietelauseita morkkaavien älyköiden toimintaa: Luulisi, että älykkönä osaat arvostaa asioita, joita ajattelematta kykenet kehittämään maailmankuvaasi ja itseäsi. Disinformaatio ja sen leviäminen on toki valitettavaa, mutta sitä tulee olemaan aina, halusit tai et. Ja koska näin on, näkisin että on hyödyllisempää ottaa siitä irti edes se hyöty, joka on irti otettavissa kuin morkkailla ko. ilmiötä, sillä morkkailusta ei ole senkään vertaa iloa. (Poislukien se ylemmyydentunne jonka ko. toiminnasta ehkä saat. Se taas ei oikeasti pue ketään eikä kerro sinusta ihmisenä kovin kauniita asioita. Tykkään kyllä itsekin kellua ylemmyydentunteessa ja ylemmyydentunteesta ammentava huumori on sydäntäni lähellä, mutta en ole siitä mitenkään ylpeä).

Tässä sinulle mietelause: Jokaiselta voit oppia jotakin.

Lopuksi

Haluatko toimia oikeasti viisaasti? Lue kirjoja. Ajattele paljon. Ota muistiinpanoja. Tee tehtäviä. Sovella. Kyseenalaista itseäsi. Mene epämukavuusalueellesi. Ole valmis oppimaan, vaikka oppiminen sattuu. Opi sellaisistakin paikoista, joista oppiminen ärsyttää sinua ja osuu ikävästi egoon. Tieto, osaaminen ja asenne ovat ratkaisuja tämän maailman ongelmiin. Jos haluat oikeasti tehdä hienoja asioita ja auttaa, kaikenlainen ylemmyydentunteessa kylpeminen kannattaa jättää pois ja tulla tänne muiden joukkoon. Täällä on hyvä meininki.

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Paulo Coelho on kova jätkä. Hänen tuotantoaan morkkaavat ihmiset syyllistyvät argumenteissaan toistuvasti edellälueteltuihin toiminta- ja ajatusvirheisiin. Se on sääli, sillä Kohelon kirjoista voi niin halutessaan ja yrittäessään saada hyvin paljon irti, kunhan vain malttaa vähän ärsyttää omia aivonystyröitään.

(Visited 737 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Ceci Hei 24, 2016, 12:52 pm

    Kiitos ajankohtaisesta ja erittäin mielenkiintoisesta postauksesta!

    Self-help kirjoja on uskomattoman paljon; mistä tietää mihin kirjoihin, ja ennen kaikkea harjoituksiin kannattaa käyttää aikaansa?

    Kuten sanoit, harjoitukset tuntuvat vaivalloisilta ja ainakin omalla kohdallani monesti myös hölmöiltä. Olisi kiva pystyä kohdentamaan energiansa juuri niihin mistä saisi eniten irti jos vain lähtisi yrittämään. Ja pystyä erottelemaan huuhaa opukset joukosta saman tien.

    • Jevgeni Hei 25, 2016, 10:58 am

      Moi ja kiitti :)

      Toi on aika hyvä kysymys. Ei sitä kai varmaks tiedä. Itse luen pääasiassa sellaisia kirjoja joita on suositeltu todella monella taholla ja erityisesti sellaisia, joita suosittelee sellaiset tyypit, jotka ovat saaneet niitä tuloksia, joita itsekin haluaisin saada.

      Harjoitusten kohdalla kysymys on ehkä tämä: Luottaako siihen, että kirjan tekijä osaa asiansa ja osaa siten suositella oikeasti hyviä harjoituksia? Toisinaan osaa ja toisinaan taas upeassakin kirjassa saattaa olla aivan kämäisiä harjoituksia. Lähtökohtaisesti kuitenkin yritän luottaa kirjan tekijään, varsinkin jos kyse on aiheesta, josta en itse vielä tiedä paljoa (koska vähän tietävän en ole välttämättä tarpeeksi kyvykäs arvioimaan itse sitä, onko harjoitus hyvä vai huono).
      Lähtökohtaisesti yritän kaikkia harjoituksia, koska yleensä aika nopeasti näkee, sopivatko ne itselle vai ei. Sen sijaan etukäteen on usein aika vaikea arvioida harjoitusten tehokkuutta, koska arvioin joutuu tekemään aika olemattoman ennakkotiedon perusteella. Lisäksi täytyy ottaa huomioon se, että monesti omat ennakkoasenteet saavat katsomaan harjoituksia huonossa valossa. Monestihan joku harjoitus voi tuntua esimerkiksi jotenkin nololta ja hölmöltä ja se tekee mieli jättää tekemättä sen takia, vaikka oikeasti se toisikin loistavia tuloksia, jos sitä viitsisi ensin edes yrittää :–)

Leave a Comment